Hyvinkää () on kaupunki Uudenmaan maakunnan pohjoisosassa. Sen väkiluku on noin (), ja se on maakunnan viidenneksi suurin kaupunki Helsingin, Espoon, Vantaan ja Porvoon jälkeen. Hyvinkää kuuluu Keski-Uuteenmaahan ja Helsingin seudun kuntiin, ja se sijaitsee Suomen pääradan, valtateiden 3 ja 25, Vantaanjoen sekä Ensimmäisen Salpausselän varrella.
Hyvinkään kunta itsenäistyi omaksi kunnakseen Hausjärven ja Nurmijärven alueista vuonna 1917, ja sen alue kuuluu historiallisiin Hämeen ja Uudenmaan maakuntiin. Hyvinkään kauppala perustettiin erottamalla 1926 se yhdeksän vuotta aiemmin perustetusta Hyvinkään kunnasta, jonka nimeksi tuli tuolloin Hyvinkään maalaiskunta. Vuonna 1960 Hyvinkäästä tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista, ja vuonna 1969 Hyvinkään maalaiskunta liitettiin Hyvinkään kaupunkiin.
1900-luvun alussa Hyvinkää tunnettiin erityisesti puhtaan ilman sanatoriopaikkakuntana ja taiteilijoiden, kuten Helene Schjerfbeckin ja Tyko Sallisen asuin- ja rauhoittumispaikkana. Sittemmin kaupunki on tunnettu villa- ja nykyään hissi- sekä nosturiteollisuudesta. Kaupunki kuuluu pääradan ”kasvukäytävään” ja on tunnettu rautatiekaupunkina.
Historia Esihistoria Vanhimmat merkit ihmisen toiminnasta Hyvinkään alueella ovat Ridasjärveltä löydetyt alkeellinen kirves ja tasataltat, joiden on arvioitu olevan peräisin niin kutsutun Suomusjärven kulttuurin ajalta, noin 4000-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Seuraavalta, kampakeraamiselta ajalta on jo melko runsaasti löytöjä, joiden perusteella on päätelty asutuksen keskittyneen Ridasjärven, Vantaanjoen ja Kytäjärven ympäristöön. Satunnaisia esinelöytöjä on tehty pitkin kivikautta, mutta pronssikautisia esineitä ei ole lainkaan löydetty Hyvinkään alueelta. Mahdollisesti ilmaston muuttuminen epäedullisemmaksi on pakottanut ainakin maanviljelijäväestön muuttamaan muualle.
1100- ja 1200-luvut olivat hämäläisten turkiskaupan kukoistuskautta Suomenlahden rannikoilla, ja näihin aikoihin he valtasivat Vantaanjoen varren erämaita pyyntialueikseen. Paikannimistä päätellen Hyvinkään seutu kuului vanajalaisille ja janakkalalaisille, jotka saaliiden vähetessä ja turkiskaupan tyrehtyessä alkoivat raivata riistamailleen uudisviljelyksiä. Vakituista asutusta on kuitenkin tuskin syntynyt ennen 1300-lukua. Vuoden 1539 maakirjan mukaan nykyisen Hyvinkään alueella oli jo 40 taloa. Hallinnollisesti valtaosa Hyvinkäästä kuului Lopen pitäjään, kirkollisesti taas pohjoisosiltaan ensin Janakkalaan ja siitä vuonna 1611 erotettuun Hausjärveen, eteläosiltaan Nurmijärveen.
Ensimmäinen maininta Hyvinkäästä on vuodelta 1495. Tällöin sillä tarkoitettiin nykyistä Hyvinkäänkylää. Nimen alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen vanhin kirjoitettu muoto on ”Höffinga”. Vuosina 1559–1561 ja uudestaan vuosina 1616–1629 Hyvinkäänkylän ja Kytäjän välisessä Hyvinkäänvuoressa toimi kaivos, jota perimätiedossa kutsutaan Hopeavuoreksi. Ensimmäinen maininta Helsinki–Hämeenlinna-maantien varrella sijaitsevasta Hyvinkään kestikievarista on samalta ajalta, vuodelta 1622. Asiakirjamaininnan mukaan kuningas Kustaa II Aadolf kävi Hyvinkään kaivoksella vieraillessaan Suomessa vuonna 1614 ja uudelleen kaksi vuotta myöhemmin matkustaessaan Helsingistä Hämeenlinnaan, jolloin hän yöpyi Hyvinkäällä. Kaivostoiminnan lakattua maataloustuotteiden myynti ja metsän tuotto jäivät Hyvinkään seudun asukkaiden ainoiksi tulonhankkimiskeinoiksi pitkälle 1800-luvulle saakka.
Rautatie muuttaa paikkakunnan pienoiskuva|vasen|Hangon-radan rautatieasema sijaitsee nykyisin Suomen Rautatiemuseon pihapiirissä. Nykyisen Hyvinkään kaupungin alkuna oli se asutustaajama, joka syntyi, kun Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien kolmannen rakennuspiirin keskuspaikka sijoitettiin Hyvinkäänkylän takamaille asumattomalle metsäseudulle vuonna 1857. Paikalle nousi rakentajien mökki- ja hökkelikylä. Rautatien rakentajajoukko oli sekalaista: sen rungon muodostivat niin sanotut kruununrengit eli vapaat työmiehet, joita Hyvinkäällä oli jo ensimmäisenä rakennusvuonna runsaat 300, ja heidän lisäkseen oli venäläisiä sotamiehiä ja Saimaan kanavan rakennustyömaalta paikalle kuljetettuja vankeja.Tarmio ym., 1968, s. 121–130. Rautatietä rakentaneille perustettiin nykyisessä Parantolan kaupunginosassa sijaitseva Rautatienrakentajien hautausmaa vuonna 1858.
Suomen ensimmäinen rautatie, Helsinki–Hämeenlinna-rata, valmistui vuonna 1862. Hyvinkää oli asemista keskimmäinen, ja juna pysähtyi Hyvinkäällä 15 minuutiksi, kun se muilla asemilla seisahtui vain 3–5 minuuttia. Hyvinkään asema rakennettiin Nikkilän tilan ulkoniitylle Uudenmaan ja Hämeen läänien rajalle. Rata Hyvinkäältä Hankoon rakennettiin 1870-luvulla. Rautatiet tekivät asemanseudusta asuinalueen, mutta se alkoi kasvaa toden teolla vasta Ossian Donnerin 1890-luvulla perustaman villatehtaan myötä. Hyvinkään Yhdistyneet Villatehtaat oli kautta 1900-luvun merkittävä työllistäjä paikkakunnalla ja nousi 1930-luvulla Suomen 15 suurimman yrityksen joukkoon. 1862–1880 asemanseudun väkiluku oli 500–600 henkeä, mutta vuonna 1900 seudulla asui jo 1 800 henkeä. Rautatieaseman kaakkoispuolella sijaitsi vuosina 1874–1962 VR:n keskustaimisto ja keskuspuutarha, joka tuotti puiden ja pensaiden taimia kaikkien Suomeen rakennettujen uusien rautatieasemien tarpeisiin.Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 62–64. Helsinki: Karttakeskus, 2010. . Siellä myös kehitettiin uusia lajikkeita, kuten rautatienomenapuu, joka sai latinankielisen nimensä Malus Hyvingiensis Hyvinkään mukaan. Kyseinen omenapuu on valittu vuonna 1996 Hyvinkään symboliksi. pienoiskuva|400x400px|Kartta Hyvinkään alueliitoksista. Hyvinkään kunta perustettiin 1917 Nurmijärven ja Hausjärven osista. Hyvinkään kauppala erotettiin maalaiskunnasta 1926. Kaukaksen alue (A.) liitettiin Hyvinkään maalaiskuntaan Mäntsälästä ja Tuusulasta 1953. Retkiojan alue (B.) liitettiin Riihimäkeen 1971 ja Jokelan alue (C.) Tuusulaan 1974. Rautatien tulo paikkakunnalle synnytti ristiriitoja uuden Hyvinkään seudun ja vanhan Nurmijärven emäpitäjän välille. Aseman seudulle asettui ruotsinkielisiä rautatievirkailijoita ja muualta Suomesta tulleita työläisiä, joiden ainoa side uuteen kotiseutuun oli heille jokapäiväisen toimeentulon antanut rautatie. Lisäksi Hyvinkäänkylä ei syrjäisen sijaintinsa vuoksi ollut koskaan sulautunut Nurmijärveen. Rautatieläiset rakensivat asemanseudulle kansakoulun vuonna 1894 (yhä toimiva Aseman koulu), ja Hyvinkäälle saatiin rukoushuone (nyk. Hyvinkään vanha kirkko) vuonna 1896. Pian nousi esille ajatus Hyvinkään muodostamisesta itsenäiseksi seurakunnaksi, ja vuonna 1909 Suomen senaatti hyväksyi Hyvinkään seurakunnan eroamisen Nurmijärvestä ja Hausjärvestä. Ero Nurmijärvestä toteutui kuitenkin vasta vuonna 1916 ja Hausjärvestä seuraavana vuonna. Itsenäinen Hyvinkään kunta perustettiin 20. heinäkuuta 1917 Aseman koulun juhlasalissa. Hyvinkään yhteiskoulu perustettiin vuonna 1918 ja paikallislehti Hyvinkään Sanomat aloitti ilmestymisensä vuonna 1924.
Hyvinkää kaupungiksi pienoiskuva|Lars Sonckin suunnittelema, vuonna 1906 valmistunut Hyvinkään parantolan päärakennus 1910-luvulla laajennetussa asussaan. Parantolan vuoksi Hyvinkää oli keisarikunnan viimeisinä vuosina suosittu matkailukohde.|vasen Vuonna 1896 Hyvinkäälle perustettiin hermo- ja toipilasparantola. Vuoteen 1905 asti asiakkaat olivat enimmäkseen suomalaisia. Tämän jälkeen parantolalle rakennettiin Lars Sonckin suunnittelema uusi, kivinen päärakennus ja suurin osa asiakkaista alkoi olla venäläisiä. Vuonna 1916 parantolan asukkaista yli 80 prosenttia tuli Suomen ulkopuolelta ja Hyvinkää oli Krimin matkailukohteiden kilpailija. Vierailijoilla oli mahdollisuus ulkoilla terveellisessä ilmastossa Hyvinkään ”Sveitsissä”. Keisarikunnan romahtamisen jälkeen asiakasmäärät laskivat. Parantolatoiminta loppui vuonna 1939, kun rakennus vaurioitui talvisodan pommituksessa.
Sisällissodan aikana punaiset ottivat vallan Hyvinkäällä, mutta 20.–21. huhtikuuta 1918 käydyn Hyvinkään taistelun jälkeen saksalaiset ottivat paikkakunnan haltuunsa. Punaisten vallan aikana Hyvinkäällä surmattiin 16 valkoista, vallanvaihdon jälkeen saksalaiset ja valkoiset puolestaan teloittivat noin 150–160 punaista, joille on myöhemmin pystytetty Oiva Hurmeen suunnittelema muistokivi Sahanmäen Surujen puistoon. Vuonna 1925 asemanseutu erotettiin Hyvinkään kauppalaksi ja muu kunta jäi maalaiskunnaksi. Hyvinkään ensimmäisen asemakaavan laati maanmittausinsinööri Arthur Alli vuonna 1909 Hyyppärän tilan maille. 1920-luvulla Carolus Lindberg laati kauppalalle asemakaavan, joka oli mitoitettu 55 000 asukkaalle eikä toteutunut sellaisenaan. Kauppalan keskeisin väylä oli nykyinen Hyvinkäänkatu, mutta Lindbergin kaavassa pääväylä siirtyi Uudenmaankatu–Hämeenkadulle. 1930-luvulla valtuusto halusi toteuttaa asemakaavan keskeisimmän yksityiskohdan ja aloitti Uudenmaankadun ja Siltakadun rakennuttamiset. Ennen sotia muodostuneita kaupunginosia ovat Ahdenkallio, Mustamännistö ja Rääkänpää pääradan koillispuolella sekä Viertola ja Kirjavatolppa sen lounaispuolella.
Kone Oy rakensi Hyvinkäälle tehtaan vuonna 1943. Sodan jälkeen yhtiöllä oli keskeinen asema sotakorvaustuotannossa ja tehdasta laajennettiin. Koneen tehtaalla valmistettiin sotakorvauksina 265 nostinta, 202 nosturia ja 108 hissiä. Kone jatkoi toimintaansa paikkakunnalla myös sotien jälkeen: hissien kehittely jatkui Hyvinkäällä ja niiden testaamiseen rakennettiin vuonna 1976 Koneen hissitorni. Se on edelleen testauskäytössä ja on merkittävä Hyvinkään maamerkki. Sodan jälkeen Hyvinkäälle myös asutettiin 5 000–6 000 siirtokarjalaista. Suurta edistysaskelta merkitsi myös VR:n veturikonepajan siirtyminen Helsingin keskustasta Hyvinkäälle vuonna 1949. Hissiteollisuuden lisäksi konepaja- ja tekstiiliteollisuus oli vahvassa nousussa 1960-luvulla ja Hyvinkään väestöstä noin 70 % työskenteli teollisuudessa vuonna 1961. Tekstiiliteollisuuden historiaa Hyvinkäällä esittelee kesäisin avoinna oleva Valvillan tehdasmuseo.
Vuonna 1960 Hyvinkään kauppalasta tuli kaupunki ja vuonna 1969 kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät. Hyvinkään kirkkona toimi vanha rukoushuone Uudenmaankadun varrella, kunnes vuonna 1961 valmistui arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelema kirkko. VR:n keskustaimiston alue siirtyi Hyvinkään kaupungin omistukseen vuonna 1960 ja taimisto siirrettiin Tuusulan Nuppulinnaan vuonna 1962. Entisen taimiston alueelle rakennettiin muun muassa kaupunginkirjasto, kaupungin virastotalo ja kauppatori. Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin 1950-luvun alussa Sahanmäkeen ja VR:n konepajan liepeille, ja seuraavien parin vuosikymmenen aikana nousi lisää kerrostaloja Uudenmaankadun varteen sekä Kirjavatolpan, Kruununpuiston ja Viertolan alueille. Vuosien 1945 ja 1963 välisenä aikana Hyvinkään kaupungin väkiluku kolminkertaistui. 1960-luvun aikana muodostuivat Talvisillan ja Paavolan kaupunginosat. Maalaiskunnan liitos kaupunkiin toi jälleen huomattavan väestönlisäyksen ja vuoden 1970 lopussa Hyvinkäällä oli 34 762 asukasta.Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 136. Helsinki: Otava, 1971.
Hyvinkään kauppalan- ja kaupunginvaltuusto pysyi sotien jälkeen pitkään vasemmistoenemmistöisenä. Esimerkiksi vuoden 1953 kunnallisvaaleissa SDP ja SKDL saivat yhteensä 24 valtuustopaikkaa ja porvarit 11 paikkaa. Vuoden 1968 vaalien jälkeen voimasuhteet vasemmiston ja porvaripuolueiden välillä olivat 21–17. Vuoden 1984 vaaleissa tapahtui merkittävä muutos. SDP säilytti Hyvinkään kaupunginvaltuustossa asemansa suurimpana ryhmänä, kun taas hajallaan olleet kansandemokraatit kärsivät ankaran tappion. Vihreiden nelihenkinen ryhmä pääsi vaa'ankieliasemaan vasemmiston ja porvarien välillä. Vaalikausi 1985–1988 jäi Suomen Maaseudun Puolueen ainoaksi Hyvinkään kaupunginvaltuustossa.Junnila 1989, s. 397.