pienoiskuva|Helmi Tengén 1893–1895. Helmi Amanda Charlotta Tengén (1. joulukuuta 1875 Jääski, Salmin kihlakunta, Suomen suuriruhtinaskunta – 14. elokuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen naisasianainen, voimistelun- ja veistonopettaja ja yksi Naisasialiitto Unioniin aktiivisimpia jäseniä. Tengén oli Suomen toinen autoileva nainen, Karolina Eskelinin ollessa ensimmäinen.Päivästä päivään. 60 v. täyttää tänään..., Helsingin Sanomat, 1.12.1935, nro 325, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 30.11.2025
Suku ja koulutus Helmi Tengénin vanhemmat olivat kruununvouti Berndt Fridolf Tengén ja Selma Tengén, jotka kouluttivat kolme poikaansa ja kaksi tytärtään suomenkielisissä kouluissa. Lapsuutensa Helmi Tengén vietti Impilahdella. 12-vuotiaana Helmi joutui jäämään kokonaiseksi vuodeksi pois Sortavalan yksityisestä tyttökoulusta osallistuakseen kotitilan uuden päärakennuksen rakentamiseen.
Helmi unelmoi lääkärinurasta, mutta vanhemmat katsoivat, että tytär oli taloudellisesti turvatussa asemassa ilman koulutustakin. Nuorena Helmi käytti usein housuja, joka oli tavatonta siihen aikaan naisille.
Helmi Tengén työskenteli viisi vuotta isänsä toimistoapulaisena ja pääsi sen jälkeen Agda Blomin arvostettuun veistokouluun opiskelemaan. Hän täydensi opintojaan Sortavalan seminaarissa. Sortavalasta Tengén siirtyi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle, mistä valmistui voimistelun opettajaksi.
Työura Valmistuttuaan Helmi Tengén työskenteli voimistelunopettajana Sortavalan seminaarissa, josta siirtyi Mikkelin kuurojenkouluun veistonopettajaksi ja sen jälkeen Helsinkiin voimistelun opettajaksi Helsingin kaupungin yläkansakouluun, jossa opetti poikaluokkia vuosina 1904–1942. Hän oli ensimmäinen nainen, joka nimitettiin Helsingin kansakoulujen poikien veiston opettajaksi. Helmi sai hankituksi oppilaille 40 paria nahkaisia voimistelutossuja, kun siihen aikaan voimisteltiin vielä puukengillä.
Tengén syrjäytti työnhaussa yhdeksän mieshakijaa aikaisempien ansioiden ja ulkomailla hankitun työkokemuksen ansioista, mutta hämmästyi ensimmäisenä palkkapäivänä, kun palkka oli huomattavasti pienempi mitä hakemusilmoituksessa oli ilmoitettu. Tarkastaja Adolf von Bonsdorff sanoi syyksi sen, että Tengén on nainen. Helmi Tengén ei voinut ymmärtää mitä tekemistä sukupuolelle oli asian kanssa. Lopulta hän sai saman palkan, mitä miesopettajille maksettiin.
Naisasianainen Helmi Tengén oli monella tavalla uranuurtaja. Helsingissä hän liittyi vuonna 1892 Naisasialiitto Unionin jäseneksi ihailemansa Maikki Fribergin innoittamana. Tengén edusti Fribergin ja Annie Furuhjelmin kanssa Unionia Kansainvälisen naisliiton (ICW) kongresissa Berliinissä, jossa perustettiin Kansainvälinen äänioikeusliitto (IWSA, myöhempi Kansainvälinen naisten allianssi). Naisasialiitto Unionin naiset panivat Suomessa alulle äänioikeustaistelun.
Helmi Tengénille naisten äänioikeus merkitsi ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta, jonka perusteella hän myös vaati naisille samaa palkkaa, naisten nimittämistä korkeisiin virkoihin tai naisten vihkimistä papeiksi. Naisunionin lisäksi hän toimi Helsingin Kansakoulun Naisopettajain Yhdistyksessä, Suomen Naisopettajain Liitossa sekä Suomen Automobiiliklubissa ja Helsingin voimistelijain liitossa. Vuonna 1907 hän oli mukana perustamassa Suomalaista Naisliittoa. Naisopettajien yhdistys sai aikaan sen, etteivät miesopettajat saaneet enää ilman valtakirjaa nostaa opettajana toimivan vaimonsa palkkaa. Tengén oli myös Kansainvälisen Naisliiton Rauhaa ja Vapautta varten perustajia sekä oli mukana perustamassa Naisten Ääni lehteä.
Keväällä 1918 sisällissodan aikana Helsinki oli punaisten miehittämä ja elintarvikkeista oli huutava pula. Helmi Tengén johti tuolloin Unionin järjestämää päivittäistä ruoanjakelua lapsille. Ammatti-ihmisenä hän valvoi Unionin kiinteistön korjaustöitä ja toimi vielä 95-vuotiaana Unionin kiinteistöjen isännöitsijänä. Tengén toimi myös 30 vuotta Unionin Naisten joulumessujen johtajana. Messujen tarkoitus oli antaa mahdollisuus vähävaraisille naisille joulurahan hankkimiseen omien tuotteiden myymisen kautta.
Tengénillä oli huvilat Impilahdella ja Hauholla, jotka toimivat naisten kansainvälisenä kohtauspaikka vuosikymmenien ajan. Naisverkostoista Tengén sai voimia ja innostusta jatkaa työtään parantaa naisten asemaa.
Tengénille myönnettiin Mannerheimin muistomitali ja Helsingin kaupungin kultainen ansiomerkki, sekä Naisasialiitto Unionin 1. kultainen ansiomerkki 1950.
Helmi Tengénille leimallista oli naiselle hänen aikanaan sopimattomana pidetty maskuliinisuus. Harvojen mielestä hän eli edellä omaa aikaansa.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1971 kuolleet Luokka:Suomalaiset opettajat