Johan Kock (4. kesäkuuta 1861 Helsinki – 13. huhtikuuta 1915 Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat) oli Venäjän armeijasta 1897 Viipurissa eronnut alikapteeni. Hän oli vallankumouksellinen aktivisti ja johti punakaartien valtakunnallista organisaatiota keväällä 1906.
Elämä Kockin vanhemmat olivat merimies Johan Kock ja Johanna Katiska. Hän valmistui Venäjällä upseeriksi vuonna 1885. Hän palveli Viipurin tarkk’ampujapataljoonassa, mutta erosi vuonna 1897 sosialististen ja pasifististen vakaumustensa vuoksi. Sittemmin hän toimi maanviljelijänäkin, mutta vuonna 1900 hän oli toimittajana Viipurissa ja järjesteli siellä etappiteitä vallankumouksellisen aineiston salakuljettamiseksi Ruotsista Suomen kautta Venäjälle.
Vuoden 1905 suurlakon yhteydessä luotiin sekä akateemisten piirien että työväen taholla järjestyskaarteja. Kockista tuli näin muodostetun kansalliskaartin komentaja, missä tehtävässä hän nautti Suomen kenraalikuvernööri Ivan Obolenskin luottamusta. Samalla Obolenski kuitenkin neuvotteli myös perustuslaillisten kanssa poliittiseen ratkaisuun pääsemiseksi. Akateemiset kaartinosastot eivät hyväksyneet Kockin valintaa ja siksi ylioppilaiden ja polyteknikkojen osastot erosivat kaartista ja ryhmittyivät Gösta Theslöfin johdolla omaksi järjestökseen. Perustuslailliset halusivat lopettaa suurlakon 5. marraskuuta, kun taas punakaartilaiset pyrkivät jatkamaan sitä. Lakon jatkoa kannattanut Kock oli mukana rauhoittelemassa kärjistynyttä tilannetta osapuolten välillä. Lakon päätyttyä 6. marraskuuta ja seuraavana päivänä pidetyn joukkokokouksen jälkeen Kock veti omat joukkonsa Helsingin poliisiasemilta.
Kock oli mukana Viaporin kapinassa, jonka epäonnistuttua hän pakeni muiden aktivistien avulla Ruotsiin ja sieltä Englantiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Siellä hän jatkoi poliittista toimintaansa lehtimiehenä ja suosittuna puhujana. Vielä Kockin paettua Suomesta hänen mainettaan käytettiin hyväksi ja hänen väärennetyn nimikirjoituksensa avulla annettiin lisäpontta kirjavien vallankumousjoukkioiden asiakirjoille. Kockin puoliso vuodesta 1897 oli Emilia Exell (k. 1946).
Teokset Seitsemän päivää keskusasemalla (1906) Avoin kirje herra Arvid Järnefeltille (1916)
Lähteet
Sainio, Venla 2001. Suurlakko päivä päivältä. Suomen Kuvalehti 11/2001 Suomen historia, osa 6. Weilin + Göös 1987 Arvid Järnefelt; Veneh'ojalaiset. Helsinki : Vihtori Kosonen, 1909 (kirjan keskiössä on fiktiivinen kuvaus Viaporin kapinasta, ja Kockin kaltainen hahmo esiintyy nimellä "Kapteeni")
Ere Kolu: Aktivisti, Tammi 2005 (Kolu, oik. Kustaa Liukonen, esitää muistelmissaan muutaman tuokiokuvan Kockista, jonka henkivartiokaartiin hän kuului.)
Sivu 396 Korpimaa, Timo: Salaisilla poluilla, Kirjavälitys (jakaja), 1934. Sivut 51–68 Viitteet
Aiheesta muualla Vapaasti ladattavia Johan Kockin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Suomalaiset upseerit Luokka:Suomalaiset kapinajohtajat Luokka:Vuonna 1861 syntyneet Luokka:Vuonna 1915 kuolleet