Koira eli kesykoira (Canis lupus familiaris, aiemmin Canis familiaris) on harmaasuden (Canis lupus) kesy, jalostettu muoto. Se kuuluu nisäkkäiden luokkaan ja koiraeläinten heimoon.
Koira on ihmisen kesyttämistä eläimistä vanhin. Kesyyntymisen alkuaikoina koirasta on ollut hyötyä varoittavana vahtina sekä jätteensyöjänä. Koiraa on käytetty ja käytetään edelleenkin myös vetoapuna, paimenena ja metsästyksessä. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut muun muassa huume-, opas-, hypo- sekä pelastuskoiria. Monissa tehtävissä hyödynnetään koiran tarkkaa hajuaistia. Koska koira oppii tulkitsemaan ihmisen eleitä ja käyttäytymistä, koirat on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä, ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla, leluilla tai sosiaalisella kontaktilla.
Monet ihmiset pitävät koiria lemmikkeinä, ja koira onkin Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kesykissan jälkeen. Suomessa suhteet ovat päinvastoin ja koiria on enemmän, 600 000, joista puhdasrotuisia on 450 000. Yhteensä koiria koko maailmassa on noin 400 miljoonaa.
Koirasta on jalostettu satoja rotuja, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi niin kooltaan, ulkonäöltään kuin käyttäytymiseltäänkin.
Alkuperä Koiraa on pitkään pidetty suden alalajina, sillä nämä kaksi kykenevät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Susien luita on löytynyt ihmisten esivanhempien luiden läheisyydestä jo 300 000–400 000 vuoden takaa, eli ihmiset ja sudet ovat jo tuolloin metsästäneet samoilla riistamailla. Kuitenkin kesykoira eroaa enemmän muista koiraeläimistä kuin mikään muu koiraeläinlaji, joten on perusteltua pitää koiraa täysin omana lajinaan. Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä.Lehman N., Eisenhawer A., Hansen K., Mech D. L., Peterson R. O., Gogan P. J. P. & Wayne R. K. (1991). Introgression of coyote mitochondrial DNA into sympatric North American gray wolf populations. Evolution, 45: 104–119 Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään. Ympäristö ei ole koskaan ajanut koiraeläimiä oikeaan lajiutumiseen. Niiden kannat eivät ole täysin eristyksissä toisistaan, ja hidasta geeninvaihtoa kantojen välillä tapahtuu koko ajan.
Suden kesyyntyminen on ilmeisesti tapahtunut samoihin aikoihin, kun ihmiset alkoivat viljellä maata ja asutuksista tuli pysyviä. Ihmisten jätteet ja jätökset houkuttelivat paikalle erilaisia eläimiä: torakoita, rottia ja susia. Rohkeimmat ja vähiten ihmisiä arastelevat sudet saivat parhaat ruokapalat tunkioilta, jolloin populaatio muuttui pikkuhiljaa kesymmäksi. Samalla suden rakenne muuttui: se ei tarvinnut enää suurta kokoa ja isoja aivoja suurriistan metsästämiseen tai suuria hampaita saaliin paloitteluun. Noin 14000 eaa. ihmisten lähellä eläneiden koiraeläinten rakenteessa alkoi näkyä merkkejä muutoksista.Musil, R. 1984. The first know domestication of wolves in central Europe. Pages 23–25 in Animals and Archaeology: 4. Husbandry in Europe; B.A.R. International Series, no. 227 (C. Grigson and J. Clutton-Brock, eds.). British Archaeological Society, Oxford, England.Olsen SJ (1985). Origins of the Domestic Dog. University of Arizona Press: Tucson, Arizona. Selviä merkkejä kesyyntymisestä on jo yli 10 000 vuoden takaa, ja läheistä vuorovaikutusta koiran ja ihmisen välillä on ollut jo 40 000 vuotta sitten.Clutton-Brock, J. 1984. Dog. In Evolution of domestic animals. 198–211, ed. I. Mason. Longman, London. Mitokondrio-DNA-vertailussa on käynyt ilmi, että koirat ja sudet erkanivat ensimmäisen kerran toisistaan jo yli 100 000 vuotta sitten. Tutkimuksissa selvisi myös, että erillisiä koiralinjoja on erkaantunut luonnon koiraeläimistä neljään otteeseen, mikä saattaa selittää nykykoirarotujen suuresti vaihtelevan ulkomuodon ja käyttäytymisen. Jos kesykoirat olisivat erkaantuneet muista koiraeläimistä yhdellä kertaa, koiran lajinsisäiset geneettiset vaihtelut olisivat paljon nykyistä pienempiä.Vilà, C., P. Savolainen, J. Maldonado, I. Amorim, J. E. Rice, R. L. Honeycutt, K. A. Crandall, J. Lundberg, and R. K. Wayne. 1997. Multiple and ancient origins of the domestic dog. Science 276: 1687–1689.Vilà C; Maldonado J E; Wayne R K. Phylogenetic relationships, evolution, and genetic diversity of the domestic dog. The Journal of heredity 1999;90(1):71–77.
Koirien valikoivaa jalostusta on ehkä aloitettu Siperiassa Uuden-Siperian saaristossa noin 9 000 vuotta sitten. Sieltä on Žohovin saaresta löytynyt fossiililuita, joiden perusteella on tulkittu jonkinlaista jalostusta vetokoiriksi aloitetun.
Aikoinaan monet arvovaltaiset tutkijat ovat katsoneet koiran polveutuvan suden ohella muista Canis-suvun lajeista, esimerkiksi itävaltalainen etologi Konrad Lorenz on päätellyt sekä ulkonäköpiirteiden että luonteen perusteella suuren osan koiraroduista olevan kultasakaalin (C. aureus) tyyppisiä ja siitä polveutuvia.
Koira on kotieläimistä muunnelluin, ja eri rotuja on huomattavan monta. Monien rotujen historia tunnetaan tarkasti ja tiedetään, miten ne on jalostettu tiettyyn erikoistarkoitukseen. Eurooppalaisissa roduissa katsotaan olevan runsaasti intialaisen suden vaikutusta. Vinttikoira- ja pystykorvatyypit ovat vanhoja intialaisperäisiä koirarotuja. Mastiffi-tyyppisten koirien katsotaan polveutuvan isoista ja lyhytkuonoisista tiibetiläisistä susista. Monet pikkukoirat, kuten spanieli-, terrieri- ja pointterityyppit, ovat osin eurooppalaisperäisiä. Ne voivat olla peräisin Lähi-idässä kesyyntyneistä susikannoista. Pieniä ja vanhoja koirarotuja on myös Amerikassa ja Kiinassa. Kaikki koirat eroavat susista selvimmin heikon hammas- ja leukarakenteen vuoksi.Evoluutio ja populaatiot, s. 276–277, 1986,
Kesyyntymistä on tutkittu myös empiirisesti. Biologi Dmitri Beljajev on onnistunut jalostamaan turkistarhan ketuista ihmisystävällisiä jo kuudennessa sukupolvessa. Samalla sivuvaikutuksena kettujen ulkomuoto muuttui koiramaisemmaksi (muun muassa laikukas turkki, kippurahäntä ja luppakorvat) ja ne aikuistuivat hitaammin.http://natgeo.fi/naein-kettu-kesyyntyy-0http://planeetanihmeet.wordpress.com/2010/09/23/kun-sudesta-tuli-koira/
Biologia Elinkaari ja elinikä Vastasyntynyt koiranpentu viettää ensimmäiset kolme elinviikkoaan syöden ja nukkuen. Koiran ensimmäinen tärkeä kehityskausi on sosiaalistumiskausi 1–3 kuukauden iässä. Koiran lapsuusikä on 3–6 kuukauden iässä, ja sen murrosikä alkaa 7–10 kuukauden iässä. Sitä seuraa toinen murroskausi, ja koiran katsotaan aikuistuvan noin 2–3 vuoden iässä.
Pienet koirarodut elävät vanhemmiksi kuin suurikokoiset rodut. Yksi suurimmista roduista, tanskandoggi, elää vain harvoin yli kymmenvuotiaaksi, mutta mäyräkoira elää usein yli 15-vuotiaaksi. Eron syynä on se, että suuret koirat ikääntyvät nopeammin kuin pienet, ja ne ovat alttiimpia terveysongelmille.
Rakenne thumb|Koiran luuranko Koirien koko ja rakenne vaihtelevat enemmän kuin millään muulla nisäkkäällä. Koira muistuttaa kuitenkin yhä paljon sutta ja on sen tavoin rakenteeltaan hyvin sopeutunut metsästämään, pyydystämään ja syömään saaliseläimiä. Koiralla on 12 pientä etuhammasta, 4 isoa kulmahammasta, 16 välihammasta ja 10 poskihammasta. Useimmilla koiraroduilla on kaksinkertainen karvapeite, mutta lämpimään ilmastoon sopeutuneet rodut kuten basenji ovat menettäneet eristävän pehmeän aluskarvansa. Koiran aivot ja hormoneja tuottavat rauhaset ovat pienemmät kuin sudella.Fogle 2010, s. 30–33.
Koko Eri koirarodut ovat hyvin erikokoisia. Yksi pienimmistä roduista on chihuahua, joka on säkäkorkeudeltaan vain 15–23 senttimetriä ja painoltaan 0,5–3 kilogrammaa. Suurimmista roduista esimerkiksi bernhardinkoira painaa 50–91 kilogrammaa, ja tanskandoggin säkäkorkeus on 72–80 senttimetriä.Fogle 2010, s. 52, 56, 256, 260. Kaikkein painavin rotu on englanninmastiffi. Säkäkorkeudeltaan maailman suurin koira oli tanskandoggi nimeltään Zeus, joka kuoli vuonna 2014. Sen säkäkorkeus oli 112 senttimetriä ja se painoi 70 kilogrammaa.
Aistit thumb|Koiralla on kuonossaan tuntokarvoja Koira on perinyt tarkat aistinsa sudelta, mutta jalostus on entisestään terävöittänyt koiran aisteja. Koiran tärkein aisti on sen hajuaisti, joka on noin miljoona kertaa ihmisen hajuaistia tarkempi. Myös koiran kuulo on ihmisen kuuloa kehittyneempi. Koira pystyy paikantamaan äänilähteen vain sekunnin kuudesosassa ja kuulemaan paljon korkeampia ja matalampia taajuuksia kuin ihminen. Koiran makuaisti on suhteellisen kehno. Koiran tuntoaisti on tarkka, ja sillä on tuntokarvoja kuonossa, leuassa ja silmien yläpuolella.Fogle 2010, s. 34–35.
Koira erottaa silmillään liikettä herkemmin kuin ihminen. Sen silmän verkkokalvon takana oleva heijastava kalvo parantaa koiran näkökykyä hämärässä. Koiran lähinäkö on kuitenkin suhteellisen heikko, sillä silmän on vaikea tarkentaa mykiön polttoväliä. Koiran näkökentän laajuus vaihtelee rotujen välillä, sillä joillakin roduilla silmät sijaitsevat enemmän pään sivuilla kuin toisilla. Esimerkiksi englanninvinttikoiran näkökenttä on peräti 270 astetta, mutta sen syvyysnäön alue on kapeampi kuin bostoninterrierillä, jonka näkökenttä on 200 astetta ja silmät sijaitsevat enemmän pään etuosassa. Koirilla on vain kahta erityyppistä tappisolua, minkä takia ne ovat luonnostaan punavihervärisokeita. Niillä on huomattavasti enemmän sauvasoluja kuin ihmisillä, joten niiden hämäränäkö on parempi kuin ihmisellä.
Lisääntyminen thumb|Vastasyntyneitä labradorinnoutajanpentuja. Kesykoirilla on lisääntymisaika 1–3 kertaa vuodessa. Koira tulee sukukypsäksi noin 6–12 kuukauden iässä. Yleensä nartut saavuttavat lisääntymisiän aiemmin kuin urokset ja pienet rodut isoja rotuja aiemmin. Astutuksessa nartun täytyy olla vähintään 18 kk, ja uroksen 6 kk, jotta pennut hyväksytään rekisteröitäviksi. Koiran kantoaika kestää noin 58–71 vuorokautta. Pennut syntyvät sokeina ja kuuroina. Heti synnytettyään koiraemo syö istukkansa; tämän jälkeen emon maidontuotanto voi alkaa ja se voi ruokkia pentuja.
Pentujen silmät aukeavat noin kahden viikon iässä. Koiranpentuja voidaan alkaa vieroittaa emästä noin viiden viikon ikäisinä, minkä jälkeen ne vähitellen siirtyvät kiinteälle ravinnolle. Koiraemo itse vieroittaa pentunsa usein vasta huomattavasti myöhemmin, pentujen ollessa 7–9 viikon iässä. Koiraemon rooli koiranpentujen elämässä on tärkeä muutenkin kuin maidontuottajana. Emon ja pentujen sekä pentujen keskinäiset suhteet ovat monimuotoisia ja leikkimisellä on suuri opettavainen rooli koiranpennun elämässä. Koiranpennun luovutusikä on 7–12 viikkoa; silloin se on tarpeeksi kypsä siirtymään uuteen kotiin ja tulemaan toimeen ilman emoaan. 7–8 viikon ikäisillä pennuilla on kuitenkin pelkokausi, jona aikana yksikin huono kokemus voi vaikuttaa negatiivisesti pennun kehitykseen, niinpä nykyään luovutusiäksi suositellaan huomattavasti myöhempää ajankohtaa, noin 9–12 viikon ikää.
Ravinto
Koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat sopeutuneet lihaan. Koiran maha on tilava, ja koira voi hotkia kerrallaan paljon ruokaa, mutta ruoka sulaa hitaasti. Koiran elimistö sulattaa pääasiassa proteiineja ja rasvoja, joista se saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja mineraalit. Hiilihydraatit eivät ole ravintoarvoltaan hyödyllisiä koiralle, mutta kuidut edistävät sen ruuansulatusta ja kiinteyttävät ulosteen. Vettä koiralla on oltava saatavilla jatkuvasti.Fogle 2010, s. 278–282.
Koiria ruokitaan tuoreruoalla kuten lihalla, kasviksilla ja riisillä, tai teollisella koiranruoalla, joka voidaan jakaa kosteisiin säilykkeisiin, puolikuiviin valmisteisiin ja kuivamuonaan. Koirat ovat aineenvaihdunnaltaan yksilöllisiä, joten sama ruokavalio ei sovi jokaiselle koiralle.Fogle 2010, s. 282–283.
Koiran energiantarve vaihtelee koiran koon, iän ja aktiivisuuden mukaan. Pienen ja vähän liikkuvan koiran energiantarve voi olla alle 200 kilokaloria päivässä, kun 50-kiloisen ja aktiivisen koiran energiantarve voi olla yli 3 000 kilokaloria. Liikalihavuus vaivaa monia nykyajan seurakoiria etenkin vanhoina.Fogle 2010, s. 278–279.
Koiralle myrkylliset aineet