Abstrakti ekspressionismi on taiteen suuntaus, joka syntyi toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa. Sitä on vaikea tunnistaa yhtenäisenä tyylinä, vaikka pyrkimys abstraktiin ilmaisuun, kuvapinnan litteyteen ja suurikokoiseen all-over-tyyliin ovat sille tyypillistä. Kypsimmässä vaiheessa 1950-luvun lopulla abstrakti ekspressionismi oli tavallisesti herooinen (sankarillinen) ja mahtipontinen maalaustyyli. Sen valta-aika päättyi 1960-luvulle tultaessa.
Abstrakti ekspressionismi vaikutti myös kuvanveistossa, jossa toisen maailmansodan jälkeisenä peruspyrkimyksenä oli reduktio. Suuntauksen keskeisiksi veistäjiksi tulivat Yhdysvalloissa David Smith ja Euroopassa Alberto Giacometti. Suuntauksen aikalainen Euroopassa ja Kanadassa oli informalismi, joka muistutti abstraktia ekspressionismia.
Tyyli Surrealismi vaikutti Yhdysvaltain taiteeseen voimakkaasti varsinkin toisen maailmansodan aikana, koska useat suuntauksen taiteilijat olivat paenneet Natsi-Saksasta ”rappiotaiteilijoina” varsinkin New Yorkiin. Monet amerikkalaisetkin taiteilijat alkoivat kokeilla surrealismin omaksumaa automaattisen maalauksen tai spontaanin, tiedostamattoman toiminnan ohjaamaa maalaustapaa. Myös vahva symbolien käyttö oli ominaista abstraktin ekspressionismin syntyvaiheelle.
Abstraktia ekspressionismia on vaikea määritellä yhtenäisenä tyylinä, joten sitä voi pitää myös epookkityylinä eli 1940- ja 1950-lukujen New Yorkiin sijoittuvana taidekautena. Suuntausta kutsutaan joskus myös New Yorkin koulukunnaksi.Ashton, Dore: The New York School, Penquin Books, 1972.
Erona surrealismin ja abstraktin ekspressionismin välillä surrealistit tutkivat alitajuntaa keinona häiritä vakiintuneita tapoja, kun taas abstraktit ekspressionistit ottivat innoitetta Carl Gustav Jungin arkkityypillisestä psykologiasta ja etsivät alitajunnasta jokaiselle kulttuurille yhteisten yleismaailmallisten tunteiden ja merkitysten vertauskuvia, joita kaivattaisiin toisen maailmansodan tuhoisuuden jälkeen.
Suuntaus vaihtelee Jackson Pollockin abstrakteista action painting -maalauksista Willem de Kooningin väkivaltaisen groteskeihin naishahmoihin tai Mark Rothkon hillittyihin värikenttämaalauksiin (jotka taas eivät ole ekspressionistisia).
pienoiskuva|Willem de Kooning, Seated Woman, 1969.
Abstrakti ekspressionismi toi mukanaan suuret maalauskankaat ja se korosti maalauksen kaksiulotteisuutta. Varsinkin Clement Greenberg rohkaisi taiteilijoita kaksiulotteisuuden tavoitteluun. Tyylisuunta korosti all-over-ominaisuutta, jossa maalaus tuntuu jatkuvan reunojensa yli sen sijaan, että sen sommittelu keskittyisi keskiosiin.
Useat suunnan taiteilijat eivät halunneet nimetä teoksiaan, koska he arvelivat, että se saattaisi suunnata katsojan ajatuksen muualle kuin maalaukseen. Esimerkiksi Jackson Pollock numeroi teostensa nimet tavallisesti seuraavaan tapaan: ”Kompositio No. 16, 1948”. Teosten omistajat tai muut henkilöt saattoivat antaa maalauksille nimiä jälkeenpäin.Frascina, Francis (ed.), Pollock and After, The critical debate, Harper&Row, 1985.
Tausta
Eräänä suuntauksen edelläkävijänä voi pitää Wassily Kandinskya, joka kehitteli henkisyyden ideoita maalaustaiteessa 1900-luvun alussa. Nimitystä "abstrakti ekspressionismi" käytti ensimmäisen kerran amerikkalaisen taiteen yhteydessä taidekriitikko Robert Coates vuonna 1946. Taidesuuntauksen voimakkain kehitysvaihe sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja New Yorkiin, josta tuli 1950-luvulla maailman taiteen keskus Pariisin jälkeen. Taidekriitikko Clement Greenberg ajoi voimakkaasti abstraktin ekspressionismin eräitä edustajia ja väheksyi vanhempaa, sitä edeltänyttä amerikkalaista taidetta, kuten realistista American Scene -suuntaa ja sitä seuranneita 1960-luvun taidesuuntauksia, kuten pop-taidetta.
Abstrakti ekspressionismi syntyi usein vasemmistotaustaisten amerikkalaisten avantgardetaiteilijoiden pienessä joukossa ja älyllisen kapinoinnin ilmapiirissä. Uudella suuntauksella oli aluksi vain vähän kannattajia ja muutamia puolestapuhujia. Kylmän sodan ilmapiirin tiivistyessä 1950-luvulla Yhdysvaltain ulkoministeriö alkoi esitellä aktiivisesti amerikkalaista kulttuuria eri puolilla maailmaa muun muassa New Yorkin Modernin taiteen museon MoMA:n järjestämissä amerikkalaisen taiteen näyttelyissä. Näin haluttiin osoittaa amerikkalaisen elämäntavan ja kulttuurin ylivoimaisuutta.Serge Guibault, How New York Stole the Idea of Modern Art: Abstract Expressionism, Freedom, and the Cold War, The University of Chicago Press, 1983
Näissä 1950-luvulla järjestetyissä taidenäyttelyissä abstrakti ekspressionismi esiintyi usein pääosissa. Nelson A. Rockefeller, joka toimi MoMA:n johtokunnan puheenjohtajana, kutsui abstraktia ekspressionismia ”Vapaan yritteliäisyyden maalaustaiteeksi”.Michael L. Krenn, Fall-out Shelters for the Human Spirit, American Art and the Cold War, The University of North Carolina Press, 2005. Vaikka monet amerikkalaiset eivät silloin ymmärtäneet taidesuuntauksen merkitystä, valtion kulttuuriviennin strategiana oli haastaa konservatiivinen sosialistinen realismi, joka oli ainoa virallisesti hyväksytty taiteen suuntaus sosialistisissa maissa. Abstraktin ekspressionismin puolestapuhujat, muun muassa vasemmistotaustainen, (trotskilainen) Clement Greenberg ja Harold Rosenberg korostivat taiteen vapautta politiikasta ja sitoutumisesta yhteiskuntaan. Suuntausta alettiin käyttämään vastaiskuna puoluekantaiselle ja stalinistiselle sosialististen maiden kulttuurielämälle. Kylmän sodan viralliset amerikkalaiset ideologit halusivat, että abstrakti ekspressionismi edustaisi vapaata ajattelua, vapaita talousmarkkinoita, vapaata maailmaa. Amerikkalaiset halusivat myös saavuttaa vahvan aseman Euroopan taidemarkkinoilla.
Myös neoplastisen taiteen isä Piet Mondrian, jonka teorioita oli tutkailtu hollantilaisessa De Stijl -taideaikakauslehdessä, innoitti abstraktin ekspressionismin suuntausta, koska myös neoplastisismi tuki uskomuksia ihmisen olemassaolon perustana olevaan psyykkiseen ja henkiiseen järjestykseen. Little, s. 117
Lähellä olleet suuntaukset ja eri nimitykset
nimitys alkuperäiskielelläsuomeksinimittäjähuomioitaabstract expressionismabstrakti ekspressionismiRobert Coates (The New Yorker) 1946yleisnimitysNew York SchoolNew Yorkin koulukuntaTaiteen sanakirja 2000, s. 296.myös Beat-sukupolven runoilijoita, säveltäjiä, tanssijoita ja jazz-muusikoita, 1940-luvulta 1960-luvulleaction paintingroiskemaalaus, toimintamaalausTaiteen sanakirja 2000, s. 13.Harold Rosenberg (Art News) 1952viittaa maalausaktiinabstract impressionismabstrakti impressionismiTaiteen sanakirja 2000, s. 11.Elaine de Kooning 1958nimitys ei vakiintunutAmerican-type paintingamerikkalaistyyppinen maalausPatrick Heron (Englanti) > Greenberg 1955viittaa New Yorkin asemaan toisen maailmansodan jälkeentachismetasismi myös spontanismiTaiteen sanakirja 2000, s. 444.Charles Estienne (Ranska) 1951=tahra, läikkäart informelinformalismiTaiteen sanakirja 2000, s. 155.Michel Tapié (Ranska) 1952Greenberg: ”harhaanjohtava”lyrical abstractionlyyrinen abstraktioViittaa kahteen eri suuntaukseen. Kriitikko Charles Estienne antoi tämän nimen vuonna 1946 eurooppalaiselle, Pariisissa 1945 syntyneelle maalaussuuntaukselle. Lyyrinen abstraktio on myös amerikkalainen abstraktin taiteen liike, joka esiintyi 1960- ja 1970-luvuilla ensin New Yorkissa, Los Angelesissa, Washington DC:ssa ja sitten Torontossa ja Lontoossa.art autretoiseuden taideTaiteen sanakirja 2000, s. 35.Michel Tapie 1952art brut ()ITE-taide (Veli Granö 1999)Jean Dubuffet Compagnie de l'Art Brut 1948outsider art ()ITE-taideRoger Cardinal 1972art brutin synonyymi englanniksipost-painterly abstractionjälkimaalauksellinen abstraktioClement Greenberg1960-luvullacolor field paintingvärikenttämaalausTaiteen sanakirja 2000, s. 502.Barnett Newman, Ad Reinhardt ym. Värikenttä peittää kankaan laidasta laitaan. Se jatkuu periaatteessa äärettömyyksiin ja sulkee sisäänsä myös katsojan.hard-edge paintingkovareunamaalaus Taiteen sanakirja 2000, s. 206.Jules Lansner 1958termi yleistyi 1966 jälkeen
Perintö
Abstraktin ekspressionismin ideat levisivät eri puolille maailmaa. Ajallisesti rinnakkaisena ja paljolti samanlaisena ilmiönä voi pitää informalismia Euroopassa ja Kanadassa. Yhdysvalloissa abstraktin ekspressionismin arvostukseen liittyy isänmaallisia arvoja, koska se oli ensimmäinen amerikkalainen, Yhdysvalloissa syntynyt huomattava taidesuuntaus, jonka myötä Yhdysvaltain taide irtautui Euroopan kulttuurin pitkään jatkuneesta hegemonia-asemasta.
Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana taiteiden väliset rajat olivat korkeita. Aikakaudesta puhutaan niin sanottuna korkean modernismin (high-modern) aikana. Taiteiden rajat alkoivat vähitellen madaltua 1960-luvulla, kun pop-taiteen eri suuntaukset, sekä käsitetaide, minimalismi ja ympäristötaide alkoivat saada sijaa.
Pop-taiteen synty 1950-luvun lopulla, sekä 1960-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa yleistynyt hyperrealismi olivat vastasuuntauksia, jotka halusivat esittää kouriintuntuvampaa ja havainnollisempaa ilmaisua kuin abstrakti ekspressionismi. Suuntaus on kuitenkin vaikuttanut aina 2000-luvun alkuun asti joko erilaisina ekspressionistisina, abstrakteina tai subjektiivisina maalaustaiteen muunnelmina.
Merkittävät edustajat
Charles Alston William Baziotes Norman Bluhm Louise Bourgeois James Brooks Hans Burkhardt Jack Bush Alexander Calder Nicolas Carone John Chamberlain Elaine de Kooning Willem de Kooning Robert De Niro, Sr. Richard Diebenkorn Enrico Donati Friedel Dzubas Norris Embry Jimmy Ernst Herbert Ferber Jane Frank Helen Frankenthaler Sam Francis Michael Goldberg Arshile Gorky Adolph Gottlieb Cleve Gray Philip Guston Elaine Hamilton David Hare Grace Hartigan Hans Hofmann Paul Jenkins Franz Kline Albert Kotin Lee Krasner Ibram Lassaw Norman Lewis Richard Lippold Seymour Lipton Morris Louis Conrad Marca-Relli Nicholas Marsicano Joan Mitchell Robert Motherwell Louise Nevelson Barnett Newman Isamu Noguchi Kenzo Okada Ray Parker Jackson Pollock Fuller Potter Richard Pousette-Dart Ad Reinhardt Milton Resnick George Rickey Jean Paul Riopelle William Ronald Mark Rothko Theodore Roszak Eino Ruutsalo Anne Ryan Louis Schanker Jon Schueler David Smith Theodoros Stamos Hedda Sterne Clyfford Still Mark di Suvero Mark Tobey Bradley Walker Tomlin Jack Tworkov Cy Twombly Esteban Vicente Emerson Woelffer Hale Woodruff Taro Yamamoto Manouchehr Yektai
Lähellä abstraktia ekspressionismia
Karel Appel William Brice Charles Ragland Bunnell Mary Callery Alfred L. Copley Jean Dubuffet Sam Gilliam Hans Hartung Gino Hollander Jasper Johns Karl Kasten
John Levee Knox Martin Georges Mathieu Herbert Matter Ludwig Merwart Jan Müller Robert Natkin Jules Olitski Irene Rice-Pereira Robert Rauschenberg Larry Rivers
Aaron Siskind Pierre Soulages Nicolas de Staël Frank Stella Stuart Sutcliffe Antoni Tàpies Nína Tryggvadóttir Ulfert Wilke Zao Wou Ki
Katso myös
Abstrakti taide Informalismi Kubismi Surrealismi
Lähteet
Kirjallisuutta Frascina, Francis (toim.): Pollock and After: The critical debate. Harper&Row, 1985. Guibault, Serge: How New York Stole the Idea of Modern Art: Abstract Expressionism, Freedom, and the Cold War. The University of Chicago Press, 1983. Stonor Saunders, Frances: The CIA and the World of Arts and Letters: The Cultural Cold War. The New Press, New York, 2000. Krenn, Michael L.: Fall-out Shelters for the Human Spirit: American Art and the Cold War. The University of North Carolina Press, 2005.
Luokka:Taidesuuntaukset Luokka:Ekspressionismi Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit