Biewerterrieri () on Saksassa yorkshirenterrieristä jalostettu uusi koirarotu. Pohjoismainen Kennelunioni päätti vuonna 2018 tunnustaa sen viralliseksi roduksi, ja täten myös Suomen Kennelliitto aloitti sen rekisteröimisen vuonna 2019. Ensimmäiset koirat rekisteröitiin tammikuussa 2019.Biewerterrieri: Tuonnit 1.1.2019-8.1.2019. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 27.1.2019. Lokakuussa 2018 syntyi ensimmäinen suomalainen pentue – 3 urosta ja 1 narttu – joka niin ikään rekisteröitiin alkuvuonna 2019.Biewerterrieri: Pentueet. KoiraNet, SKL. Haettu 25.3.2019. Vuonna 2024 Saksan Kennelliitto (VDH) tunnusti biewerterrierin kansalliseksi roduksi.VDH: Biewer Terrier. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi biewerinterrierin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkomuoto pienoiskuva|Biewerterrieri Biewerterrieri on rungoltaan hieman korkeuttaan pidempi ja sillä on vaakasuora ylälinja. Kallo on hieman holvautunut, otsapenger kohtuullinen ja kuono noin 1/3 pään pituudesta. Keskikokoiset silmät ovat joko mantelinmuotoiset tai pyöreät. Silmien väri on tumma. Korvat ovat V:n muotoiset, pienet ja pystyt. Häntä on korkealle kiinnittynyt, kaartuu selän yläpuolelle ja saattaa riippua koiran ollessa levossa. Karva on pitkää ja silkkistä, ja se muodostaa selän päällä jakauksen. Päässä oleva karva kiedotaan rusetiksi päälaelle. Toivotuin väritys on kolmivärinen: joko musta tricolor (tan- ja valkoisin merkein) tai sininen tricolor (tan- ja valkoisin merkein). Myös kaksivärinen black and tan, blue and tan tai kullanruskea-valkoinen sallitaan. Sallittu säkäkorkeus on 18–28 senttimetriä ja paino 1,8–3,6 kilogrammaa.Biewerterrieri: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 27.1.2019.
Luonne ja käyttäytyminen Biewerterrieri on iloinen, leikkisä, älykäs ja tottelevainen. Se kiintyy syvästi omistajaansa. Koostaan huolimatta se kestää hyvin myös pitkiä lenkkiä, jopa patikointia, ja soveltuu loistavasti myös agilityyn.
Alkuperä Rotu on saanut nimensä saksalaisilta herra ja rouva Bieweriltä, jotka kasvattivat alun perin yorkshirenterrierejä. Tammikuussa 1984 syntyi ensimmäinen värivirheellinen yorkshirenterrieri, Schneeflockchen von Friedheck. Saman vuoden huhtikuussa syntyi toinen tricolor-värinen pentu, joka ei myöskään sopinut yorkshirenterrierin rotumääritelmään. Nähtyään kyseiset koirat muuan eläinlääkäri ehdotti, että näille "värivirheellisille yorkshirenterriereille" annettaisin uusi nimi kasvattajapariskunnan mukaan. Molemmat koirat päätyivät saksalaiselle laulajalle Margot Eskensille, joka päätti lisätä rodun nimeen "a la Pom Pon". Vuonna 1986 "Biewer Yorkshire Terrier a la Pom Pon" esiteltiin ensi kerran uutena rotuna erotuksena värivirheellisestä yorkshirenterrieristä. Herra Biewerin sairastuttua ja rouva Biewerin keskitettyä huomionsa hänen hoitamiseensa rodun jalostus loppui heidän osaltaan kokonaan. Vuonna 2003 biewerterrierejä alettiin kuitenkin tuoda Yhdysvaltoihin, missä heräsi kiinnostus niitä kohtaan. Biewer Terrier Club of America alkoi selvittää rodun taustoja tarkemmin ja pyysi geenitutkimuksia tekevän yrityksen Mars Veterinaryn apua todistaakseen, että kyse oli oikeasta uudesta rodusta eikä pelkästä värivirheestä. Se kuuluu American Kennel Clubin Foundation Stock Service -rekisterin rotuihin, mikä on Yhdysvalloissa viimeinen askel ennen täydellistä hyväksyntää roduksi.
Terveys Johtuen biewerterrierin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy jopa noin 20 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja biewerterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA). Biewerterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja silmälausunto.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Biewerterrierit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Biewerterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 19 %.
Katso myös
Chihuahua Papillon Phalène
Lähteet
Luokka:Saksalaiset koirarodut Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:SKL 3 Terrierit Luokka:Terrierit