Kiinaviinin uhri () on vuonna 1911 valmistunut ranskalainen mykkäelokuva. Sitä on pidetty yhtenä Max Linderin parhaista komedioista.
Juoni Lääkäri määrää sairauden heikentämälle Maxille lasillisen kiinaviiniä joka ilta. Sisäkkö ostaa tavattoman suuren viinilasin, johon mahtuu kokonainen pullollinen. Max tyhjentää lasin ja lähtee ulos. Kaupungilla humalainen Max törmäilee poliisipäällikköön, ministeriin ja kenraaliin, jotka haastavat hänet kaksintaisteluun ja ojentavat käyntikorttinsa. Kadulla poliisit pysäyttävät Maxin ja kantavat hänet vuorotellen käyntikorteissa mainittuihin osoitteisiin. Lopulta Max heitetään jälleen ulos ja kaikki kolme poliisia yhyttävät hänet samaan aikaan.
Näyttelijät
Tuotanto ja vastaanotto Kiinaviinin uhri liittyy teemaltaan Linderin sairauteen ja syksyllä 1911 julkaistuun ”toipilaskuvaan” Max paranemaan päin. Tauon jälkeen näyttelijän työtahti oli hidastunut, mutta hänen komiikkansa oli saanut lisää varmuutta. Kiinaviinin uhria pidetäänkin yhtenä Linderin parhaista teoksista. Se perustuu näyttelijän ja hänen avustajiensa tarkoin harkittuun mimiikkaan, josta on suora yhteys myöhempään Charlie Chaplinin tuotantoon. Teknisesti elokuva on vielä kovin alkeellinen, ja se sisältää vain muutamia päähenkilöä korostavia lähikuvia.
Elokuva oli suuri yleisömenestys ja se sai kiittäviä arvioita lehdistössä. Vuoden 1911 päättyessä Linderin palkkion kerrottiin nousseen 150 000 frangiin. Hän palasi pian entiseen kiivaaseen työtahtiinsa ja ryhtyi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös itse ohjaamaan elokuvansa.
Kiinaviinin uhria esitettiin helsinkiläisessä Lyyra-teatterissa helmikuussa 1912. Lehtimainoksen mukaan ”tämän arvoista huvinäytelmää ei ole pääkaupungissa nähty eikä tulla näkemään”.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset mykkäelokuvat Luokka:Ranskalaiset komediaelokuvat Luokka:Vuoden 1911 ranskalaiset elokuvat