Kokemäki () on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupungissa on asukasta, ja sen pinta-ala on km2, josta km2 on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km2. Elinkeinorakenne jakautuu toimialoittain seuraavasti: alkutuotanto 9,0 %, jalostus 30,0 %, palvelut 61,0 %.
Kokemäen naapurikunnat ovat Eura, Harjavalta, Huittinen, Pori, Sastamala, Säkylä ja Ulvila. Entisiä naapurikuntia ovat Keikyä (myöhemmin Äetsä) ja Kiikoinen, jotka molemmat kuuluvat nykyisin Sastamalaan, sekä Euraan liitetty Kiukainen, Ulvilaan liitetty Kullaa, Säkylään liitetty Köyliö ja Poriin liitetty Lavia.
Kokemäen keskustaajama Tulkkila muutettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1923. Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuonna 1969. Vuosina 1996–2007 toiminut Kokemäen kihlakunta käsitti Harjavallan, Huittisten ja Kokemäen kaupungit sekä Köyliön ja Säkylän kunnat. Asukasluku kihlakunnan alueella on 34 898 henkeä. Nämä samaiset kaupungit ja kunnat kuuluvat myös Satakunnan verotoimiston Kokemäen toimipisteen alueeseen. Maatalouden tutkimuskeskuksen Satakunnan tutkimusasema toimi Järilän kylässä vuosina 1929–1996. Kokemäen kaupunginvaltuusto päätti 15. joulukuuta 2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Ulvilan kanssa, mutta hanke kariutui Ulvilan muutettua päätöstään.
Keskeisen sijaintinsa ja vanhan asutuksensa johdosta Kokemäki on ollut historiallisesti merkittävää keskusaluetta. Kokemäellä sijaitsee muun muassa rautakauden ja keskiajan muinaisjäännöksiä. Satakunnan historiallista maakuntaa kutsuttiin myöhemmällä keskiajalla usein Kokemäenkartanon lääniksi.
Kokemäen keskustaajaman ja kaupungin alueen halki virtaa paikkakunnan mukaan nimetty 121 kilometrin pituinen Kokemäenjoki. Kokemäenjoen vesistöalue on neljänneksi suurin Suomessa. Kaupungin alueella sijaitsee Kolsin vesivoimalaitos.
Tunnuksia pienoiskuva|130px|vasen|Töyhtöhyyppä
Nimikkokasvi & -eläin Nimikkokasvi: Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), jota kutsutaan myös lyhyesti nimellä kurjenmiekka, on komea kosteiden paikkojen kasvi. Sitä tavataan Keski- ja Etelä-Suomessa, paikoin pohjoisempanakin Oulun korkeudelle asti.
Nimikkoeläin: Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), on kurmitsojen heimoon kuuluva rantalintu, joka on tavallinen lauhkeassa Euroopassa, ja sitä esiintyy myös Aasian lauhkeilla alueilla pesimäaikaan.
Kokemäen nimikkokasvi ja -eläin valittiin äänestyksellä vuonna 1997 Tulkkilan Yö -tapahtumassa.
Pitäjäruoat Kokemäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla graavilohi, lohikeitto ja Hilja Vienosen piparkakut.Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 38. Helsinki: Patakolmonen Ky.
pienoiskuva|oikea|Tulkkilan silta
Vaakuna Kokemäen kunnan vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin 4.2.1953. Vaakunan kuva on Piispa Henrikin vierailusta Kokemäellä. Vaakunaselitys on ”sinisessä kentässä hopeinen, kultapäärmeinen ja -nauhainen piispanhiippa”.
Maisema Kokemäen keskustassa sijaitseva Tulkkilan museosilta on kaupungin epävirallisista tunnuksista käytetyin. Se on niin yritysten logoissa kuin tapahtumien nimienkin yhteydessä, sekä Kokemäen kaupungin kotisivuilla.
Historia Luonnonhistoria Jääkauden loputtua Kokemäen alue oli syvällä merenpinnan alla. Maan kohotessa alkoi Hämeessä sijainnut rantaviiva siirtyä länteen ja lopulta Kauvatsan korkea kallioselänne paljastui merestä. Kokemäen korkeimmat kohdat olivat aluksi saaristoa, mutta vähitellen saaret sulautuivat mantereeseen, jota muun muassa Hiittenharju, Järilänharju ja Ronkanharju suojasivat meren tyrskyiltä.Virkkala, Kalevi: Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa, 1946
Kokemäenjoen syntymäajankohdaksi lasketaan Sastamalan Liekoveden eriytyminen merestä noin 5000–4500 eaa., josta alkaen järvivesi virtasi merestä paljastuville alangoille. Kokemäenjoen suisto eteni Sastamalasta luoteeseen maankohoamisen myötä ja saavutti Huittisten peltotasangon noin 3500 eaa. Koska alue on tasasta Säpilänniemeen saakka, siirtyi suisto sinne noin 500 vuodessa. Vehmainen sisäjärvi kuivui ja muodosti myöhemmin laajat suoalueet, joista aikanaan muodostettiin Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto. Korkeusero Säpilän ja Tulkkilan välillä on suuri, joten niiden välille muodostui lukuisia koskia. Koskien varsille on aina syntynyt asutusta ja ne vaikuttivatkin Kokemäen seudun asutuksen syntymiseen. Jokisuisto siirtyi Tulkkilaan 2500 eaa. mennessä ja sieltä nopeasti Harjavallan keskustan kohdalle vuoteen 2000 eaa. mennessä.
Kokemäen luonnonmaisemaan jääkausi ja joki ovat vaikuttaneet merkittävästi. Hiekkaharjut, joita sijaitsee Järilässä, Koomankankaalla ja Köyliössä sekä Säpilän ja Ronkan välisellä alueella, sisältävät runsaita hiekka- ja pohjavesivaroja. Joen liete täytti laaksot ravinteikkaalla, vaikkakin sitkeällä savella, joka on ollut seudun maanviljelyn perusta. Myöhäisen kivikauden ja pronssikauden asukkaat viljelivät hiekkaharjujen hietaisia rinteitä, mutta vasta rauta-aurojen tuonti 1200-luvulla mahdollisti sitkeän savimaan ottamisen viljelykäyttöön laajoilla alueilla.
Varhaiset aikakaudet Kokemäki on tunnettu vanhana pitäjänä, jonka alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset kertovat elämästä jopa 7000 vuoden takaa. Kokemäenjoen laakso onkin ollut rautakaudella yksi Suomen tärkeimmistä asutusalueista, johon ovat sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti läheisesti liittyneet myös Vanajaveden seudut. Kokemäeltä oli yhtenäinen asutus Hämeenlinnan seudulle saakka. Perimätieto kertoo muinaisesta Teljä-nimisestä kaupungista, joka olisi sijainnut Kokemäellä. Tälle ei ole saatu historiallista tai arkeologista vahvistusta. Joka tapauksessa Teljä on osana monen satakuntalaisen yrityksen, seuran ja järjestön nimeä.
Keskiaika pienoiskuva|Piispa Henrik ja Lalli.
Legendan mukaan vuonna 1156 Piispa Henrik kävi Satakunnassa saarnamatkalla, osana Eerik Pyhän ensimmäistä ristiretkeä Suomeen. Kokemäen seurakunta onkin perustettu viimeistään 1200-luvulla, joidenkin oletusten mukaan ehkä aikaisemminkin. Kokemäenkartanon lääni tunnetaan jo vuodelta 1331, ja sen keskusta, Kokemäen kuninkaankartanoa, isännöivät pitkään muun muassa Turun piispat ja monet kuninkaalliset suvut. Kokemäellä on sijainnut keskiaikainen Kokemäen linna, joka hävitettiin vuonna 1367.
Kokemäki toimikin keskiajalla historiallisen Satakunnan hallinnollisena keskuksena. Maakuntakäräjät pidettiin Kokemäen kirkon lähellä sijainneella käräjämäellä ja maakunnan sinettiä säilytettiin läheisessä Ylistaron kylässä vielä 1400-luvulla.
Keskiaikainen Huovintie kulki Turun seudulta Kokemäen kautta Kokemäenjoen suulle. Huovintien varrella oli hengellisten ja maallisten yhteisöjen ylläpitämiä kiltataloja, joissa matkamiehet saattoivat yöpyä. Tällainen sijaitsi myös lähellä Kokemäen kirkkoa. Kokemäenjoki on ollut tärkeä vesireitti merelle, ja se on tunnettu lohi-, siika- ja nahkiaissaaliistaan.
Uusi aika Harjavalta muodostettiin Kokemäen kappeliseurakunnaksi vuonna 1669 ja se erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1868. Kunnallishallinto alkoi Kokemäellä vuonna 1869, ja ensimmäiseksi kunnan esimieheksi valittiin rovasti August Lilius, joka toimi tehtävässä kolme vuotta. Vuonna 1870 perustettiin Kokemäen kunnan palovakuutuskomitea, josta tuli myöhemmin itsenäinen vakuutusyhtiö. Kokemäen ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Tulkkilassa vuonna 1872 aluksi vain pojille tarkoitettuna; tyttöjen osalta aloitus siirtyi seuraavaan vuoteen opettajapulan vuoksi. Seuraavat kolme kansakoulua perustettiin Kuurolaan vuonna 1886, Raitioon vuonna 1895 ja Peipohjaan vuonna 1899. Kokemäen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1907. Kokemäen säästöpankki aloitti toimintansa vuonna 1875 ja Kokemäen Osuusmeijeri vuonna 1901.
Junaliikenne Porin radalla Tampereen ja Peipohjan välillä alkoi vuonna 1894, ja koko pituudeltaan Poriin saakka rata valmistui seuraavana vuonna. Kokemäen alueelle tuli viisi rautatieliikennepaikkaa, Kyttälän, Risten, Kokemäen ja Peipohjan asemat sekä Järilän seisake. Peipohjasta tuli risteysasema Rauman radan valmistuttua vuonna 1897. Porin radan Risten ja Peipohjan asemat esiintyivät 1900-luvun alkupuolella kaavailtuina vaihtoehtoisina risteysasemina, kun Helsingistä suunniteltiin ratayhteyttä Loimaan kautta Satakuntaan.Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 125–126. Helsinki: Karttakeskus, 2010. .
Vuonna 1965 Kokemäen eteläosasta läheltä Pitkäjärveä siirrettiin suurehko maa-alue Harjavaltaan. Koko Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuoden 1969 alussa.
Maantiede thumb|Ilmakuva Kokemäeltä. Kokemäen maisemakuvalle leimallisin on kaupungin halki virtaava Kokemäenjoki. Kaakossa Huittisten rajalla joki jakautuu kahtia Kyttälänhaaraksi ja Kiettareenhaaraksi, joiden väliin jää Kiettareenluoto. Entisen Kyttälän rautatieaseman kohdalla joki muodostaa lukuisia sivuhaaroja, jotka yhtyvät jälleen entisten Pahakosken ja Niskakosken alapuolella. Tämän jälkeen joki virtaa Säpilänniemen ja sen koillispuolella olevien moreeniselänteiden muodostamassa laaksossa luoteeseen, kääntyy niemen kärjessä miltei takaisin tulosuuntaansa ja seuraa niemen lounaissivua. Joen putoama 26 kilometrin matkalla Loimijoen suusta Kolsin voimalaitokselle on vain 60 senttimetriä, mutta voimalaitoksella putouskorkeus on peräti 12,5 metriä. Tulkkilasta Porin suuntaan joki virtaa hiekka- ja savitasankoon uurtamassaan uomassa.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela: Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 391–400. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
Lounaiskulmastaan Kokemäen alue on Satakunnan hiekkakivialueella. Harjavallasta Peipohjaan saakka Kokemäenjoen laakso muodostaa alueen rajan peruskalliota vastaan. Peipohjasta tämä raja kääntyy etelään kohti Köyliönjärveä ja Pyhäjärveä. Tämän alueen korkein maastonkohta on 70 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Järilänvuori, joka jatkuu etelään Koomankankaana. Kynsikankaan, Säpilänharjun ja Ronkankankaan koillispuolella maasto on karumpaa ja kaupungin keskiosan tasankoon verrattuna heikosti viljeltyä. Huittisten rajan tuntumassa ovat suuret Korkeasuo, Kiettareensuo ja Ronkansuo. Lähellä Tulkkilaa Kokemäenjokeen laskee kaakosta Sonnilanjoki, joka saa alkunsa entisen Köyliön kunnan itäosan metsä- ja suoalueilta.
Entisen Kauvatsan kunnan alueella pääosa asutuksesta ja viljelyksistä on sijoittunut Sääksjärvestä eteläkaakkoon kohti Puurijärveä suuntautuvalle kapeahkolle kaistaleelle. Kauvatsan kirkonkylän koillispuolella lähellä Sastamalan rajaa ovat Kokemäen alueen korkeimmat, yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvien mäkien huiput.Tarmio ym. (toim.): Suomenmaa 3, s. 194–195.
Kokemäen suurin järvi on Sääksjärvi, joka kuului aiemmin suurimmaksi osaksi Kauvatsan kuntaan. Järven itäpäähän laskevat Sastamalan puolelta Kiikoisjärvestä tuleva Piilijoki sekä entisen Kullaan kunnan itäosasta alkunsa saava Rukajoki. Sääksjärvi laskee Kauvatsanjokea myöten Puurijärveen, joka puolestaan laskee eteläpäästään Kokemäenjokeen. Muita järviä ovat Pitkäjärvi etelässä lähellä Säkylän rajaa ja Lievijärvi Kauvatsan kirkonkylän koillispuolella.
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Kokemäellä oli 7 381 asukasta, joista 4 340 asui taajamassa, 2 954 haja-asutusalueilla ja 87:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kokemäen taajama-aste on 59,5 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Kokemäen keskustaajama.
Kylät