thumb|Videokuvaus. Johan Ludvig Runebergin muistomerkki on Helsingin Esplanadin puistossa sijaitseva runoilija J. L. Runebergin muistomerkki, jonka on veistänyt hänen poikansa, kuvanveistäjä Walter Runeberg. Muistomerkkiin sisältyy Runebergin näköispatsas ja Suomi-neidoksi tulkittu allegorinen jalustahahmo. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1885. Pienempi kopio siitä ilman jalustahahmoa pystytettiin samana vuonna Porvooseen.

Teoksen kuvaus Muistomerkki sijaitsee puiston keskimmäisen osan eli niin sanotun Runebergin esplanadin keskikäytävällä, sen symmetrisessä keskikohdassa Kluuvikadun ja Kasarmikadun kohdalla. Punagraniittisella jalustalla seisova pronssinen Runebergin hahmo katselee itään, kohti Kauppatoria.

thumb|upright|left|Jalustan naishahmo pitelee taulua, jossa on Maamme-laulun ruotsinkieliset sanat. Runeberg on kuvattu noin 55-vuotiaana eli pääteoksensa Vänrikki Stoolin tarinoiden toisen osan ilmestymisen aikoihin. Hän on pukeutunut papintakkiin, jota hän käytti toimiessaan Porvoon kymnaasin opettajana. Hän seisoo suorassa oikea käsi rintaansa vasten ja peukalo takinkäänteen alla.Johan Ludvig Runebergin muistomerkki Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 24.5.2019.Erik Kruskopf: Veistosten kaupunki – Taidetta Helsingin katukuvassa (suom. Rauno Ekholm), s. 20. Schildts, Helsinki 2000. Jalustan etusivulla on toinen hahmo, karhuntaljaan pukeutunut nainen, joka tunnetaan nimillä Suomi ja Vårt land (”Maamme”).Lars Nyström: Walter Runeberg – ensimmäinen suuri kuvanveistäjämme, s. 120–126. Lars Nyström, Porvoo 2007. Hahmo pitelee oikeassa kädessään laakeriseppelettä ja nojaa vasemmalla kädellään suureen piirtokirjoitustauluun, johon on kaiverrettu Runebergin kirjoittaman Maamme-laulun ensimmäisen ja kahden viimeisen säkeistön sanat ruotsiksi. Hahmon jaloissa on kirjapino. Naisen on tarkoitus olla Suomen vertauskuvallinen muusa tai mytologinen suojelushenki, ei kansakunnan symboli.

Runebergin nimeä ei mainita muistomerkissä lainkaan, mutta jalustan Eteläesplanadin puoleiselle sivulle on kaiverrettu suomeksi sanat ”Suomen kansa maamme laulajalle” ja Pohjoisesplanadin puoleiselle sivulle vastaavasti ruotsiksi ”Af Finlands folk”. Takasivulla on vuosiluku 1885. Patsaan ja jalustan yhteiskorkeus on kahdeksan metriä.

Historia Suomen kansallisrunoilijaksi julistetulle J. L. Runebergille ehdotettiin patsasta jo vuonna 1872, hänen vielä eläessään.Johan Ludvig Runebergin patsas; Runebergin Esplanadi; Helsinki Finna.fi. Viitattu 24.5.2019. Suomen säätyvaltiopäivät julistivat rahankeräyksen muistomerkkiä varten 31. toukokuuta 1877, vain muutamaa viikkoa Runebergin kuoleman jälkeen, ja asettivat vuoden 1878 alussa valtuuskunnan vastaamaan hankkeesta. Valtuuskunnan puheenjohtajana oli senaattori Lars Theodor von Hellens, sihteerinä kirjailija Zachris Topelius ja varainhoitajana kauppaneuvos Henrik Borgström. Muut jäsenet olivat J. V. Snellman, Lorenz Lindelöf, Otto Donner, Robert Lagerborg ja F. W. G. Hjelt.Komitea Runebergin muistopatsasta warten Suomalainen Wirallinen Lehti 17.1.1878, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.5.2019.

Muistomerkki tilattiin ilman kilpailua runoilijan pojalta, Pariisissa asuneelta Walter Runebergiltä. Hänen valmistamansa luonnos valmistui vuonna 1881 ja hyväksyttiin sen ollessa näytteillä Suomessa vuonna 1882. Patsaan asennon innoittajana oli Rooman Lateraanimuseon kokoelmiin kuulunut antiikin aikainen Sofokles-veistos. Käden osalta mallina toimi taidemaalari Hjalmar Munsterhjelm. Patsas valettiin pronssiin Pariisissa. Naishahmo valmistui vuonna 1883.

Paljastus thumb|Muistomerkin paljastustilaisuus 6.5.1885. Muistomerkki paljastettiin Runebergin kuoleman kahdeksanvuotispäivänä 6. toukokuuta 1885 parikymmentuhatpäisen yleisön läsnäollessa. Paljastustilaisuus oli valtava kansanjuhla, jonka yhteydessä koko Helsinki liputettiin ja kaupat suljettiin.Asmo Alho & Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä – vanhojen kuvien kertomaa, s. 88–89. Otava, Helsinki 1962. Tilaisuuden aluksi 130 torven soittokunta soitti Porilaisten marssin, jonka jälkeen usean sadan hengen ”mies- ja naiskööri” lauloi tilaisuutta varten sanoitetun kantaatin. Tämän jälkeen valtioneuvos Wilhelm Lagus piti ruotsinkielisen puheen, jonka loppuosassa hän sanoi seuraavaa:

Seuraavaksi puhui tohtori Julius Krohn suomeksi:

Uudessa Suomettaressa kuvattiin paljastushetkeä seuraavasti:

Hurraahuutojen vaiettua säätyvaltiopäivien maamarsalkka, vapaaherra Samuel Werner von Troil piti puheen ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Helsingin kaupunginvaltuuston puolesta piti puheen vapaaherra Maximus af Schultén myös ruotsiksi ja suomeksi. Sen jälkeen soitettiin vielä ”Suomilaulu”.

Uusi Suometar raportoi loppupäivän tapahtumista:

Vastaanotto ja versiot Runebergin patsasta pidettiin Helsingin ensimmäisenä julkisena muistopatsaana, tosin periaatteessa sitä vanhempia on useita, esimerkiksi Keisarinnankivi ja eräät hautamuistomerkit. Porvoon kopio Runebergin muistomerkistä paljastettiin 30. toukokuuta 1885.

Walter Runeberg teki patsaasta useita pienoiskopioita eri materiaaleista, ja niitä päätyi eri omistajille. Naishahmon alkuperäisen kipsimallin hän lahjoitti vuonna 1895 Borgå lyceumille, ja se sijoitettiin koulun yläkerran aulaan.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Johan Ludvig Runebergin muistomerkit Luokka:Helsingin patsaat ja veistokset Luokka:Kaartinkaupunki