pienoiskuva|Kartta Suomen moottori-, moottoriliikenne- ja kaksiajorataisista teistä. Suomen moottoritieverkko muodostuu moottoriteistä, joista valtaosa sijaitsee eteläisessä Suomessa. Vuoden 2024 alussa Suomen tieverkolla oli 948 kilometriä moottoriteitä. Suomi on harvaan asuttu maa ja liikennemäärät ovat yleensä pieniä. Tämän vuoksi Suomeen ei ole ollut tarpeellista rakentaa samanlaista kattavaa moottoritieverkkoa, kuin esimerkiksi Saksassa on. Pisimmät yhtenäiset moottoritieosuudet sijaitsevat Helsingistä säteittäisesti lähtevillä valtateillä. Ylivoimainen valtaosa Suomen moottoriteistä on valtateitä. Muutamat moottoritieosuudet ovat lisäksi kanta-, seutu- ja yhdysteitä. Suomessa on kolme tietä, jotka ovat päiden lyhyitä sekaliikenneosuuksia lukuun ottamatta kokonaan moottoritietä: valtatiet 1, 7 ja 29.
Lainsäädäntö pienoiskuva|150px|Suomalainen moottoritien merkki Suomen lainsäädännön moottoritien määritelmä noudattaa Wienin tieliikennesopimuksen määrittelyä:
Moottoriteille on asetettu tiettyjä tien geometriaa, liittymäväliä ja muita teknisiä ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Talvisin nopeusrajoitus on kaikilla moottoriteillä enintään 100 kilometriä tunnissa. Suomessa moottoritiellä saa kuljettaa vain moottoriajoneuvoa, jonka suurin sallittu tai rakenteellinen nopeus on yli 70 km/h.Tieliikennelaki 729/2018 58 §
Moottoritiet jaetaan merkityksensä perusteella neljään luokkaan:Moottoriteiden eritasoliittymät. Osa A 1994, s. 30
A-luokkaan kuuluvat valtakunnalliset moottoritieosuudet maaseutuosuuksilla. Nopeusrajoitus on yleensä 120 km/h. B-luokkaan kuuluvat valtakunnalliset moottoritieosuudet kaupunkitaajamien ohitusosuuksilla. Nopeusrajoitus on 100–120 km/h. C-luokkaan kuuluvat taajamaseudun tiestön runkoväylänä toimivat moottoritiet (1. luokan kaupunkimoottoritiet). Nopeusrajoitus on 80–100 km/h. D-luokkaan kuuluvat keskustojen syöttökehänä toimivat, taajamarakenteeseen kiinteästi integroidut moottoritiet, joilla ei ole kauttakulkuliikennettä (2. luokan kaupunkimoottoritiet). Nopeusrajoitus on yleensä 80 km/h.
Luokittelu liittyy lähinnä tiesuunnitteluun eikä luokkaa mitenkään merkitä tielle liikennemerkein. Alemman luokan moottoriteillä tien tekniset vaatimukset eivät ole niin tiukat. Nimitystä kaupunkimoottoritie käytetään joskus myös moottoritiemäisistä teistä, esim. Kehä III, jotka eivät kuitenkaan ole moottoriteitä.
Suomessa moottoritien rinnalla kulkeva rinnakkaistie on tieluokaltaan yleensä seututie. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla.
Luonnehdinta pienoiskuva|Helsingin ja Tampereen välistä moottoritietä (valtatietä 3) Hattulassa. pienoiskuva|Valtatie 4 Oulussa. Pisimmät yhtäjaksoiset moottoritiet ovat Vantaan ja Ylöjärven välinen osuus valtatiellä 3, Helsingin ja Turun välinen osuus valtatiellä 1, Helsingin ja Vaalimaan välinen osuus valtatiellä 7 sekä Helsingin ja Heinolan välinen osuus valtatiellä 4. Muut moottoritiet ovat yleensä lyhyehköjä osuuksia suurimmissa kaupungeissa. Myös esimerkiksi valtatiellä 9 on moottoritietä noin 130 kilometrin matkalla yhteensä kuudella toisistaan erillisellä osuudella. Maailman pohjoisin moottoritie sijaitsee Torniossa valtatiellä 29.
Lähes kaikki Suomen moottoritiet ovat 2+2-kaistaisia: Helsingin ja Tampereen seuduilla sekä Turussa, Lahdessa, Hyvinkäällä, Akaassa ja Oulussa on useampikaistaisia osuuksia. Lisäksi Kotkassa on rinnakkaisrampillinen osuus. Vain lain määrittelemät moottoritiet laskien levein osuus on Länsiväylällä Espoossa, jossa rinnakkaisramppeineen tie yltää yhteensä 12 kaistaan. Rinnakkaisrampillisia osuuksia on vain Kantatiellä 51 Espoon Westendissä, Valtatiellä 3 Tampereen Lakalaivalla ja Valtatiellä 7 Kotkan Karhulassa. Rinnakkaisramppeja huomioon ottamatta leveimmät osuudet ovat valtatiellä 1 Espoon Leppävaarassa, valtatiellä 4 Helsingin Viikissä, kantatiellä 45 Helsingin Pakilassa ja Vantaan Tikkurilassa sekä kantatiellä 51 Espoosta Haukilahden ja Westendin välillä, jotka ovat kaikki 4+4-kaistaisia osuuksia. Rinnakkaisrampit on yleensä tarkoitettu erottamaan paikallisen ja pitkän matkan liikenteen sekoittumisalueet vilkkailla tieosuuksilla.
Suurin osa Suomen uusista moottoriteistä kiertää taajama-alueet kohtuullisella etäisyydellä, mutta osa varhaisista osuuksista rakennettiin huomattavan lähelle kaupunkien keskustoja. Nykyisin tuskin enää rakennettaisiin 1960-luvulla rakennetun Hämeenlinnan moottoritien kaltaista läpikulkutietä kaupungin keskustan halki. Hämeenlinnassa valmistui syksyllä 2014 Kauppakeskus Goodman kaupungin jakaneen moottoritien päälle, jolloin estevaikutus pieneni. Länsiväylällä Lauttasaaressa on myös suunniteltu moottoritien päälle betonikantta, johon tulisi asuntoja. Moottoritiet vievät paljon tilaa muihin tietyyppeihin verrattuna, ja moottoriteiden alta joudutaankin usein purkamaan rakennuksia. Viimeksi mainittua ongelmaa voidaan tosin torjua riittävän pitkän tähtäimen suunnittelulla. Liikennevirasto on kehitellyt keskikaiteellisia moottoriteitä josta puuttuu perinteinen leveä viherkaista ajoratojen välillä.
Kun moottoritien rakentamisesta päätetään, ratkaisu tehdään muun muassa liikennemäärien, liikenneturvallisuuden, yhdyskuntarakenteen ja ympäristönäkökohtien perusteella. Yleisesti moottoritien rakentaminen voi olla perusteltua, jos keskimääräinen liikennemäärä ylittää 15 000 ajoneuvoa vuorokaudessa,Liikenne ja väylät II 2006, s. 66. joskin moottoritien rakentaminen edellyttää aina liikenteen tuntivaihtelun ja koostumuksen tarkempaa tarkastelua.Liikenne ja väylät II 2006, s. 65. Suomessa moottoritien rakentamiskustannukset ovat keskimäärin 3–5 miljoonaa euroa/kilometri, joskin kustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti: esimerkiksi sillat ja etenkin tunnelit nostavat tien hintaa.
Liikenneturvallisuuden osalta moottoriteiden etuna on vastakkaissuuntaisen ja risteävän liikenteen puuttuminen, mikä poistaa kohtaamis- ja risteysonnettomuudet lähes kokonaan. Toisaalta suuremmat nopeudet lisäävät suistumisonnettomuuksien määrää. Suurien liikennemäärien vuoksi myös peräänajo-onnettomuuksien riski kasvaa, joskaan tämä seikka ei liity suoraan tietyyppiin vaan enemmänkin liikennemääriin tietyypistä riippumatta. Tilastollisesti Suomen moottoriteillä sattuu liikennemääriin suhteutettuna vähemmän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ja muita henkilövahinko-onnettomuuksia kuin muilla teilläLiikenne ja väylät I 2005, s. 436. (Tieto perustuu Tiehallinnon tilastotietoihin vuosilta 1997–2001. Uudet keskikaiteelliset tietyypit eivät ole vertailussa mukana.).
Luettelo Suomen moottoriteistä pienoiskuva|Viitteellinen kartta Suomen moottoriteistä. Moottoritiet merkitty vihreillä viivoilla.
Alla on lueteltu suomalaiset moottoritiet. Mikäli moottoritieosuus on osa useampaa tietä, tästä huomautetaan rivin lopussa.
Valtatie 1 Helsinki–Turku (pituus 165 km)
Valtatie 2 Palojärvi, Vihti (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen)
Valtatie 3 Vantaankoski, Vantaa–Hämeenlinna–Tampere–Ylöjärvi (pituus 180 km, osittain yhteinen valtatien 9 kanssa) Helsingby, Mustasaari–Vaasa (pituus 15 km, yhteinen valtatien 18 kanssa sekä osittain yhteinen valtatien 8 kanssa)
Valtatie 4 Helsinki–Lahti–Lusi, Heinola (pituus 140 km, osittain yhteinen valtateiden 7 ja 12 kanssa) Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 9, 13 ja 23 kanssa) Jyväskylä–Vehniä, Laukaa (pituus 19,5 km, yhteinen valtatien 13 kanssa) Haaransilta, Liminka–Haukipudas, Oulu (pituus 43 km) Maksniemi, Simo–Kemi–Keminmaa (pituus 21 km)
Valtatie 5 Lusi, Heinola (4,3 km) Humalajoki–Kuopio–Siilinjärvi (pituus 47 km, osittain yhteinen valtatien 9 kanssa)
Valtatie 6 Mansikkala–Kaukopää, Imatra (pituus 10,4 km) Niittylahti–Käpykangas, Joensuu (pituus 14 km, yhteinen valtatien 9 kanssa)
Valtatie 7 Tattarisuo, Helsinki–Kotka–Vaalimaa (pituus 173 km, osittain yhteinen valtatien 15 kanssa)
Valtatie 8 Turku–Nousiainen (pituus 20 km) Mustasaari–Vaasa (pituus 6 km, yhteinen valtatien 3 kanssa)
Valtatie 9 Turku–Lieto as. (pituus 13 km) Järviö–Konho, Akaa (pituus 1,2 km) Konho–Lakalaiva, Tampere (pituus 32 km, yhteinen valtatien 3 kanssa) Lakalaiva–Atala, Tampere (pituus 11 km) Pukinniitty–Pumperi, Jyväskylä (pituus 4,8 km) Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 4, 13 ja 23 kanssa) Humalajoki, Kuopio–Vuorela, Siilinjärvi (pituus 34 km, yhteinen osuus valtatien 5 kanssa) Ylämylly, Liperi–Niittylahti, Joensuu (pituus 26 km, yhteistä osuutta valtatien 6 kanssa 14 km sekä valtatien 23 kanssa 11 km)
Valtatie 12 Tampere–Nokia (pituus 8,2 km) Okeroinen–Kujala, Lahti (pituus 4,5 km) Kujala–Joutjärvi, Lahti (pituus 1,3 km, yhteinen osuus valtatien 4 kanssa)
Valtatie 13 Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 4, 9 ja 23 kanssa) Jyväskylä–Vehniä, Laukaa (pituus 19,5 km, yhteinen valtatien 4 kanssa)
Valtatie 15 Kyminlinna–Rantahaka, Kotka (pituus 8 km, yhteinen valtatien 7 kanssa)
Valtatie 18 Helsingby, Mustasaari–Vaasa (pituus 15 km, yhteinen valtatien 3 kanssa sekä osittain yhteinen valtatien 8 kanssa)
Valtatie 23 Jyväskylä–Vaajakoski (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 4, 9 ja 13 kanssa) Ylämylly, Liperi–Käpykangas, Joensuu (pituus 11 km, yhteinen valtatien 9 kanssa)
Valtatie 25 Lempola, Lohja (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen)
Valtatie 29 Keminmaa–Tornio (pituus 14 km)
Kantatie 45 Helsinki–Ruotsinkylä, Tuusula (pituus 17,9 km)
Kantatie 51 Helsinki–Kirkkonummi (pituus 27 km)
Seututie 101 Karhusaari, Espoo–Otaniemi, Espoo (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen) Yhdystie 2221 (tulevaisuudessa seututie 180)
Kurkisuo, Kaarina (pituus 0,7 km, liittyy toiseen moottoritiehen)
Yhdystie 3495 Viinikka, Tampere–Lakalaiva, Tampere (Tampereen eteläinen sisääntulotie, pituus 2 km)
Yhdystie 6018 Jyväskylä (Jyväskylä–Vaajakoski-moottoritien Jyväskylän puoleinen pää, pituus 0,5 km)
Historia pienoiskuva|Uudehko Vaajakosken moottoritie vuonna 1982. Suomen ensimmäisen moottoritiemäisen väylän, Helsingin Itäisen moottoritien (osa nykyistä Itäväylää), rakentaminen aloitettiin vuonna 1950 Kulosaaren sillalla. Silta ja osuus Kulosaaren läpi Herttoniemeen saakka avattiin vuonna 1957 ja lyhyt osuus Herttoniemen kohdalla valmistui vuonna 1962http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/. Tie on moottoritien tapainen (eritasoliittymät, toisistaan erotetut ajoradat), muttei kuitenkaan täytä kokonaan nykyisiä moottoritielle asetettuja laatuvaatimuksia (tiellä on bussipysäkkejä, kiihdytyskaistat hyvin lyhyitä, jne).
Suomen ensimmäistä varsinaista moottoritietä, Tarvontietä (nyk. Turunväylä), alettiin rakentaa vuonna 1956 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille. Tie otettiin käyttöön vuonna 1962. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomeen rakennettiin runsaasti lyhyitä moottoritieosuuksia suurimpien kaupunkien, varsinkin Helsingin läheisyyteen. Näiden ensimmäisten moottoriteiden tarkoituksena oli purkaa kaupunkien sisääntulo- ja ulosmenoväylien ruuhkia.Kirsti Lehtomäki (toim.): Liikkeelle! sanoi Kekkonen. Tieliikenteen historiaa Suomessa 1945-1975. s. 19. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2015. .
Järjestyksessä seuraavat moottoritiet valmistuivat vuonna 1963 valtatielle 8 Turusta Raisioon sekä 1964 Hämeenlinnan ohikulku valtatielle 3. Vuonna 1967 valmistui 14 kilometriä pitkä moottoritieosuus valtatie 9:lle Turun ja Liedon välilleLehtomäki (toim.) 2015, s. 19., ja 1968 valmistui moottoritieksi Lempääläntie Tampereelta Lempäälän Kuljuun. Pääkaupunkiseudulla Lahdenväylä valmistui ensin vuonna 1967 Vanhastakaupungista Viikkiin, josta sitä jatkettiin Tattariharjuun 1971 ja Järvenpäähän 1974. Porvoonväylän ensimmäinen osuus valmistui vuonna 1972. Vuonna 1973 valmistui kahdeksan kilometrin pituinen moottoritie Tampereen Pispalasta Nokialle.