Myrskylä () on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Myrskylä itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1636 Pernajasta. Kunnassa on asukasta, ja sen pinta-ala on km², josta km² on maata ja loput km² sisävesialueita. Myrskylä on väkiluvultaan Uudenmaan maakunnan pienin kunta ja Kaskisten jälkeen Suomen toiseksi pienin kaksikielinen kunta (suomi/ruotsi).
Myrskylä on tunnettu olympiajuoksija Lasse Virenin kotikuntana. Myrskylä asettuu keskelle kielirajaa. Myrskylä on rajapitäjä myös Uudenmaan ja Päijät-Hämeen välillä.
Myrskylän naapurikunnat ovat lounaassa Askola ja Porvoo, lännessä Pukkila, pohjoisessa Orimattila, idässä Lapinjärvi ja kaakossa Loviisa. Entiset naapurikunnat ovat Porvoon kanssa yhdistynyt Porvoon maalaiskunta, Orimattilan kanssa yhdistynyt Artjärvi sekä Loviisan kanssa yhdistyneet Liljendal ja Pernaja.
Historia Pernajan kappeliseurakunta Myrskylä on 1200-luvulla ollut osa Porvoon seurakuntaan kuulunutta Pernajan kappeliseurakuntaa. Virolaisella Padisen luostarilla oli patronaattioikeus Porvoon maaseurakuntaan vuodesta 1351 alkaen. Tältä ajalta Myrskylässä on munkkeihin viittaavia paikannimiä, kuten Munkbrink, Munkbro äng, Munkbäck ängen ja piispaan viittaava Pispängen. Padisen luostarin oikeudet siirrettiin Turun hiippakunnalle vuonna 1428.
Hallila on mainittu asiakirjoissa ensimmäistä kertaa lähteiden mukaan vuonna 1403 ja Myrskylä vuonna 1485. Myrskylän nimi kirjoitettiin tuolloin muodossa Mörskeby tai Mörsköle. Kaikki Myrskylän seitsemän maarekisterikylää Hallila, Hyövinkylä, Jaakkola, Kankkila, Kreivilä, Myrskylänkylä ja Pakila) on mainittu kirjallisissa lähteissä 1540-luvulle tultaessa.Suomenmaa – maantieteellis- yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, sivu 292, Pentti Papunen, WSOY, 1973, Helsinki, Porvoo
Itsenäinen pitäjä Ennen vuoden 1865 kunta-asetusta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallinen itsenäinen seurakunta hoiti kunnan, silloin pitäjän, paikallishallinnon. Kaupungeissa kaupunkilaisten, porvareiden, itsehallinto oli keskiaikaiselta pohjalta jo itsenäistynyt suorasta kuninkaanvallasta kaupunkien raatien autonomiaksi.
pienoiskuva|Iisacus Birgeri Rothovius, Turun piispa 1627–1652.
Kirkkoherran pitäjä Myrskylän ensimmäinen kirkko rakennettiin joko vuonna 1604 tai 1611, Myrskylän ollessa vielä Pernajan evankelis-luterilaisen seurakunnan kappeliseurakuntana. Turun piispa (1627–1652) Isaacus Rothovius (1572–1652) päätti vuonna 1633, että Myrskylästä muodostetaan Pernajan seurakunnasta riippumaton itsenäinen Myrskylän seurakunta. Ruotsin kuningatar Kristiina vahvisti tämän päätöksen vuonna 1636.
Myrskylän ensimmäiseksi kirkkoherraksi kuningatar määräsi Mikael Matiuksenpoika Buscheruksen vuodesta 1636 alkaen. Myrskylän ensimmäinen kirkko paloi ja toinen kirkko rakennettiin vuoteen 1639 mennessä samalle alueelle kuin nykyinen. Kolmas ja samalla nykyinen kirkko rakennettiin 1803.Suomenmaa – maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, sivu 294, Pentti Papunen, WSOY, 1973, Helsinki, Porvoo Buscherus on toistaiseksi pisimpään Myrskylän evankelis-luterilaista seurakuntaa palvellut kirkkoherra. Toiseksi pisimpään on toiminut Hagfors 1900-luvun alkupuolella.
Kuningatar Kristiina lahjoitti vuosina 1636 ja 1638 Myrskylästä 41 taloa kenraali Arvid Forbuksen veljelle Matias Forbukselle. Porvoossa sijaitsevasta Ånäsin kartanosta kotoisin ollut Forbus perusti Kirkkojärven pohjoispuolelle säteritilaksi Myrskylän kartanon. Lahjoitus alkuperäisessä muodossaan peruutettiin ja vuonna 1863 kartanosta tuli ratsusäteritila, jolla oli verovapauden vastikkeeksi velvoite ylläpitää kruunun palvelukseen jatkuvasti valmiina kolme ratsuväkisotilasta hevosineen ja varusteineen.
Porvoon piispan anneksiseurakunta Vuonna 1743 Ruotsi hävisi Venäjän kanssa käydyn hattujen sodan. Turun rauhassa Ruotsin kuningaskunta kärsi suurta Pohjan sodan Uudenkaupungin rauhaa suuremmat aluemenetykset. Ne aiheuttivat Porvoon hiippakunnan piispalle verotulojen menetyksiä, joten Myrskylän seurakunta muutettiin 1747 anneksiseurakunnaksi, piispan palkkapitäjäksi, minkä kirkkoherrana toimi Porvoon piispa. Käytännössä sijaiskirkkoherra huolehti kirkollisista tehtävistä ja piispa itse johti pitäjänkokouksia. Ajoittain myös varapastorilla, sijaiskirkkoherrallakin, saattoi olla oma apulainen.
Kunnallisasetuksen 1865 mukainen maallinen kunta Maaseudulla pitäjänkokoukset päättivät seurakunnan asioiden lisäksi myös maallisista asioista vuoteen vuoden 1865 kunnallisasetukseen saakka. Pitäjänkokouksen tilalle tuli ensin kuntakokous ja myöhemmin kunnanvaltuusto. Kunta-asetuksen jälkeenkin Suomen evakelis-luterilaisen kirkon seurakunnista eriintyneitä maallisia kuntia kutsuttiin edelleen pitäjiksi, vaikka ne jo olivat kuntia.
Maantiede Maasto Pinnanmuodoiltaan Myrskylä on eteläsuomalaista suhteellisen vähäisten korkeuserojen seutua, mutta kunnan alueella on kuitenkin hyvin vaihtelevia maisemia. Maasto on peltoja ja tavanomaista sekametsää sekä siellä täällä kallioita, joista osa on varsin jyrkkiä. Myrskylässä on joitain suuria jääkautisia siirtolohkareita: Hallilan Tonttukirkkohttp://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000005087 , Jaakkolan Karhukivi ja Laivakivi sekä Hyövinkylän Tallsten.Myrskylä – kuvateos Myrskylän kunnasta ennen ja nyt Myrskylän 350-vuotisjuhlavuotena 1986, toimituskunta Helvi Sariomaa, Kyllikki Smolander, Pentti Urhonen ja Pekka Vartiainen
Luonnonsuojelualueita Myrskylässä ovat Paavolan kolme luonnonsuojelualuetta ja Sopajärven luonnonsuojelualue.https://www.uudenmaanliitto.fi/files/23509/Liiteaineisto_2_Suojelualueiden_kohdekuvaukset_Uusimaa-kaavan_ehdotusvaihe_kevat_2019.pdf
Joet ja järvet Pääosa Myrskylästä kuuluu Koskenkylänjoen ja sen sivujoen Myrskylänjoen vesistöalueeseen. Lounaisin osa kunnasta on Ilolanjoen valuma-aluetta ja pieni kulma lännessä Porvoonjoen valuma-aluetta. Miltei puolet järvistä kuuluu Myrskylänjoen valuma-alueeseen.
Koskenkylänjoen vesistö pienoiskuva|oikea|Syväjärveä.
Myrskylän alueella ei ole kovin suuria jokia, mutta kylissä on runsaan hehtaarin laajuisia järviä. Kunnan järviä ovat Isojärvi, Kirkkojärvi, Muttilanjärvi, Pöyrysjärvi, Sopajärvi, Sulkavanjärvi, Siippo ja Vähäjärvi.
Suurin niistä on Kirkkojärvi, joka sijaitsee Myrskylän kirkonkylän itäpuolella. Kirkkojärven koillisrantaan on kaavoitettu Kirkonkylänranta-niminen asuinalue, joka sijaitsee lähellä entistä Myrskylän kartanoa. Lähellä kirkonkylää ovat myös Sopajärvi Sopajärvellä ja Siippo Artjärventien ja Lapinjärventien välillä Myllykylässä sekä Muttilanjärvi Muttilassa hieman etäämpänä. Sulkavanjärvi sijaitsee Hallilassa Pernajan Koskenkylään johtavan tien varrella. Nämä kaikki järvet laskevat Koskenkylänjokeen Myrskylänjoen kautta.
Kirkkojärvestä itään sijaitsevassa Syväjärvessä on Myrskylän kunnan virallinen uimapaikka. Tämä järvi laskee Koskenkylänjokeen Pekinojan kautta. Syväjärven lähialue ja rannat ovat suosittuja pientaloasumispaikkoja mahdollisesti siksi, että ne sijaitsevat lähellä kirkonkylää.
Ilolanjoen vesistö Tankvallinojan kautta Ilolanjokeen laskevat Pakilassa Kotojärvi, Pimijärvi ja Valkjärvi. Valkjärvi on kunnan eteläosassa, ja se ulottuu myös Askolan puolelle.
Järvelänjärvi Järvelässä ja Teeno Kankkilassa laskevat Ilolanjokeen sen yläosassa.
Porvoonjoen vesistö Kokkusan Teeno eli Puntarjärvi Kankkilassa kuuluu ainoana Myrskylän järvistä Porvoonjoen vesistöalueeseen.
Valuma-alueet
Nimi Vesistöaluetunnus Suurimpia järviä Korkeus Pinta-ala (km²) Rantaviiva (km) Järvitunnus Paikka Paikkakunta Kunta Myrskylänjoen valuma-alue 16.005 Isojärvi Vähäjärvi Pöyrysjärvi Muttilanjärvi Siippo Sopajärvi Kirkkojärvi Sulkavanjärvi 68,0 62,2 61,3 41,5 39,2 39,0 34,6 26,7 0,1 0,0708 0,0215 0,353 0,113 0,762 1,581 1,122 16.005.1.008 16.005.1.007 16.005.1.006 16.005.1.005 16.005.1.004 16.005.1.003 16.005.1.002 16.005.1.001 Koukjärvi Koukjärvi Kylmäsuo Muttila Myllykylä Sopajärvi Myrskylän kk. Hallila Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Koskenkylänjoen keskiosan alue 16.002 Syväjärvi Valkeapäänlampi 44,8 39,2 0,338 0,0492 3,73 1 16.002.1.002 16.002.1.001 Itäkylä Käkikoski Myllykylä Porlammi Myrskylä Lapinjärvi Koskenkylänjoen alaosan alue 16.001
Luonnonsuojelualueet
Luonnonsuojelualue yksityinen luonnonsuojelualue sijainti aika suojeluohjelma Aarnimäen (ensimmäinen) luonnonsuojelualue YSA232588 Hallila 504-401-5-62 2015-09-28 Aarnimäen toinen luonnonsuojelualue YSA233390 Hallila 504-401-5-62 2015-11-23 Haukkakallion luonnonsuojelualue YSA232488 Myrskylän Hevonoja 504-405-44-5 2015-09-22 Majbäckin luonnonsuojelualue YSA238123 Jaakkola 504-403-8-6 2017-04-25 Paavolan (ensimmäinen) luonnonsuojelualue Karsojalla YSA206827 Karsoja Kylmäsuolla 2012-02-20 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2014-2025 Paavolan toinen luonnonsuojelualue Lähdeojalla YSA206827 Lähdeoja Paavolasa 2012-02-20 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2014-2025 Paavolan kolmas luonnonsuojelualue Takusenojalla YSA206827 Takusenoja Paavolasa 2012-02-20 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2014-2025 Sopajärven luonnonsuojelualue YSA201066, LVO010017 Sopajärvi 2004-12-17 lintuvesien suojeluohjelma, Sopajärvi LVO010017 Tervalantin luonnonsuojelualue YSA241887 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2014-2025
Aluerakenne Kylät Vielä 1800-luvulla Myrskylän pohjoisosa muodostui pääosin Myrskylän kartanoon kuuluneista 13 tilasta, joista osa oli kartanon sivutiloja. Tätä pohjoisosaa pitäjästä kutsuttiin muun muassa kirkonkirjoissa Myrskylänkyläksi, ja sen keskuksena oli Kirkonkylä. Huolimatta nimestään Kreivilässä ei ole asunut kreivejä, mutta aatelisia kyllä.
Kirkonkylänsä eteläpuolisilta osiltaan Myrskylä on verrattain ruotsinkielinen, ja tällä alueella ovat vanhat maarekisterikylät Hallila, Hyövinkylä, Jaakkola, Kankkila, Kreivilä ja Pakila. Seitsemäs kylä, joka on pohjoisessa ja muodostaa puolet kunnan pinta-alasta on Myrskylänkylä, joka on 1800-luvulla muodostanut omia kyläkokonaisuuksia maanraivaamisen ja Myrskylän kartanoon liittyneiden muiden kartanoiden, kuten Hevonojan kartanon, Paavolan kartanon ja Kylmänsuon kartanon vaikutuksesta.
Seuraavassa taulukossa on lueteltu Myrskylän nykyiset maarekisterikylät, niiden kiinteistötunnuksissa käytetyt kylänumerot, kylien nimet suomeksi ja ruotsiksi sekä joitakin kylien osia.
Numero Maarekisterikylä Kylän osia 504-401 Hallila (ruots. Skomarböle) Humalakoski (Humlefors), Metsäkulma 504-402 Hyövinkylä (Övitsböle) Huhti, Koukjärvi, Pusannurkka 504-403 Jaakkola (Labbom) 504-404 Kankkila (Kankböle) Rahikko 504-405 Myrskylä (Mörskom) Hevonoja, Itäkylä, Kartanonmäki Kirkonkylä (Kyrkby), Kylmäsuo, Muttila (Muttom), Myllykylä, Paavola, Palonpää, Palostenmäki, Sepänmäki, Soidinsuo, Sopajärvi, Suntionmäki, Syväjärvi 504-406 Pakila (Backböle) 504-407 Kreivilä (Grevnäs) Kreivilä, Kurjenkulma, Rämsänkylä
Kankkilan ja Pakilan kylätoimintaa pitää yllä Kankkila - Pakila -yhdistys. Pakilassa on maantietä lähellä olevan kentän äärellä Pakilan klubi, pieni puinen mökki, ja Kankkilassa Marttila-niminen kesänviettopaikka.
Taajamat Vuoden 2018 lopussa Myrskylässä oli 1 922 asukasta, joista 908 asui taajamassa, 984 haja-asutusalueilla ja 30:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Myrskylän taajama-aste on 48,0 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Myrskylän kirkonkylä.
Väestö Väestörakenne