Helge Frans Birger ”Heguli” Herala () oli suomalainen koomikko ja näyttelijä. 1950-luvulta alkaen hän näytteli teattereissa ja kymmenissä elokuvissa sekä esiintyi myös televisiossa.
Elämä ja ura
Hämeenlinnassa vuonna 1922 syntynyt Helge Herala joutui näyttelijäksi vahingossa. Teatteriharrastuksen hän aloitti toisen maailmansodan jälkeen Turussa. Nuorenmiehen uravalinta oli järkytys vanhemmille, jotka toivoivat pojastaan insinööriä. Tuleva näyttelijä kasvoi kasarmeilla, sillä hänen isänsä työskenteli puolustusvoimissa asemestarina.
Teatterissa
Sotavuodet merivoimissa palvellut Herala aloitti teatteriuransa Turun Työväen Teatterissa vuonna 1946 ja jatkoi vuonna 1947 Turun kaupunginteatterissa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Marja Korhosen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1952. Avioliitossa syntyi kolme lasta: Jarkko Herala (1952), Turo Herala (1954) ja Heidi Herala (1960). Turo Heralan tytär on malli ja juontaja Niina Backman.
Heralan ensimmäinen elokuvarooli oli nimiosa Roland af Hällströmin elokuvassa Hallin Janne vuonna 1950. Sitä seurasivat niin ikään af Hällströmin ohjaamat Tukkijoella (1951) ja Noita palaa elämään (1952). Aarne Tarkaksen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa sotilasfarssissa Vatsa sisään, rinta ulos! (1959) hän näytteli toisen pääosan (kapteeni Routa) yhdessä Tommi Rinteen (sotamies Pöntinen) kanssa. Samana vuonna (1959) valmistui myös jännityskomedia Ei ruumiita makuuhuoneeseen, jossa Helge Herala ja Tommi Rinne esittivät miespääosat. Elokuvarooleja hänelle kertyi kaikkiaan noin viitisenkymmentä.
Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin Herala siirtyi yhdessä aviopuolisonsa Marja Korhosen kanssa vuonna 1955 ja näytteli kaksi vuotta myös Intimiteatterissa, jossa hän esiintyi muun muassa Jaakko Hongan roolissa Maria Jotunin näytelmässä Kultainen vasikka. Saman näytelmän elokuvasovitus vuonna 1961 toi Heralalle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon seuraavana vuonna.
Myös televisiossa Herala oli mukana alusta alkaen, ensin suorina lähetyksinä esitetyissä draamoissa ja opereteissa, sitten suosituissa viihdeohjelmissa. Herala esiintyi elokuvissa 1960-luvulla muun muassa Matti Kassilan ohjauksessa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) majuri Vadenblickin roolissa ja Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1972) Vihtori Kiviojana.
Kansallisteatteriin Herala ja Korhonen siirtyivät vuonna 1963. Vuonna 1973 Herala aloitti Kouvolan Teatterin johtajana. Heralan ja Korhosen esikoispoika Jarkko Herala kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Tuolloin Herala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa jonkin hajonneen sisällään. Hän vaihtoi uraa, jätti teatterin ja perusti veljensä kanssa Turkuun leipomon, joka oli toiminnassa vuoteen 1991 asti.
Herala jatkoi silti vielä myös esiintymistä, ja 1980-luvulla hänet muistetaan roolistaan television viihdesarjassa Valehtelijoiden klubi (1981–1983) sekä esiintymisistään etenkin Spede Pasasen elokuvissa. Myös näyttämöllä Herala vieraili vielä Turun kaupunginteatterissa ja Q-teatterissa.
Loppuelämä
Herala joutui vanhuusiällä pyörätuoliin. Vuonna 2003 hän sairastui diabetekseen, jonka seurauksena hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimaan. Vuodesta 2006 hän asui vaimonsa Marja Korhosen kanssa Helsingin Etelä-Haagan Riistavuoren palvelutalossa. Helge Herala kuoli 87-vuotiaana helmikuussa 2010. Herala on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.
Filmografia
Lähteet
Aiheesta muualla
• ”Missä sun nahkadrotsis on?” – Nuoret ovat hunningolla, rasvisfaija voihkii 29.8.2008
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Suomalaiset koomikot Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Suomalaiset leipurit Luokka:Suomalaiset amputoidut henkilöt Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 2010 kuolleet