pienoiskuva| Valtakunnankulttuurikamari 1937. Valtakunnankulttuurikamari (Reichskulturkammer, RKK) oli natsi-Saksan Kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin Reichskulturkammer-lailla perustama laitos, joka toimi natsien kulttuuripolitiikan välineenä natsipuolueen valtaannousun aikana kaikilla kulttuurielämän alueilla. Se valvoi ja sääteli toimimista kulttuurialan ammateissa. Valtakunnankulttuurikamari sijaitsi Berliinissä. Sen hallinto sijaitsi yhdessä Kansanvalistus- ja propagandaministeriön kanssa osoitteessa Wilhelmplatz 8/9, kun muut kamarit ja järjestöt sijaitsivat lukuisissa toimistoissa ympäri kaupunkia.

Perustaminen RKK laillistettiin 1. marraskuuta 1933 annetulla säädöksellä Erste Verordnung zur Durchführung des Reichskulturkammergesetz. Joseph Goebbels oli perustanut väliaikaisen ammatillisen sateenvarjo-organisaation, johon kaikkien kulttuurialan ammattilaisten oli liityttävä. Sen tarkoitus oli torjua Robert Leyn johtaman Saksan työväenrintaman (DAF) valvontavaatimukset saksalaisille. Kesällä 1933 oli tavoitteena laajentaa DAF:n pakollinen jäsenyys koskemaan taiteilijoita.

Tehtävät pienoiskuva| Ammatissatoimimiskielto berliiniläiselle muusikko Werner Liebenthalille, allekirjoittanut Peter Raabe, 9. elokuuta 1935. Valtakunnankulttuurikamarin päätavoite oli järjestää ja valvoa kulttuuritoimintaa vastaavalla tavalla kuin muita yhteiskunnan alueita. Jokaisen taiteilijan ja kulttuurityöntekijän tuli kuulua heistä vastuussa olevaan kamariin. Niitä, jotka eivät voineet todistaa arjalaisuuttaan, ei otettu jäseneksi kamariin tai hänet erotettiin siitä. Vuoden 1936 lopulla Goebbels tiukensi tätä periaatetta sisällyttämällä ”kaikkien puoli- tai neljännesjuutalaisten puolisot ja juutalaisten jälkeläiset”. Se merkitsi kieltoa toimia ammatissa. Kielto koski pääasiassa juutalaisia kulttuurityöntekijöitä mutta myös taiteilijoita, jotka natsihallinnon näkökulmasta tuottivat ”rappiotaidetta” ja joita Goebbels halveksi ”kulttuuribolševikkeina”.

Vuonna 1936 moderni taide kiellettiin ja museoista poistettiin paljon taideteoksia. Münchenissä vuonna 1937 pidetyssä Rappiotaiteen näyttelyssä taideteoksia myytiin osittain ulkomaille tai tuhottiin. Münchenissä avattiin 18. heinäkuuta 1937 saksalaisen taiteen talo (Haus de Kunst) tuomaan "saksalaista taidetta" lähemmäksi kansaa. Hyvä taide kansallissosialistien mielessä määriteltiin ”terveeksi” ja ”sopivaksi”. Veri ja maa (Blut und Boden) lyhennettynä Blubo, oli kansallissosialismin keskeinen iskulause, myös koko kulttuurin alalla.

Rakenne ja johtajat pienoiskuva| Reichskulturkammerin organisaatio (1937) Goebbels toimi itse puheenjohtajana. Valtakunnankulttuurikamari jaettiin seitsemään erilliseen kamariin:

Reichsschrifttumskammer (presidentti vuodesta 1933: Hans Friedrich Blunck, vuodesta 1935: Hanns Johst) Reichsfilmkammer (presidentti: Fritz Scheuermann, vuodesta 1935 Oswald Lehnich, vuodesta 1939 Carl Froelich) Reichsmusikkammer (presidentti vuoteen 1935 asti: säveltäjä Richard Strauss, myöhemmin: Peter Raabe) Reichstheaterkammer (presidentti vuoteen 1935: Otto Laubinger, vuodesta 1935 Rainer Schlösser, vuodesta 1938 Ludwig Körner, vuodesta 1942 Paul Hartmann) Reichspressekammer (presidentti: Max Amann) Reichsrundfunkkammer (presidentti: Horst Dreßler-Andreß. Sen yksi kamari purettiin vuonna 1939) Reichskammer der bildenden Künste (presidentti vuodesta 1933: Eugen Hönig, 1936–1943: Adolf Ziegler, 1943–1945: Wilhelm Kreis).

Valtakunnankulttuurikamarin varapuheenjohtajia olivat Walther Funk, Leopold Gutterer, Karl Hanke ja Werner Naumann. Heillä oli myös erityisen läheiset siteet Kansanvalistus- ja propagandaministeriöön, koska kaikki RKK:n varapuheenjohtajat olivat myös sen valtiosihteereitä.

RKK:n johtajiin kuuluivat Hans Schmidt-Leonhardt, Franz Moraller ja Hans Hinkel. Jälkimmäisen Goebbels nimitti erityismääräyksellä "poistamaan juutalaiset saksalaisesta kulttuurielämästä".

Valtakunnankulttuurisenaatti Hinkel ilmoitti 15. marraskuuta 1935 Reichskultursenatin (valtakunnankulttuurisenaatti) perustamisesta henkilöille, jotka olivat erityisesti ansioituneet kulttuurielämässä. Itse asiassa tällä senaatilla oli vain edustustehtäviä. Sen jäsenet olivat kaikki kamarien presidenttejä, presidenttineuvostojen vastaavia, varapuheenjohtajia ja Valtakunnankulttuurikamarin jäsenkamarien johtajia, joilla oli "valtakunnan kulttuuripäällikön" tittelit vuoteen 1938 saakka. Sen jälkeen natsien tärkeät taiteilijat nimitettiin kulttuurisenaattoreiksi.

Lakkauttaminen, arkisto ja asiakirjat Valvontaneuvoston lailla nro 2 Liittoutuneiden hallintoneuvosto lakkautti 10. lokakuuta 1945 Valtakunnankulttuurikamarin, ja sen omaisuus takavarikoitiin. Valtakunnankulttuurikamarin arkistoaineistoa hoitaa pääasiassa Saksan liittovaltion arkisto (luettelo R 56). Henkilökohtaiset tiedostot sijaitsevat Berlin Document Centerissä. Reichskammer der bildenden Künste – Landesleitung Berlinin asiakirjat ovat Berliinin osavaltion arkistossa (A Rep. 243–04).

Lähteet

Kirjallisuutta

Aikalaisjulkaisuja

Aiheesta muualla

Deutsches Historisches Museum: Die Reichskulturkammer

Luokka:Natsi-Saksa Luokka:Saksalainen kulttuuri