pienoiskuva|Beduiinien leiri pienoiskuva|Jemeniläinen klaanijohtaja Klaaniyhteiskunta tai heimoyhteiskunta on keräily- ja paimentolaistalouksissa esiintyvä yhteiskuntamalli, josta puuttuu väkivallan monopolia harjoittava keskusvalta. Sen hierarkkisesti ryhmittyneitä tasoja ovat yksilö, perhe, suku, sukuryhmä, klaani ja heimo.
Klaanit ja heimot ovat symbolisia sukuyhteisöjä, jotka puhtaasti ideologisessa mielessä katsovat polveutuvansa yhteisestä kantavanhemmastaMOT Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. joko isälinjaa (patrilineaarisuus) tai äitilinjaa (matrilineaarisuus) noudattaen. Koettu sukulaisuus on tällöin ihmisiä yhdistävä side. Kantavanhempi saattaa olla myös jumala tai eläin, ja sitä edustaa klaanin palvoma toteemi. Esivanhempien mytologisuus merkitsee sitä, että verisukulaisuus on enemmän myyttinen kuin todellinen selitys yhteisön jäsenyydelle. Näin on silloin, kun mennään lähisukulaisia laajempiin muodostumiin.
Klaaniyhteiskuntia on kaikkialla, minne valtiovaltaa ei ole syntynyt tai minne keskushallinnon ote ei ole ylettynyt. Aina kun väestö siirtyy viljelemään maata, se asettuu aloilleen. Tällaiset yhteisöt joutuvat ennen pitkää jonkin valtakeskuksen herruuteen, joka ryöstää niiden tuottaman ylijäämän tarjoamatta tilalle vähän tai ei mitään. Paimentolaiselinkeinojen tai keräilytalouden harjoittajat pystyvät kuitenkin pakenemaan alistussuhteita liikkumalla paikasta toiseen. Näin saavutetut edut ovat huomattavia, sillä tällä tavoin ne säilyttävät itsenäisyytensä ja välttävät joutumasta riiston kohteeksi.Salzman, 2008, 13
Väkivallan monopolin puuttuminen on klaaniyhteiskunnan keskeinen tuntomerkki. Keskusvallan puuttuminen merkitsee toisaalta vakavaa ongelmaa yksilön turvallisuudelle. Klaaniyhteiskuntien monet piirteet ovatkin kehittyneet ratkaisemaan juuri tätä ongelmaa.
Ensimmäinen keino on soturi-ihanne, joka edellyttää, että jokainen mies pystyy puolustamaan itseään ja perhettään. Toinen keino on liittoutuminen ulkopuolista uhkaa vastaan. Näin syntyy "tasasuhtaisen vastarinnan" porrasteinen verkko. Kolmas tekijä on kunniakulttuuri, joka velvoittaa yhteisön jäsenet auttamaan toisiaan tasasuhtaisen vastarinnan mukaisesti.Salzman 2008 Auttamisvelvollisuus määräytyy teoreettisen verisukulaisuuden mukaisesti ottaen huomioon sen hierarkkisen tason, jolla uhka esiintyy: perhe perhettä vastaan, suku sukua ja niin edelleen.
Väkivaltaan perustuvan ehdottoman auktoriteetin puuttuminen tekee klaaniyhteiskunnista periaatteessa demokraattisia ja tasa-arvoisia. Valtioissa ihmiset jakautuvat hallitsijoihin ja alamaisiin, mutta klaaniyhteiskunnat ovat vapaiden ja ylpeiden miesten ja naisten yhteenliittymiä.Salzman 2008 Vapaudella on kuitenkin hintansa, sillä yksilö joutuu alistumaan yhteisön moniin tiukkoihin normeihin. Mark S. Weinerin mukaan klaanielämän säännöt jättävät todellisuudessa vain vähän tilaa yksilölliselle vapaudelle. Todellisia vallankäyttäjiä ovat perheen tai suvun patriarkat ja kunnioitetut jäsenet, vaikka tärkeät päätökset tehdään yhdessä neuvotellen.
Esimerkkejä klaaniyhteiskunnista thumb|Kuchi -paimentolaisten telttoja Afganistanissa vuonna 2010. Vielä 500-luvulla maailman väestöstä 80 prosenttia eli paimentolaisuuteen ja keräilyyn perustuvissa klaaniyhteiskunnissa.Diamond 2004, s. 287 Valtiorakenteiden kasvusta huolimatta paimentolaisuus ja siihen perustuva heimoelämä ovat edelleen yleisiä eri puolilla maapalloa. Klaaniyhteisöjä on yhä esimerkiksi Välimeren pohjoisrannikolla Marokosta Lähi-itään ja Iranin ylängöiltä Keski-Aasiaan. Jotkut heimot vastustavat valtiovaltaa joko sotilaallisesti tai pakenemalla sitä.
Lähi-idän ja islamin tutkimuksen professori Ira M. Lapidus toteaa, että Lähi-idässä alkoi jo neoliittisella kaudella 4000 eaa. vastakkainasettelu kiinteän asutuksen ja heimorakenteisiin nojautuvan väestön välillä. Yhteiskunnalliset muodostumat jakautuivat tuolloin valtakeskuksiin, heimoihin ja uskonnollisiin rakenteisiin.Lapidus 1990, s. 25
Vaikka valtioita on ollut Lähi-idässä ainakin 4 000 vuotta, ne eivät ole syrjäyttäneet klaanikulttuuria. Voimakkaat heimot ovat usein kyenneet kaappaamaan valtion haltuunsa Ibn Khaldunin valtioteorian kuvaamalla tavalla. Tällaiset valtiot eivät palvele ihmisiä vaan ovat "rosvovaltioita", joissa valtaan päässyt klaani alistaa muut.Salzman, 2008, 176–177 Puuttuvan laillisuuden takia klaanivaltiot ovat aina olleet kapinaherkkiä ja tilapäisiä.
Klaaniyhteiskunnille ominaisia piirteitä säilyy myös valtioiden sisällä. Siitä esimerkkinä ovat entisen Neuvostoliiton Keski-Aasian islamilaiset alueet.Collins 2009, s.1 Historioitsija Kathleen Collinsin mukaan myöhäinen valtion muodostuminen ja markkinatalouden puuttuminen ovat näissä maissa auttaneet vanhojen heimorakenteiden säilymistä.Collins 2009, s. 44
Seuraavat kuvaukset tarjoavat satunnaisia esimerkkejä paimentolaiskulttuureista ja klaanien valtaamista valtioista, jotka tyypillisesti ovat despoottisia diktatuureja.
Irakin klaanit Useimmat irakilaiset identifioituvat vahvasti omaan heimoonsa (العشيرة 'ashira). Kaikkiaan 150 heimosta noin 30 on erityisen vaikutusvaltaista. Heimot ryhmittyvät yhteen federaatioiksi (qabila). Heimon alapuolella on klaani (الفخذ fukhdh), talo (البيت beit) ja laajennettu perhe (الخمس khams). Kun Ba'ath -puolue nousi valtaan vuonna 1968, se julisti sodan tribalismia vastaan. Valtaan noussut Ahmed Hassan al-Bakr ja hänen seuraajansa Saddam Hussein kuitenkin nojautuivat eri tavoin oman Al-Bu-Nasir -heimonsa tukeen. Valtion avainpaikat täytettiin oman klaanin edustajilla, ja vastustajat tapettiin. Olsen 2003, s. 177–178 USA:n ja sen liittolaisten hyökkäyksen jälkeen maa on vajonnut heimoriitojen hallitsemaan sisäiseen väkivaltaan.Salzman 2008, s. 184–186
Afganistan thumb|Pakistanin etnisiä ryhmiä 1980. Paštujen alue merkitty vihreällä. Heimorakenteen tärkein tekijä on sukulaisuus, ja kutakin heimoa määrittävät periytymislinjat, joiden kautta ryhmä polveutuu yhteisestä esi-isästä. Heimoja pienempiä ryhmiä ovat klaanit, alaklaanit ja perheet. Heimot voivat muodostaa suurempia heimokonfederaatioita. Tärkeä tekijä esimerkiksi paštujen identiteetissä on paštunwali -niminen kunniakäsitys.Sergejeff 2011, s. 26–29 Viime vuosikymmenten aikana voimakkaat paikalliset heimot, kuten paštut ovat taistelleet vallasta despoottista mutta heikkoa Kabulin keskushallintoa vastaan. Suuri osa maasta on pysynyt klaanien kontrollissa, ja toiveet rauhasta ovat nojanneet länsimaiden väliintuloon.Salzman 2008, s. 186
Somalit Somalit katsovat polveutuvansa myyttisestä hahmosta Hiil, jonka lapset ovat Sab ja Samaale. Kun somalit kääntyivät islamiin, alettiin myös väittää, että somalit polveutuvat Muhammedin Quraiš -klaanista ja ovat profeetan sukulaisia. Tällaisia katsovat olevansa etenkin suvut nimeltä Daarood, Isaaq, Ajuraan, Shiikhaal ja Geledi.Mansur 1995, s. 117 Klaanit ovat somalipaimentolaisten poliittinen järjestelmä. Klaanijärjestelmän mukaisesti eri ryhmät tekevät keskenään liittoja. Jos yhteenliittymä (jilib) ei palvele tarkoitustaan, se hylätään ja muodostetaan uusi. Riitoja ratkaistaan Xeer -käräjillä kylän vanhimpien johdolla.Mansur 1995, s. 122
Australian aboriginaalit Sosiaaliantropologian klassikko A. R. Radcliffe-Brown tutki Australian aboriginaaleja, ja totesi näiden sosiaalisen rakenteen perustuvan yhtäältä perheeseen ja toisaalta sukuryhmään (engl. horde). Jälkimmäinen on pieni joukko, joka pitää hallussaan tiettyä talousaluetta. Siihen kuuluvat kaikki miehet isälinjaa pitkin, naimattomat naiset, jotka ovat miesten sisaruksia sekä naimisissa olevat naiset, jotka yleensä tulivat muista sukuryhmistä. Sukuryhmä on autonominen ja itsenäinen yksikkö, joka hoitaa omat asiansa. Radcliffe-Brown 1931, s. 4–5 Tarvittaessa sukuryhmät liittyvät yhteen heimoiksi (tribe), joita yhdistää kieli tai murre. A. R. Radcliffe-Brown, 1931, 5 Heimoilla ei ole poliittista ylärakennetta, kuten päällikköä, ja ne ovat rajoiltaan epämääräisiä.
Kaikki samanikäiset miehet ovat sukuryhmässä toisilleen "veljiä" ja vanhemmat miehet "isiä". Vaimon ottaminen toisesta sukuryhmästä ei ole ilmaista, sillä synnytysikäiset naiset ovat perheille tärkeä voimavara. Asia hoidetaan vaihtokauppana, jossa avioituvan miehen sisar annetaan vastavuoroisesti vaimoksi morsiamen veljelle.A. R. Radcliffe-Brown, 1931, 102
Klaaniyhteiskunnan erityispiirteitä Klaaniyhteiskuntien pienin järjestäytymisen yksikkö on perhe tai laajennettu perhe. Useat läheistä sukua olevat perheet muodostavat suvun, suvut muodostavat sukuryhmän ja sukuryhmät klaanin (clan). Klaania laajempi yksikkö on heimo (tribe), vaikka tämä järjestys esiintyy joskus myös toisin päin. Laajin yksikkö on päällikkökunta (chiefdom), jossa klaaniyhteiskunnan tuntomerkit alkavat jo murtua. Kun mennään sukua suurempiin yksiköihin, todelliset sukulaisuussuhteet muuttuvat myyttisiksi. Verisiteet ovat silloin vain symbolinen tapa tulkita eri ryhmien keskinäistä etäisyyttä ja siihen kuuluvaa auttamisvelvoitetta.Salzman, 2008, 113
Ibn Khaldunin yhteiskuntateoria Tunisialainen oikeusoppinut ja tuomari Ibn Khaldun (1332–1406) esitti kirjassa Muqaddimah teoriansa yhteiskuntien syklisestä kehityksestä.Ibn Khaldun 1989 Hän sai teoriaan aineistonsa arabikalifaattien kehitysvaiheista. Ibn Khaldunin mukaan kaikki sivilisaatiot käyvät läpi useita vaiheita. Ne alkavat nuoruudesta ja päätyvät seniliteettiin. Hän arvioi, että paimentolaisvalloituksista syntyneet suuret, sivilisoituneet ja maanviljelyyn perustuvat valtakunnat pysyvät koossa korkeintaan kolmen sukupolven eli 120 vuoden ajan. Sen jälkeen elinvoimansa säilyttäneet barbaarisemmat paimentolaiskulttuurit kukistavat ne. Suunnilleen tämän verran kesti esimerkiksi niin sanotun umaijadidynastian valta Lähi-idässä.
Yhteisö syntyy ibn Khaldunin mukaan vain silloin, kun siinä vallitsee asabiyya (ryhmätunne, heimoajattelu, yhteishenki, solidaarisuus) eli tietoisuus yhteisö- tai verisiteistä. Sellainen tunne vallitsee paimentolaisten klaaniyhteisöissä. Kun ne asettuvat aloilleen viljelemään maata, ne menettävät kykynsä solidaarisuuteen ja aiheuttavat sivilisaationsa rappion ja kuoleman. Maanviljelykseen ja kauppaan perustuva ja paikoilleen asettunut yhteiskunta tuottaa tosin vaurautta ja sivistystä, mutta myös turmelusta. Siitä esimerkkinä ovat lisääntyvät aviorikokset ja homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Steriiliksi tullut sivilisaatio hylkää uskontonsa, mikä lopulta sinetöi sen kohtalon.
Philip Carl Salzmanin kuvaus Sosiaaliantropologi Philip Carl Salzman kuvailee klaaniyhteiskuntia kirjassaan "Culture and Conflict in the Middle East". Klaaniyhteiskunta on vastakohta valtiolle. Max Weberin vuonna 1919 esittämän määritelmän mukaan valtiota määrittelee väkivallan monopoli, missä keskusvalta hallitsee tiettyä maantieteellistä aluetta. Keskusvalta alistaa muun yhteiskunnan alaisuuteensa ja verottaa sitä. Verotuloilla keskusvalta rakentaa koneistoaan. Se laatii myös kaikkia koskevia lakeja pitääkseen yllä järjestystä. Kaikki tämä puuttuu klaaniyhteiskunnista.
Oma ja yhteisön apu Keskusvallan käsi ei valtioissakaan ylety yhtä vahvana kaikkialle. Paikalleen asettunutta maanviljelijäväestöä on helppo hallita ja verottaa, mutta paimentolaisuudella toimeentulonsa hankkivat väestöt pystyvät pakenemaan keskushallinnon otetta ja säilyttämään itsenäisyytensä.Philip Carl Salzman, 2008, 24 Lampaiden, vuohien tai kamelien kasvatukseen perustuvassa taloudessa paikasta toiseen vaeltaminen on laidunmaita etsiessä jopa välttämätöntä. Paimentolaiset korvaavat keskusvallan puutteen omilla ratkaisuillaan. Ensinnäkin jokaisen on kyettävä puolustamaan itseään. Sen lisäksi suuremmissa ristiriidoissa voi aina luottaa oman ryhmän antamaan apuun. Tästä solidaarisuuden tunteesta ibn Khaldun käytti termiä asabiyya.Philip Carl Salzman, 2008, 32 Sen johdosta kukaan ei klaaniyhteisössä jää yksin.
Koston uhka