Charlotte Johanna Birch-Pfeiffer (23. kesäkuuta 1800 Stuttgart, Württembergin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 25. elokuuta 1868 Berliini, Pohjois-Saksan liitto) oli saksalainen näyttelijä, dramaturgi, teatterinjohtaja, libretisti ja näytelmäkirjailija.Birch-Pfeiffer, Charlotte, Tietosanakirja osa 1, palsta 1049, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Hän oli Saksan tuotteliain ja menestyksekkäin näytelmäkirjailija, joka kirjoitti vuosina 1830–1860 kaikkiaan 91 näytelmää.

Suku ja koulutus Charlotte Johannan isä oli kiinteistövälittäjä, diplomaatti, Baijerin ylisotamestari Ferdinand Friedrich Pfeifferin (1759–1833) ja wieniläissyntyisen Johanna Ernestine Henrica Heinzmannin (1768–1847) tytär. Hänellä oli paljon sisaruksia.

Vuonna 1805 hänen isänsä pidätettin ranskalaisten miehityksen aikana "saksalaisten mielipiteiden" vuoksi ja tuomittiin useiden vuosien vankeuteen Hohenaspergin linnoitukseen. Baijerin kuningas Maksimilian I Joosefin pyynnöstä hänet vapautettiin seuraavana vuonna ja hän pystyi muuttamaan perheensä kanssa Müncheniin.

Isä oli Friedrich Schillerin koulutoveri Karlschulen sotilaskoulussa, ja oletettavasti vastuussa Rosvot -näytelmän käsikirjoituksen pelastamisesta piilottamalla sen patjaansa. Pian vapauttamisensa jälkeen isä sokeutui vuonna 1809, ja yhdeksänvuotias Charlotte luki hänelle klassikoita ja sai siten vahvan kirjallisen sivistyksen. Sekä isä että tytär rakastivat teatteria.

Münchenissä Charlotte Birch-Pfeiffer otti 12-vuotiaasta lähtien näyttelijäntyön tunteja hovinäyttelijä Franz Anton Zuccarinilta (1754/1760–1823) vuodesta 1812 eteenpäin.

Näyttelijänura Kesäkuussa 1813 Birch-Pfeiffer debytoi menestyksekkäästi 13-vuotiaana Münchenin Isarthortheaterissa eli Münchenin hoviteatterissa (Münchner Theater am Isartor) näytelmässä "Moses' Errettung" ja häntä tuki Baijerin kuningas Maxilimian I Joosef. Isartortheaterissa hän tapasi teatteriohjaaja Carl Carlin, joka kannusti häntä lyhyelle kiertueelle Baijerissa. Vuonna 1815 hän teki taiteellisen läpimurtonsa näytelmällä "Die Jungfrau von Orleans", ja vuonna 1817 hän esiintyi Deutsches Theaterissa Prahassa. Vuosina 1818–1826 hänellä oli vakituinen kiinnitys Münchenin hoviteatteriin.

Vuonna 1818 hän alkoi näytellä traagisia pääosia useissa teattereissa. Vuosina 1818–1826 hän esiintyi Prahassa, Stuttgartissa, Kasselissa, Hannoverissa, Berliinissä, Dresdenissä ja Hampurissa München Hoftheaterin jäsenenä esittäen traagisia päärooleja. pienoiskuva|Charlotte Birch-Pfeiffer, Franz Hanfstaenglin litografia 1831 Vuonna 1823 Hampurin Thalia-teatterissa järjestetyssä vierailuesityksessä Birch-Pfeiffer tapasi tanskalaisen kirjailija Andreas Christian Birchin. Hänen välityksellään Birch sai paikan Münchenin hoviteatterista vuonna 1824. Vuonna 1825 he menivät naimisiin Münchenissä.

Vuosina 1827–1839 Charlotte näytteli Theater an der Wienissä Itävallassa. Jotta hänellä olisi enemmän aikaa alle vuoden ikäiselle tyttärelleen, Birch-Pfeiffer luopui vuonna 1837 raskasta kiertue-elämäänsä, joka oli vienyt hänet Amsterdamista Pietariin, ja otti haltuunsa vain muutamaa vuotta aiemmin perustetun Zürichin Aktientheaterin johtajuuden, joka jatkui vuoteen 1843 asti. Birch-Pfeifferin kuutta vuotta pidetään Zürichin teatterin kulta-aikana. Kun kaupunki kieltäytyi myöntämästä kiireellisesti kaivattuja tukia, Birch-Pfeiffer muutti Berliiniin työskentelemään kuninkaalliseen Hoftheateriin, johon hän pysyi kiinnitettynä kuolemaansa asti 24. elokuuta 1868.

Vuonna 1844 hän muutti Berliiniin tyttärensä, sisarensa ja kotiapulaisensa kanssa. Hän oli jo eronnut pahasti velkaantuneesta aviomiehestään vuonna 1837-1838, ja siitä lähtien hänellä oli yksinomainen määräysvalta omiin tuloihinsa.

Näyttelijänä hän esitti traagisia osia voimakkaasti ja intohimoisesti, ilman naisilta tuolloin odotettua sulokkuutta. Berliiniläisyleisö loukkaantui aluksi hänen "karkeasta äänensävystä" ja "räikeästä näyttelijäntyöstään". Asiat paranivat sen jälkeen, kun hän pyysi neuvoja edeltäjältään Amalie Wolffilta. Tästä kohtaamisesta syntyi elinikäinen ystävyys. Hänen kodistaan ​​tuli näyttelijöiden ja taiteilijoiden kohtaamispaikka, ja hänen parhaat näytelmänsä syntyivät tänä aikana.

Hänen tärkeimipiä roolejaan olivat Schillerin Maria Stuartin nimirooli ja kuningatar Elisabetin rooli sekä nimirooli Franz Grillparzerin näytelmässä Sappho vuodelta 1818.

Kirjallinen ura pienoiskuva|Charlotte Birch-Pfeiffer, visiittikorttikuva 1859 jälkeen Raskauksien vuoksi pidettyjen esiintymistaukojensa aikana hän alkoi kirjoittaa ansaitakseen rahaa. Hän kirjoitti ensin romaaneja ja novelleja, sitten näytelmiä, joista tuli pian menestys. Vuodesta 1828 lähtien hän toimi kirjailijana ja julkaisi noin sata näytelmää, osaksi mukaelmia romaaneista ja novelleista. Aikoinaan ne ovat saaneet suurta suosiota kevyinä, vähän tunnelmoivina kansankappaleina. Esimerkkejä niistä ovat Die Grille (Sirkka), joka on mukailu George Sandin La petite Fadettesta, sekä Fredrika Bremerin Grannarne-nimisen romaanin sovitus näyttämölle Mutter und Sohn.

Hänen perusteellinen tietämyksensä näyttämötekniikasta edesauttoi häntä monien suosittujen romaanien menestyksekkääseen dramatisointiin. Hänen näytelmänsä, vaikkakaan eivät olleet taiteellisesti korkeatasoisia, osoittivat todellista dramaattista lahjakkuutta ja perusteellista tietämystä näyttämötehosteista ja saavuttivat yleisömenestystä kaikkialla Saksassa. Useimmat hänen näytelmistään olivat suosittujen romaanien dramatisointeja. Seuraavat olivat erityisen menestyneitä: Pfefferrösel; Hincko ja Die Günslinge, luultavasti hänen parhaansa; Der Glöckner von Notre Dame, Victor Hugon Pariisin Notre-Dame romaanin mukaan; Die Frau in Weiss, Wilkie Collinsin Valkopukuinen nainen romaanin mukaan, ja Die Waise von Lowood, Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani teoksen mukaan.

Hänen uskomattoman menestyksensä perustana oli näyttelijän- ja kirjoitustaitojen lisäksi taitavasti rakennettu ja hyvin ylläpidetty ihmissuhdeverkosto. Birch-Pfeifferillä oli myös vahva terveys, yhtä vahva itseluottamus ja huomattava liike-elämän osaaminen.

Perintö Birch-Pfeiffer antoi merkittävän panoksen realismin vakiinnuttamiseen saksalaisessa teatterissa. Naishahmot saivat liikkumatilaa ja realismia: nuorekkaan naiveista ingénueista ja koomisista vanhojen naisten vakiorooleista tuli itsenäisiä toimijoita Birch-Pfeifferin teoksissa. Rakkaus on usein ylellisyyttä, johon naisilla ei ole varaa, ja kulissiavioliitto on pikemminkin taloudellinen välttämättömyys kuin este. Birch-Pfeifferin draaman keskipisteenä on aina nainen, iästä tai yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Hänen sovitetut ja alkuperäisnäytelmänsä julkaistiin 23 osaisessa teoksessa Gesammelte dramatische Werke (Leipzig, 1863–1880). Monet niistä olivat yleisön suosiossa 1900-luvun alussa. Hänen romaaninsa ja novellinsa koottiin kolmiosaiseen teokseen, Gesammelte Novellen und Erzählungen (1863–1865).

Avioliitto ja lapset Vuonna 1825 hän meni naimisiin vuonna 1823 tapaamansa rahattoman kööpenhaminalaisen kirjailija ja historioitsija, diplomaatti Andreas Christian Birchin (1795–1868) kanssa, heille syntyi kuusi lasta, joista yksi tytär eli aikuiseksi asti. He muuttivat erilleen vuonna 1837/1838.

Hänen tyttärensä Wilhelmine von Hillern (1836–1916) ryhtyi myös teatteriuralle vuonna 1854, mutta jätti teatterin mentyään naimisiin menestyvän juristin kanssa vuonna 1857. Vuoden 1889 jälkeen hän asui aviomiehensä kuoleman jälkeen Oberammergaussa ja saavutti maineen kirjailijana. Hänen suosituimpia teoksiaan ovat Ein Arzt der Seele (1869, 4. painos 1886); ja Die Geier-Wally (1883). sekä Und sie kommt doch (1879).

Teoksia

Dramatisointeja muitten teoksista Dorf und Stadt (Berthold Auerbachin mukaan) Die Frau in Weiss (Wilkie Collinsin mukaan) Der Glöckner von Notre Dame (Victor Hugon mukaan) Die Grille (George Sandin mukaan) Die Günstlinge Anna von Österreich (Alexandre Dumas'n mukaan) Dorf und Stadt (Berthold Auerbachin Die Frau Professorin mukaan) Der Herr Studiosus (Levin Schückingin mukaan) Hinko (Ludwig Storchsin Freiknechtin mukaan) Herma oder der Sohn der Rache (Carl Franz van der Velden Der böhmische Mägdekriegin mukaan) Steffen Langer aus Glogau oder Der holländische Kamin Mutter und Sohn (Fredrika Bremerin "Die Nachbarn“ mukaan), 1844 Nacht und Morgen (Edward Bulwer-Lyttonin mukaan) Pfeffer-Rösel oder die Frankfurter Messe (Wilhelm Asmus Dörings Sonnenbergin mukaan). Die Waise aus Lowood (Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin mukaan)

Omia näytelmiä

Der Goldbauer (n. 1860) Iffland (1858) In der Heimat Kind des Glücks Der Leiermann und sein Pflegekind Thomas Thyrnau Wie man Häuser baut Mutter und Tochter Rubens in Madrid Vatersorgen Hinco oder König und Freiknecht (ennen 1839)

Librettoja

Die Großfürstin (musiikki: Friedrich von Flotow) La Réole, kolminäytöksinen ooppera (musiikki: Gustav Schmidt, kantaesitys 1863) Santa Chiara, romanttinen ooppera (musiikki: Saksi-Coburg und Gothan herttua Ernst II)

Kertomuksia

Die Hand des Herrn Metta, Sophronia und Eugenia Trudchen Der Rubin Die todte Braut und die erste Liebe

Suomennetut teokset Sirkka eli pikku Fadette: kansannäytelmä 5:ssä näytöksessä, 7:ssä vaihoksessa: George Sand'in novellin mukaan. Suomentanut C. Edv. Törmänen, Hämeenlinna: Lindgren 1878 Suomalainen teateri-kirjasto, n:o 3. Sisarrakkaus: romani. Suomentanut Paul Keckman, Helsinki: Collin 1880 Valittuja romaneja, 1. (julkaistu viitenä vihkona)

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Saksalaiset näyttelijät Luokka:Saksalaiset kirjailijat‎ Luokka:Vuonna 1800 syntyneet Luokka:Vuonna 1868 kuolleet Luokka:Saksalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Dramaturgit Luokka:Saksalaiset teatterinjohtajat Luokka:Libretistit Luokka:Saksalaiset libretistit