Linkullasjön on Uudellamaalla Inkoossa Linkullan eteläpuolella sijaitseva järvi.
Maantietoa Linkullasjön on 2,1 kilometriä pitkä, 550 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 60 hehtaaria. Se on muodostunut kallioisten mäkien väliseen painaumaan. Järven eteläpuolella sijaitsee esimerkiksi Nordanberget, joka kohoaa 45 metriä vedenpinnan yläpuolelle, Råberget, jonka huippu on yli 50 metriä järven yläpuolella, ja kaakossa on Spökanberget, joka kohoaa järvestä yli 40 metrin korkeuteen. Spökanbergetin länsipuolelle jää kuitenkin laakso, josta lasku-uoma Piggbäcken pääsee purkautumaan etelään. Järvessä ei ole kartan mukaan saaria. Linkullasjön on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 2,52 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 4,2 metriä. Järven syvyys on 6,6 metriä ja tämä kohta sijaitsee puolivälissä järven syvännettä .
Linkullasjönin rantaviivan pituus on 5,2 kilometriä. Järven pohjoisrannat, itä- ja länsirannassa on peltomaita, jotka ulottuvat rantaan asti. Rannoilla on kuitenkin kapea suojavyöhyke, joka jää useassa tapauksessa muinaisen rantareunuksen alapuolelle. Tätä osaa kutsutaan pohjoisrannassa Sjöbrantarnaksi. Varsinaiset jyrkänteiset rannat sijaitsevat pienten mäkien juurella. Mitään kallioisia jyrkänteitä ei näytä kartoissa esiintyvän.
Luontoarvoja Vedenlaatu Linkullasjön on erittäin rehevä ja runsasravinteinen järvi. Järven valuma-alueella on runsaasti peltomaita ja monet pelto-ojat laskevat suoraan järveen. Vuonna 2007 sen veden käyttökelpoisuusluokka oli tyydyttävä, mutta aikanaan järvestä löytyi vain vähän vedenlaatutietoja. Sen vedestä oli tehty vain kolme talviaikaista vesianalyysiä vuosina 1990, 2003, 2004 ja 2007. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli kesäkuussa 2007 64 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), kun se vuonna 1985 oli 89 μg/l. Tämän perusteella Linkullasjön oli erittäin rehevä järvi. Levämääriä kuvaava klorofylli-a-pitoisuus oli kesäkuussa 2007 27 μg/l, mikä sekin ilmentää rehevyyttä. Elokuussa 2007 klorofylli-a-pitoisuus oli 62 μg/l ja kokonaisfosforipitoisuus arvoon 46 μg/l. Tutkimuksen mukaan kalastolla olisi suuri vaikutus järven rehevöitymiseen. Keväällä 2007 ojia myöten tulee järveen runsaasti ravinteita, mikä näkyy seuraavissa tuloksissa. Veden näkösyvyys 0,5 metriä ja elokuussa 1,3 metriä, sitten sameus oli kesäkuussa 27 FNU ja elokuussa 5,4 FNU, ja vedenväri oli kesäkuussa 120 mg Pt/l ja elokuussa 60 mg Pt/l. Järven vesi lämpötilakerrostui selvästi kesällä 2007, jolloin harppauskerroksen alla alusvedessä alkaa veteen liuennut happi kulua loppuun. Kesäkuussa 2007 oli happea jäljellä yli viiden metrin syvyydessä 2,1 mg/l ja elokuussa 1,7 mg/l. Tämä tila aiheuttaa yleensä alusvedessä sisäistä kuormitusta.
Järven kasviplanktonia tutkittiin vuosina 2014–2016 laajassa eri järviin kohdistuneessa seuranta- ja vertailututkimuksessa. Vesinäytteen mukaan kasviplanktonin määrä oli 5,6 mg/l, joten tämän perusteella järvi voitiin luokitella reheväksi. Järven plankton oli piilevävaltainen, jossa piilevien lajikirjo oli runsas. Mukana oli myös runsaasti viherleviä, pansarisiimaleviä ja nieluleviä. Sen sijaan sinileviä oli alle 0,5 mg/l.
Vuonna 2019 sen biologisten tekijöiden luokkaa arvioitiin tyydyttäväksi, fysikaaliskemiallinen tilaa välttäväksi, Hydrologismorfologinen tilaa erinomaiseksi ja ekologinen luokkaa tyydyttäväksi. Järven ympäristössä on peltoja, joista osa ulottuu rantaan asti.
Kalakanta ja vesikasvikunta Kalaston tutkiminen koenuottaamalla on tehty vuosina 2003, 2004 ja 2005. Saaliskaloissa oli kiiskeä, ahventa, sorvaa, lahnaa, salakkaa ja särkeä, ja petokaloista kuhaa ja haukea. Vuonna 1994 järveen istutettiin planktonsiikaa ja vuonna 1995 hieman karppia. Järvessä elää jokirapu. Järveen voisi nousta meritaimen, mutta sitä ei ole tavattu Inkoonjoen koskistakaan. Puolet koekalastuksen biomassasta oli lahnalla ja eniten yksilöitä oli särjellä.
Järven rantoja kiertää ilmaversoinen kasvillisuusvyöhyke. Vyöhykkeen valtalajeja olivat järviruoko, leveälehtinen osmankäämi, järvikorte, pystykeiholehti ja eri sarat. Kelluvalehtisiä lajeja olivat ulpukka, vesitatar ja uistinvita. Järven länsipää oli kasvamassa umpeen järviruo'osta ja itäpäässä kasvoi runsaasti osmankäämiä ja järviruokoa.
Järven kunnostus Linkullasjönin kunnostus liittyy laajempaan hankkeeseen kunnostaa Inkoon Kyrkfjärdeniä. Merenlahteen tulevien vesien ravinnepitoisuuksia ja kiintoainesta pyritään vähentämään muokkaamalla Inkoonjoen valuma-alueen sivu-uomia, pääuomaa ja Linkullasjöniä.
Järvellä koekäytetään uutta menetelmää, jota testattiin aikaisemmin Lahden Kymijärvessä. Siinä järven lämpötilakerrostumiskaudella pumpataan hapetonta alusvettä rantaan ja hapetetaan, jolloin rauta- ja fosforiyhdisteet sakkautuvat liukoisesta muodostaan ja suodatetaan pois. Lopulta fosforista köyhempi vesi johdetaan takaisin järveen. Näin leikataan loppukesän sisästä kuormitusta voimakkaasti.
Vesistösuhteet Linkullasjön sijaitsee Suomenlahden rannikkoaluessa (vesistöaluetunnus 81), jonka Ingå ån valuma-alueeseen (81.066) järvi kuuluu. Sen valuma-alueen pinta-ala on 11,5 neliökilometriä tai 12,19 neliökilometriä . Järveen on johdettu kolme suurempaa ojaa. Länsipäässä on lyhyt pelto-oja ja idässä parikilometrinen Frostankärrsbäcken. Inkoonjoen jatkeeksi tulkittava 5,5 kilometriä pitkä Skräddarsbäcken muodostaa valuma-alueen pääuomasta sen latvaosuuden. Puron valuma-alueen pinta-ala on 7,17 neliökilometriä. Järven laskujoki on Inkoonjoki, jonka yläjuoksua kutsutaan myös Piggbäckeniksi. Linkullasjönin vedenpinnan korkeus on 22,9 metriä mpy (N2000).
Historiaa pienoiskuva|Inkoon pitäjän kartta vuodelta 1844. Vuoden 1844 yksinkertaisessa pitäjänkartassa järven karttanimi on ”Linkulla Träsk” (katso viereinen kartta). Sen pohjoispuolella sijaitsi Linkulla (kolme taloa) ja Lappby (talo) ja itäpuolella Dams (talo). Järven laskujoki piirrettiin laskemaan eteläpuolella sijaitsevaan ”Näs Träskiin”, joka on nykyään kuivatettu peltomaaksi. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on Linkullaträskin pohjoispuolella Westan by (talo), Linkulla by (5 taloa) ja itäpuolella Dams by (kaksi taloa). Järven laskupuro laski etelässä sijanneeseen ”Nässträskiin”. Vuoden 1877 venäläisessä topografisessa kartassa on Nästräsk laskettu ja siitä on kuroutunut erilleen kaksi lampea.
Vuoden 1947 Karjaan seudun taloudellisessa kartassa on Nästräsket kuivatettu peltomaaksi ja pohjoispuolen peltomaat kehittyneet nykyisenlaisiksi. Tilanne on säilynyt vuosien 1967–1997 peruskartoissa samanlaisena.
Lähteet
Aiheesta muualla
(Linkullasjön on esimerkkijärvi)
Luokka:Inkoon järvet Luokka:Ingå ån valuma-alue