Apinapinseri (), aiemmin affenpinseri, on lyhyt, tuuheakarvainen saksalainen koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia apinapinserin pentueita vuosittain.

Ulkonäkö pienoiskuva|Apinapinseri Pää on pyöreähkö ja kallo kaareutuu voimakkaasti. Koiran kuono on lyhyt. Silmät ovat pyöreät ja väriltään tummat. Korvat ovat eteenpäin taittuneet ja V:n muotoiset tai vaihtoehtoisesti pystyt ja pienet. Selkä on suora ja kulmaukset niukat, askeleet lyhyehköt ja tipsuttavat. Häntä on lyhyehkö ja korkealle kiinnittynyt, asennoltaan yläviisto. Karva on karkeaa ja tiivistä. Päälaella karva sojottaa eri suuntiin, mikä antaa koiralle apinamaisen ilmeen, josta rodun nimikin johtuu. Väriltään apinapinseri on puhtaan musta. Rodun säkäkorkeus on 25–30 cm ja paino noin 4–6 kg.

Luonne ja käyttäytyminen

Nykyään apinapinseriä pidetään lähinnä seurakoirana. Sen pieni koko ja luonne tekevät koirasta sopivan seuralaisen tai vahtikoiran pieneenkin asuntoon. Apinapinserien omistajat ovat osallistuneet aktiivisesti koiranäyttelyihin. Rotua on käytetty menestyksekkäästi myös tottelevaisuuskoulutuksessa ja terapiakoirana.Affenpinscher. American Kennel Club. Viitattu 15.2.2020.

Alkuperä 270px|thumb|Historiallinen valokuva varhaisesta apinapinseristä vuodelta 1915 – yhdennäköisyys kääpiöpinseriin ja terriereihin oli tuolloin selkeämmin havaittavissa. Ennen rotanmyrkkyjä rottien tappamiseen käytettiin pieniä koiria. Saksassa ja sen naapurimaissa on käytetty snautserin tai pinserin tapaisia koiria. Näistä roduista yksi oli apinapinseri, jonka alkuperä on 1600-luvun Etelä-Saksassa. Sen arvellaan polveutuvan pienestä, nykyään hävinneestä saksalaisesta terrieristä. Toiset puolestaan uskovat sen olevan karkeakarvaisen pinserin jälkeläinen - näistä Suomen Kennelliitto puoltaa tätä teoriaa. On olemassa myös teoria, että apinapinseri olisi sukua belgialaiselle griffonille, jonka kehitykseen se olisi vaikuttanut. Sen uskotaan vaikuttaneen myös kääpiösnautserin jalostukseen.

Jo 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevissa maalauksissa esiintyy hyvin paljon apinapinserin näköisiä koiria – esimerkiksi Albrecht Dürer (1471–1528) on elinaikanaan kuvannut sentyyppisiä yksilöitä. Alun perin ne työskentelivät talleissa, mutta myöhemmin ne tuotiin sisätiloihin hävittämään hiiriä keittiöistä. Ajan myötä niistä tuli öisin myös talojen emäntien sängynlämmittäjiä. Rotu rekisteröitiin Saksassa virallisesti ensi kerran jo vuonna 1879, ja rotujärjestö perustettiin Saksassa ja Ranskassa 1800-luvun lopulla.

Rotu sai yksityiskohtaisen rotumääritelmän Saksassa 1900-luvulla. Virallinen kasvatus alkoi 1980-luvulla Ruotsista ja Yhdysvalloista tuoduilla koirilla.

Etymologia Alkuperäinen nimi Affenpinscher tulee Saksasta ja saksankielen affe on suomeksi "apina". Ranskalaiset ovat kutsuneet rotua nimellä diablotin moustachu eli "viiksekäs pikkupaholainen" ja englantilaiset puolestaan nimillä monkey dog ("apinakoira") sekä ape terrier ("apinaterrieri"). Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Apinapinserin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja brakykefaalinen oireyhtymä.

Osa apinapinsereille tyypillisistä terveysongelmista on yhteydessä rodulle jalostettuun ulkomuotoon. Apinapinsereille on jalostettu lyhyt kuono ja kallo, mikä aiheuttaa muun muassa suurentunutta alttiutta hengitysteiden ongelmille (brakykefaalinen oireyhtymä). Brittitutkimuksessa yli 20 %:lla apinapinsereistä havaittiin oireita BOAS-testissä, joka mittaa hengityselimistön toimivuutta rasituskokeessa. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli noin 0,20, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä, joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Merkittävällä osalla koirista oli ahtautta sieraimissa. Apinapinsereillä havaittiin myös trakeakollapsia (henkitorven luhistumaa).

Johtuen apinapinserin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 22 %:lla apinapinsreistä on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 35 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 24 %:lla rodun edustajista. Apinapinserin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 11 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja apinapinsereitä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Apinapinserit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Apinapinserin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 30 %.

Katso myös

Griffon belge Griffon bruxellois Kääpiösnautseri

Lähteet

Eerola, Tapio: Suomen koirarodut. Tammi 1997 Suomen Affenpinserit ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Rotumääritelmä (PDF)

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Pinserit ja snautserit Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Saksalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit