pienoiskuva|Vladimir nousee Novgorodin ruhtinaan valtaistuimelle isänsä Jaroslavin Viisaan asettamana ja piispa Luka Židjatan nimittäminen Novgorodin piispaksi,Radziwillin kronikka 1400-luku Vladimir Jaroslavitš (); (1020– 4. lokakuuta 1052)Mari Isoaho: ”Yksityiskohdista kokonaisuuteen – Häme Novgorodin kronikoissa”, Historiallinen aikakauskirja 3/2017, s. 347–352, 354. oli Novgorodin ruhtinas vuosina 1036–1052.Per Olof Sjöstrand: ”Frögerståget”, Historisk tidskrift för Finland 2/2012, s. 205–209, 213, 221–225. Verkkoversio
Hän on myös ortodoksisen kirkon pyhä eli pyhimys. Vladimir teki vuonna 1042 mahdollisesti Suomeen suuntautuneen sotaretken, joka on ensimmäinen tunnettu novgorodilaisten hyökkäys Suomeen.
Suku Vladimirin vanhemmat olivat Novgorodin ja Kiovan suuriruhtinas Jaroslav Viisas sekä Ruotsin prinsessa Ingegerd, joka oli Olavi Sylikuninkaan ja oboriittiprinsessa Estridin tytär. Vladimir Jaroslavitšin veljiä olivat Kiovan suuriruhtinaina peräkkäin olleet Izjaslav I, Svjatoslav II ja Vsevolod I, Vladimirin ruhtinas Igor Jaroslavitš sekä Smolenskin ruhtinas Vjatšeslav Jaroslavitš. Vladimirin neljä sisarta Anastasia, Elisabet, Agafia ja Anna avioituivat länsieurooppalaisiin hallitsijasukuihin.
Hallitsijakausi ja sotaretket Vladimir sai isänsä eläessä hallittavakseen Novgorodin ruhtinaskunnan noin vuonna 1030-1034, mutta hän kuoli kaksi vuotta ennen isäänsä.
Vladimir teki vuonna 1042 sotaretken jäämien maalle, joka lienee tarkoittanut Hämettä tai jotain aluetta läntisessä Suomessa. Tämä on kronikoissa mainituista Novgorodin ja jäämien välisistä sodista varhaisin. Novgorodin ensimmäisen kronikan vanhin käsikirjoitusversio mainitsee retkestä vain, että Vladimir ”kävi jäämien päälle novgorodilaisten kanssa”. pienoiskuva|Vladimirin joukot taistelevat jäämejä vastaan ja hevoset sairastuvat hevosruttoon, Radziwillin kronikka 1400-luku Kiovalainen Nestorin kronikka kertoo hänen myös voittaneen jäämit, ja että paha hevosrutto (jota esiintyi vielä 1700-luvulla SuomessaTenhunen, Saija & Salonpää, Tytti: Suomenhevosoriiden valinta geneettiseen pitkäaikaissäilytykseen. Savonia-ammattikorkeakoulu LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA. Opinnäytetyö, 2016. S.19) tappoi hänen sotureidensa ratsut. Ei ole varmaa, liittyykö maininta hevosten kuolemasta juuri Hämeen retkeen, mutta jotkut historioitsijat ovat pitäneet sitä todisteena siitä, että Vladimir teki sotaretkensä maitse eikä meritse, ja mahdollisesti talvella. Ruotsin Gävlessä olevan Gs 13 -riimukiven mukaan Fröger-niminen viikinkipäällikkö olisi mahdollisesti myös tehnyt samoihin aikoihin retken Suomeen, mutta Vladimirin ja Frögerin retkien mahdollisesta yhteydestä ei ole varmaa tietoa.
Vuonna 1043 Jaroslav lähetti Vladimirin johtamaan sotaretkeä Bysantin keisari Konstantinos IX Monomakhosta vastaan, joskin varsinaisena ylipäällikkönä tällä retkellä oli Vyšata. Retki oli epäonninen, sillä Vladimirin laivat upposivat ja hän joutui perääntymään samalla kun suuri joukko hänen miehiään jäi vangeiksi. Tämä jäi viimeiseksi Rusien–Bysantin sodista. pienoiskuva|Pyhän Sofian katedraali Novgorodissa Vladimir rakennutti Novgorodiin Pyhän Sofian katedraalin yhdessä arkkipiispa Luukkaan kanssa.Pyhä ruhtinas Vladimir Jaroslavinpoika, Novgorodin ihmeidentekijä Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 18.5.2020. Vladimir laski katedraalin peruskiven vuonna 1045, ja kuoltuaan 32-vuotiaana 4. lokakuuta 1052, vain 20 päivää kirkon vihkimisen jälkeen, hänet haudattiin katedraaliin.
Hänen puolisonsa nimeä ei tiedetä, heille syntyi poika Rostislav (n. 1038–1067), joka oli Tmutarakanin ruhtinas.
Pyhimyksenä Vladimir on nykyään ortodoksisen kirkon pyhä ja hänestä käytetään nimitystä ”Novgorodin ihmeidentekijä”. Vladimirin muistopäivä on hänen kuolinpäivänsä 4. lokakuuta. Hänen pyhäinjäännöstensä on sanottu olleen maatumattomia.
Lähteet
Luokka:Hallitsijat Luokka:Venäläiset pyhät Luokka:1020-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 1052 kuolleet Luokka:Pyhimykset