Sándor (Alexander) Kisfaludy (1772–1844) oli unkarilainen runoilija. Hän astui 1793 armeijan palvelukseen, mutta joutui 1796 Milanon valloituksessa ranskalaisten vangiksi ja hänet vietiin Provenceen, josta päästyään hän vielä osallistui Reinin- ja Sveitsin-sotaretkiin 1799. Hän asui sen jälkeen enimmäkseen maatilallaan.Kisfaludy. 1. Sándor K. ja Kisfaludy. 2. Károly K., Tietosanakirja osa 4, palsta 1032, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
Kisfaludyn runoilijamaine perustuu pääasiassa hänen tulisiin ja värikkäisiin sonettikokoelmaansa Kesergö szerelem ('Onneton rakkaus', 1801), joka yhdessä Boldog szerelemin ('Onnellinen rakkaus', 1807) kanssa muodostaa hänen kuuluisan Himfy szerelmei ('Himfyn rakkaudet', 1829) runokokoelmansa. Hänen runomuotoiset, romanttiset ritaritarinansa Regék a magyar előidőből ('Tarinoita Unkarin muinaisuudesta', 1807) kasvattivat hänen mainettaan. Draamankirjoittajana Kisfaludy ei saavuttanut menestystä. Hänen kootut teoksensa (1847) ja jälkeenjääneet teoksensa (1871) julkaisi Ferenc Toldy. Kisfaludyn kaikki teokset julkaisi Dávid Angyal (1893).
Sándor Kisafaludyn veli oli kirjailija Károly Kisfaludy.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Unkarilaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1772 syntyneet Luokka:Vuonna 1844 kuolleet