Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila.
Ura Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1916 hän opiskeli Leipzigissa 1920-1921. Rislakki työskenteli toimittajana muun muassa Uudessa Suomessa 1922–1927, Suomen Kuvalehdessä 1927–1932 sekä muissa Yhtyneiden Kuvalehtien lehdissä ja erilaisissa kustannustehtävissä 1934–1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana 1952–1960. 1930-luvulla hän toimi Elokuva-Aitan päätoimittajana, oli perustamassa Seuraa sekä työskenteli sen päätoimittajana. Rislakki palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1952. Myös Rislakin poika, teollinen muotoilija Eero Rislakki palkittiin Pro Finlandialla. Facta 2001, osa 13, p. 728. Hänen poikiaan olivat teollinen muotoilija Eero Rislakki ja yritysjohtaja Antti Rislakki. Toimittaja Eeropekka Rislakki on Ensio Rislakin pojanpoika.
Kirjailijanura Rislakki julkaisi vuodesta 1927 alkaen pakina- ja parodiakokoelmia nimimerkillä Valentin. Valentinin tyyli oli Suomessa ennennäkemätöntä: hän parodioi ja ironisoi kirjallisuuden lajityyppejä kuten muistelmia, rakkauskertomuksia tai historiallisia romaaneja. Nämä sanalliseen leikittelyyn ja satiirisointiin perustuvat parodiat eroavat suuresti hänen pakinoistaan, jotka ovat vakavampia ja jopa synkkämielisiä. Rislakki toimitti laajasta pakinatuotannostaan muun muassa valikoimat Pätkittäin (1939) 55 parasta (1945) ja Ah tuskaa – toiset 55 parasta (1953). Fiikuksen varjossa (1928) sisältää sivuilla 51-67 muun muassa parodian Mustapukuinen nainen, joka esittää saman aiheen mukamas viiden suomalaisen kirjailijan tyylillä. He ovat Arvi Kivimaa, Simo Penttilä, Bagheera, Pentti Haanpää sekä Kersti Bergroth.
Rislakki oli ahkera matkailija ja kertoi matkustuskokemuksistaan eri puolilla maailmaa useissa matkakirjoissa. Mazamorra (1948) kertoo Etelä-Amerikasta, Tau-wow (1950) Kanadasta ja Tuolla puolen Limpopon (1952) Etelä-Afrikasta. Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Rislakki aloitti matkakirjailijana parodialla Sankarimatkailija (1930), jossa maailmanympärimatkailijan kertomus on moneen kertaan kuvitettu yhdellä epäselvällä valokuvalla, joka on Rislakin otos Helsingin Eteläsatamasta. Välillä sen nimenä on Intianmeri ilta-auringon valossa, välillä Atlantin valtameri aamuauringon valossa.
Rislakki on tunnettu myös näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana. Hänen suosittuihin huvinäytelmiinsä kuuluvat muun muassa Tapahtui kaukana (1937) Ruma Elsa (1949), Kunnioittaen (1952) ja Musta Saara (1957). Kolme edellä mainittua näytelmää on myös filmattu Edvin Laineen toimiessa ohjaajana. Nimimerkillä Valentin Rislakki kirjoitti myös alkuperäiskäsikirjoituksia Suomen Filmiteollisuudelle. Yhdessä Ilmari Turjan kanssa hän laati käsikirjoituksen suosittuun komediaelokuvaan Lapatossu (1937). Elokuvan jatko-osat Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa (1939) sekä Tavaratalo Lapatossu ja Vinski Rislakki kirjoitti itse. Yhdessä Erkki Karun kanssa hän käsikirjoitti Glory Leppäsen ohjaaman elokuvan Onnenpotku (1936). Se oli ensimmäinen suomalaisen naisohjaajan tekemä elokuva.
Yksityiselämä Rislakki syntyi pastori Hjalmar Svanbergin perheeseen; hänen äitinsä oli Alina Hildéen ja puolisonsa vuodesta 1923 Anna Sofia Pehrsson.
Biografia Rislakki oli tuottelias kirjailija, ja hän julkaisi useita teoksia lähes vuosittain:
Aikaihmisten kuvakirja, 1927 Uninen, mutta onnellinen: Novelliparodioja, Gummerus 1928 Fiikuksen varjossa, Gummerus 1928 Miranoco, 1928 Musta kilpa-auto, 1928 Herra Mac Kee matkustaa Suomessa, 1929 Myöhästynyt valtamerilaiva, 1929 Sankarimatkailija, Otava 1930 Tie taivaan portille: hiljaisten hetkien tarina. Otava 1931 (salanimellä Henrik Vaanila) Tutu, esitetty 1931 Annoksittain: Pakinoita, Otava 1932 Lapin kullanetsijät, 1932 Melkein vakavaa, 1933 Langarcian kadonnut prinssi, 1933 Ei pidä ajatella: Haaveellisen maisterin päiväkirja, Otava 1934 Amerikkalaisen kadonneet jalokivet, 1935 Pikajuna II, 45, 1937 Tapahtui kaukana, 1937 Tuskat ja tunteet: Nuoren tuomarin tunnustuksia, Otava 1938 Pätkittäin: Pakinoita, Otava 1939 Lapatossun juttuja, Otava 1940 Syntynyt terve tyttö, esitetty 1940, ilmestyi 1941 Tipottain: Pakinoita, Otava 1941 Jokamiehen kalastus, 1941 Uusia Lapatossun juttuja, Otava 1942 Hyppelevät sormet: Pakinoita, Otava 1943 Kuuden elämän saari, 1944 55 parasta: Valikoima kertomuksia, pakinoita ja parodioita, Otava 1945 Rakas Wenander, 1946 Ah tuskaa: Toiset 55 kertomusta, pakinaa ja parodiaa, Otava 1953 Pappilan häijy poika, Otava 1961 Valentinin pakinoita: 100 valittua, Otava 1965
Filmografia Elokuvakäsikirjoituksia hän teki kahdella nimellä.
Nimellä Ensio Rislakki Sotainvaliidit ja heidän huoltonsa 2, 1943 Sotainvaliidit ja heidän huoltonsa, 1942 Asessorin naishuolet, 1937 Kalevalan mailta, 1935
Nimellä Valentin Tavaratalo Lapatossu & Vinski, 1940 Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa, 1939 Lapatossu, 1937 Onnenpotku, 1936
Lähteet
Aiheesta muualla Luettelo Ensio Rislakin kirjoittamista lehtiartikkeleista Liukkonen, Petri: Valentin. Kuusakosken kaupunginkirjasto. Ensio Rislakki. Eliaskirjailijat.
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Suomalaiset matkakirjailijat Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Pakinoitsijat Luokka:Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1977 kuolleet