thumb|right|Lappajärven lukio. thumb|right|Lukiokirjoja Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä vuonna 2018. Syyslukukauden 2021 alusta alkaen lukion oppimateriaalit ovat olleet maksuttomia, sitä ennen ne täytyi maksaa itse. Lukio on Suomessa yleissivistävä toisen asteen oppilaitos, jonne on mahdollista pyrkiä suorittamaan oppivelvollisuutta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Suomessa oppivelvollisuus jatkuu täysi-ikäisyyden saavuttamiseen saakka. Lukiokoulutuksessa on mahdollista suorittaa ylioppilastutkinto ja siten valmistua lukiosta ylioppilaaksi. Tavanomaisesti opiskelijat osallistuvat ylioppilaskirjoituksiin, mutta lukion oppimäärän voi suorittaa ilman kirjoituksiakin. Silloin opiskelija saa vain lukion päättötodistuksen. Lukio antaa valmiudet jatkaa opintoja korkea-asteella eli yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ja lukion oppimäärään perustuvissa ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa.
Lukion historia
Lukio on oppilaitoksena syntynyt yleissivistävästä, yliopistoon valmistavasta koulutuksesta. Tätä opetusta antoivat 1800-luvun alkupuolella kaupunkien kymnaasit ja Turun triviaalikoulu. (Turussa ei ollut kymnaasia, sillä se oli muutettu 1640 yliopistoksi.) Lukion syntyyn vaikutti Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston vuonna 1852 tekemä uudistus, jossa yliopistoon pääsyn ehdoksi asetettiin ylioppilastutkinto. Tähän tutkintoon saivat osallistua kymnaasien eli lukioiden opiskelijat. Vuoden 1872 koulujärjestyksessä näistä kouluista tuli yhtenäisiä kahdeksanvuotisia lyseoita, jotka olivat valtion poikakouluja. Yleisnimeksi lyseoille, tyttölyseoille ja yhteiskouluille muodostui oppikoulu.
Sotien välisenä aikana muodostui yhä selvemmäksi ilmiö, että kaikki eivät suorittaneet lyseota loppuun. Tämä tunnustettiin jakamalla oppikoulu virallisesti viisivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Siirryttäessä peruskoulujärjestelmään 1970-luvulla keskikoulut ja kansakoulujärjestelmä yhdistettiin peruskouluiksi ja useimmat lukiot kunnallistettiin ja siten oppikoulu yhtenäisenä kokonaisuutena lakkasi olemasta. Nyt lukioon pääsyn ehdoksi tuli peruskoulun päättötodistus.
Lukiojärjestelmää on sittemmin uudistettu vuosien 1983, 1998 ja 2018 lukiolaeillaLukiolaki 714/2018 sekä vuosina 1982, 1985, 1994, 2003, 2014 ja 2016 sekä 2021Lukion opetussuunnitelma 2016 muutetuilla opetussuunnitelmien perusteilla (ennen vuotta 1982 opetus perustui vielä peruskouluaikanakin oppikoulun opetussuunnitelman viimeiseen, vuoden 1963 laitokseen, joka oli käytössä nykymittapuulla pitkän, lähes 20 vuoden ajanjakson). Matematiikassa oppimääriä on vuodesta 1901 lähtien ollut kaksi, lyhyt ja pitkä (vuosina 1982-1994 yleinen ja laaja), joiden väliltä valitaan. Vuoteen 1975 oppimäärän pituus oli sidoksissa koulujen linjajakoihin siten, että pitkä matematiikka kuului matematiikkalinjalle.
Erityisen merkittävä oli vuoden 1994 valinnaisuutta merkittävästi lisännyt opetussuunnitelmauudistus, jossa oppimäärä pilkottiin pakollisiin, syventäviin ja soveltaviin kursseihin: esimerkiksi laaja fysiikka (myös matematiikka) oli aiemmin yhtenäinen, mutta toisaalta täysin valinnainen kahdeksan kurssin kokonaisuus, joka oli suoritettava kokonaan, jos sen valitsi (samalla periaatteella kuin nykyopetussuunnitelman pitkässä matematiikassa on kymmenen pakollista moduulia). Vuodesta 1994 lähtien fysiikassa ja kemiassa on kummassakin sen sijaan ollut yksi pakollinen kurssi.
Vuonna 1994 myös tehtiin filosofiasta jälleen pakollinen oppiaine ja kevennettiin olennaisesti lyhyttä matematiikkaa, joka aiemmin kattoi tiivistettynä lähes kaikki pitkän oppimäärän sisällöt, ja jota siksi oli kritisoitu kiireen tunnusta, sillä lähes kaikki pitkän oppimäärän aihealueet käytiin siinä ainakin pintapuolisesti läpi murto-osassa tuntimäärästä, mistä syystä lyhyt oppimäärä oli todellisuudessa monelle pitkää haastavampi. Tällöin jäivät lyhyestä oppimäärästä kokonaan pois muun muassa integraali-, vektori- sekä raja-arvolaskenta. Samoin raja-arvolaskennan poisjättämisen vuoksi rajattiin derivaatan määrittely lyhyessä matematiikassa geometriseen, tangentin kulmakertoimeen pohjaavaan määritelmään. Muissakin oppiaineissa painopistettä siirrettiin suurimman mahdollisen tietomäärän omaksumisesta kriittiseen ajatteluun, mikä johti sisältöjen karsimiseen vuoden 1985 opetussuunnitelmaan nähden. Esimerkiksi historiassa siirryttiin kronologisesta temaattiseen jäsennystapaan. Onkin esitetty, että vuoden 1985 opetussuunnitelman tietomäärä olisi ollut suurin lukion historian aikana. Matematiikassa nykyrunko perustuu edelleen pienin muutoksin vuoden 1994 sisältöihin, mutta vuoden 2016 opetussuunnitelmasta alkaen ensimmäinen kurssi on ollut oppimäärille yhteinen.
Nykynäkökulmasta yllättävää ehkä on, että vasta vuodesta 1996 on ollut sääntönä, että ylioppilaskokeiden kaikkien tehtävien on oltava ratkaistavissa sillä opilla, jonka suorittaminen on ollut kokeeseen osallistumisen edellytyksenä. Aikaisemmin kokeissa saattoi olla sellaisiakin kysymyksiä, joiden ratkaisemisen edellytyksiä ei ollut koulussa opetettu. Siten vaikkapa äidinkielen, matematiikan tai historian kokeesta ei ehkä aina voinut saada laudaturia kuka tahansa sellainenkaan, joka oli pysyvästi omaksunut koko kouluäidinkielensä, -matematiikkansa tai -historiansa oppimäärän. Kirjoitukset mittasivat tietämystä ja tiedon soveltamisen kykyä laajemminkin kuin vain koulussa opetetun osalta, ja siten matematiikan ja kielten itseopiskelulla, yleisellä yhteiskunnallisella valveutuneisuudella, humanististen ja luonnontieteiden harrastuksella, omaehtoisella tietokirjojen ja sanoma- ja aikakauslehtien lukemisella, viimeisinä vuosikymmeninä myös television asiaohjelmien seuraamisella jne. oli kirjoituksissa enemmän painoa kuin nykyään. Kirjoitukset olivat nykyistä itsenäisempi instituutio sikäli, etteivät ne olleet yhtä yksiselitteisesti nimenomaan koulun päättötutkinto.
Opetushallitus julkisti vuoden 2021 elokuussa toimeenpantavan lukion opetussuunnitelman 7.–8. marraskuuta 2019 järjestetyillä lukiopäivillä. Uusi opetussuunnitelma on tehty yhteistyössä opiskelijoiden kanssa: siinä keskitytään yhä enemmän opiskelijan voimavarojen huomioimiseen, ja opetettavaa ainesta on edelleen karsittu paikoin runsaastikin. Uuden opetussuunnitelman, jossa ei enää esiinny käsitettä kurssi, perusyksikkö opintopiste vastaa laajuudeltaan puolta vanhaa kurssia, ja siinä opintojen laajuudet on ensi kertaa ilmaistu moduulitasolla opintopisteinä. Yhdessä moduulissa on 1–3 opintopistettä, tavallisimmin kaksi opintopistettä. https://www.slideshare.net/mobile/Messukeskus/lops2021 Lukio muuttui kurssimuotoiseksi vuonna 1982 samalla, kun ensimmäinen varsinainen lukion opetussuunnitelma tuli käyttöön. Samalla kouluja kehotettiin ottamaan käyttöön jaksojärjestelmä.
Kurssimuotoisuus hahmottuu Lukio-opiskelun muotoihin tuli muutoksia 1980–1990-luvuilla. Opetusministeriö pyrki 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin saakka yhdistämään ammattikoulutuksen ja lukion nuorisokouluksi vastaavasti kuin Ruotsissa oli tehty. Se ei toteutunut, mutta hankkeen tuloksena oli vuonna 1998 aloitettu kaksoistutkinto. Iltaoppikouluissa oli 1960-luvun lopussa tehty luokattoman järjestelmän kokeilu. Kouluhallinto halusi tutkia järjestelmän soveltavuutta myös päivälukioihin. Helsinkiläisessä Mäkelänrinteen yhteiskoulussa oltiin hyvin kiinnostuneita kokeilusta. Toinen kokeiluun halukas oli valtion virallinen kokeilukoulu Alppilan yhteislyseo.
Mäkelänrinteellä kehiteltiin uusia piirteitä luokattomuuteen. Esimerkiksi opiskelun ohjaukseen kiinnitettiin suurta huomiota. Sinne syntyi myös erikoislinja urheilijoille, jotka erityisesti tarvitsivat joustavaa järjestelmää. Koeviikkojärjestelmä sai alkunsa sieltä. Mäkelänrinteen kokeilussa luokkaryhmistä luovuttiin kokonaan: opiskelija sai vapaana luokkasidoksista noudattaa omaa ohjelmaansa ja hidastaa tai nopeuttaa opiskeluaan. Alppilan lukiossa annettiin oppilaille suuri vapaus valita kurssinsa ja ne yritettiin toteuttaa työjärjestyksessä mahdollisimman tarkoin. Alppilan varovaisemman kokeilun tulos oli, että luokattomuus-sanan asemesta otettiin käyttöön termi kurssimuotoisuus. Vuonna 1982 otettiin lukioissa valtakunnallisesti käyttöön uusi kurssimuotoinen luokallinen opetussuunnitelma suosituksin toteuttaa se jaksojärjestelmässä.
Lukio-opinnot Lukio-opiskelun päämääränä on yleisesti ylioppilastutkinnon suorittaminen. Nuorten lukion oppimäärä koostuu vähintään 150 opintopisteestä kurssien sijaan vuoden 2019 opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Opintoja arvioidaan opintojaksoittain. Suoritettuaan lukion oppimäärän opiskelija saa automaattisesti lukion päättötodistuksen ja mikäli hän on suorittanut hyväksytysti ylioppilastutkintoon kuuluvat kokeet tulee hänestä ylioppilas. Ylioppilaaksi ei voi siis valmistua, jos lukion oppimäärä on suorittamatta. Toisaalta lukiosta voi valmistua ilman ylioppilaaksi tuloa.
Lukion tuntijako Alla olevassa taulukossa on vuoden 2019 mukainen lukion opetussuunnitelman tuntijako.
pakollisia moduuleja syventäviä moduulejaÄidinkieli ja kirjallisuusÄidinkieli ja kirjallisuus 12 opintopistettä 6 opintopistettäToinen kotimainen kieli ja vieraat kieletA-kieli 12 opintopistettä 4 opintopistettäB1-kieli 10 opintopistettä 4 opintopistettäB2-kieli 0 opintopistettä 16 opintopistettäB3-kieli 0 opintopistettä 16 opintopistettäMatematiikkaMatematiikan yhteinen oppimiskokonaisuus 2 opintopistettä 0 opintopistettäMatematiikka, pitkä oppimäärä 18 opintopistettä 6 opintopistettäMatematiikka, lyhyt oppimäärä 10 opintopistettä 4 opintopistettäYmpäristö- ja luonnontieteetBiologia 4 opintopistettä 6 opintopistettäFysiikka 2 opintopistettä 12 opintopistettäKemia 2 opintopistettä 8 opintopistettäMaantiede 2 opintopistettä 6 opintopistettäTerveystieto 2 opintopistettä 4 opintopistettäHumanistis-yhteiskunnalliset tieteetFilosofia 4 opintopistettä 4 opintopistettäHistoria 6 opintopistettä 6 opintopistettäPsykologia 2 opintopistettä 8 opintopistettäYhteiskuntaoppi 6 opintopistettä 2 opintopistettäUskonto tai elämänkatsomustieto 4 opintopistettä 8 opintopistettäTaito- ja taideaineetLiikunta 4 opintopistettä 6 opintopistettäMusiikki 4 opintopistettä 4 opintopistettäKuvataide 4 opintopistettä 4 opintopistettäOpinto-ohjausOpinto-ohjaus 4 opintopistettä 0 opintopistettä
Kielissä on käytetty seuraavia oppimäärän laajuutta kuvaavia koodeja: A-kieli peruskoulun 3. tai 4./5. luokalta alkanut kieli, B1-kieli peruskoulun 7. luokalta alkanut kieli, B2-kieli peruskoulun 8. luokalta alkanut kieli ja B3-kieli lukiossa alkanut kieli.
Valtakunnallisten pakollisten ja syventävien opintojaksojen lisäksi jokaisella koululla on omia koulukohtaisia opintojaksoja (syventävät/soveltavat).
Kieliohjelma Kielet jaetaan lukiossa kolmeen laajuuteen. Pitkän (A-kieli) ja keskipitkän (B1-kieli) opiskelu on kaikille pakollista. Opiskelijan on siis opiskeltava ainakin kahta kieltä, joista ainakin toisen on oltava pitkä kieli ja toisen toinen kotimainen kieli. Yhden pitkän ja yhden keskipitkän sijaan voi lukea myös kahta tai useampaa pitkää kieltä. Lyhyet kielet (B2- ja B3-kielet) ovat opiskelijoille valinnaisia.
Lähes kaikki opiskelevat pitkänä englantia, muut suosituimmat A-kielet ovat järjestyksessä saksa, ruotsi, suomi ja ranska. Keskipitkänä kielenä lähes kaikki opiskelevat toista kotimaista kieltä.
Lyhyissä kielissä ei ole pakollisia opintojaksoja, vaan kummassakin on kahdeksan valtakunnallista syventävää opintojaksoa. B3-kielen kahden ensimmäisen opintojakson jälkeen kielet ovat samanpituisia, eli esimerkiksi B2-kielen opintojakso 1 vastaa B3-kielen opintojaksoa 3 jne. Nykyään useissa lukioissa näiden kielten ryhmät usein yhdistetään, jolloin kaksi ensimmäistä B3-kielen opintojaksoa suoritettuaan opiskelija jatkaa kyseisen kielen opintojaan B2-kielen ensimmäisestä opintojaksosta ja suorittaa tämän oppimäärän.