Pertti Tapani Kelkka (2. tammikuuta 1939 Kotka – 5. tammikuuta 2007 Kokkola) oli suomalainen näyttelijä ja dramaturgi.Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 216–217 Hän työskenteli useissa teattereissa eri puolilla Suomea 1960-luvulta alkaen. Lisäksi hänellä oli sivurooleja televisiotuotannoissa.
Ura Pertti Kelkan vanhemmat olivat Väinö ja Lempi Kelkka. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä ja kirjallisuutta, ja suoritti opintoja Tampereen yliopiston draamastudiossa. Kelkka työskenteli kansakoulun opettajana vuosina 1962–1965 ja 1969–1971. Vuosina 1967–1968 hän toimi näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa. Ura jatkui näyttelijänä Joensuun kaupunginteatterissa 1971–1972, Ryhmäteatterissa 1972–1973, Lahden kaupunginteatterissa 1973–1975, Kuopion kaupunginteatterissa 1975–1980 ja Ahaa Teatterissa 1980-luvun alussa. 1980-luvun jälkipuoliskolla Kelkka työskenteli Kokkolan kaupunginteatterissa.
Kelkka näytteli muun muassa Koskelan roolin Tuntemattomassa sotilaassa, Jussi Vatasen roolin komediassa Tulitikkuja lainaamassa ja Falstaffin roolin komediassa Windsorin iloiset rouvat. Kelkan dramatisointeja olivat muun muassa Pirttipohjalaisia (Rovaniemen Teatteri, 1974), Anne Frankin päiväkirja (Ahaa Teatteri, 1982) ja Mielipuolen päiväkirja (Kemin kaupunginteatteri, 2001).
Teatterityönsä ohella Kelkka näytteli muutamissa elokuva- ja televisiotuotannoissa. Maunu Kurkvaaran draamassa Punatukka (1969) Kelkka teki Amin osan ja Kari Franckin televisioelokuvassa Rautatie (1973) hän näytteli Onteria. 1960-luvun lopulla Kelkka teki sivuroolin televisiosarjassa 30-luvun mies.
Näyttelijäntyönsä lisäksi Kelkka käänsi tekstejä saksasta ja englannista suomeksi sekä kirjoitti kirjallisuus-, elokuva- ja teatteriarvosteluja eri lehtiin.
Kelkka oli aviossa kahdesti. Hänen toinen puolisonsa oli näyttelijä Saara Markkanen.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Näytelmät.fi: Pertti Kelkka
Luokka:Suomalaiset dramaturgit Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1939 syntyneet Luokka:Vuonna 2007 kuolleet