Heinrich Seidel (25. kesäkuuta 1842 Perlin, Mecklenburg – 7. marraskuuta 1906 Gross-Lichterfelde, Saksa) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli insinööritieteitä ja oli teknisillä aloilla kyvykäs mutta omistautui vuoden 1880 jälkeen yksinomaan kirjallisuudelle. Seidel oli Jean Paulin seuraajia. Hän pyrki arjen pienten sattumusten ja tilanteiden kautta huumorin ja ilon sävyttämin kuvauksin kirkastamaan luonnon ja ihmisten maailman pikkuseikkoja. Hänen novelleistaan on tunnetuin "Leberecht Hühnchen" (kokoelmassa vuodelta 1882), jota aikoinaan käytettiin saksan kielen kouluopetuksessa.Seidel, Heinrich, Nordisk familjebok 24. 1916
Seidelin veli oli taidehistorioitsija Paul Seidel (s. 1858).
Teokset Leberecht Hühnchen, 1882 Aus der Heimat, 1874 Von Perlin nach Berlin, 1894, runoja Glockenspiel, 1889, toinen kokoelma 1893, runoja Reinhard Flemmings Abenteuer zu Wasser und zu Lande, 1901–1006 Gesammelte Schriften, 1894–1906 Erzählende Schriften, 1899–1900, kootut teokset Phantasiestücke, 1903, sisältää kaikki Seidelin sadut Gedichte, 1903, kootut runot
Suomennettu teos Sasu Kananen (Leberecht Hühnchen); suom. Thilda Granit. Pori: Andersin 1899. (Seurasi liitteenä aikakauskirjaa Iltapuhde 1899)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1842 syntyneet Luokka:Vuonna 1906 kuolleet