pienoiskuva|Mielenosoitus Minskissä elokuussa 2020 Valko-Venäjän mielenosoitukset 2020–2021 (”Tossuvallankumous”, ”Vallankumous torakkaa vastaan”) olivat opposition mielenosoituksia, joilla se pyrki kaatamaan presidentti Aljaksandr Lukašenkan.

Protestien syynä oli tyytymättömyys Lukašenkan politiikkaan, vaalivilppi ja poliisiväkivalta.

Oppositio järjesti elo-lokakuussa 2020 joka viikonloppu suuria mielenosoituksia. Myös joitain Lukašenkaa tukeneita protesteja on ollut. Protestit ovat olleet lähes täysin rauhanomaisia kokoontumisia ja marsseja. Poliisi on silti käsitellyt mielenosoittajia kovakouraisesti. Mielenosoitukset jatkuivat, mutta muuttivat muotoaan ajan myötä.

Protestien takia pidätettiin ainakin 25 000. 450 haavoittui ja ainakin kuusi protestoijaa kuoli. Noin 50 oli kateissa. Yli 100 virkavallan puolella ollutta haavoittui.

Länsi tuki protestien takia syntyneessä kriisissä oppositiota, Venäjä hallitusta.

Protestit ajoivat Valko-Venäjän vuoden 2020 lopulla umpikujaan, jossa kukaan ei näyttänyt olevan voitolla.

Valko-Venäjän hallinto alkoi syyskuussa valmistella perustuslain muutosta ja uusia presidentinvaaleja, jotka oli määrä pitää parin vuoden päästä.

Protestien syyt Lukašenka oli hallinnut maata pitkään itsevaltaisin ottein. Tämä herätti vastustusta oppositiossa. Hallitus painosti oppositiota monin tavoin. Se raivasi rikossyytteillä opposition ehdokkaita pois ennen vaaleja. Vaalivilppi oli ilmiselvää. Siihen viittasi se, että viranomaiset kielsivät itsenäiset vaalitarkkailijat ja se, että ennakkoääniä oli paljon. Lukašenka vähätteli koronaviruspandemiaa. Taloudessa oli ongelmia. Nämä kaksi asiaa laskivat Lukašenkan suosiota vuonna 2020. Kansallisen tiedeakatemian tekemän salaisen, julkisuuteen vuotaneen tutkimuksen mukaan Lukašenkaan luotti huhtikuussa enää vain 1/3 valkovenäläisistä.

Protesteja voimisti alussa poliisiväkivalta, jolla mellakkapoliisit yrittivät tukahduttaa mielenosoitukset. Presidentti Lukašenka ja maan ulkoministeri syyttivät länsimaita protesteista.

Aiemmat protestit Valko-Venäjän demokratialiike on toiminut ainakin vuodesta 1997. Oppositio on usein protestoinut vaalien jälkeen. Ensimmäinen protesti, vuoden 2006 ”farkkuvallankumous” lässähti. Pieniä protesteja oli esiintynyt myös vuosina 2010, 2011, 2012 ja 2017. Näiden syinä oli monesti Lukašenkan itsevaltainen, jatkuva hallinto ja talousvaikeudet.

Vaaleja edeltävät mielenosoitukset

Jo ennen vaaleja maassa oli vuonna 2020 protesteja Lukašenkaa vastaan. Ensimmäiset protestit olivat jo toukokuussa 2020. Tässä kuussa päätettiin presidentinvaalien pitoajankohta. Protestit lisääntyivät, kun poliisi pidätti opposition ehdokkaan Viktar Babarykan epäiltynä veronkierrosta ja rahanpesusta. Babarykaa myös epäiltiin Moskova-mielisyydestä. Viranomaiset myös mitätöivät 14. heinäkuuta toisen opposition ehdokkaan Valery Tsapkalan, koska heidän mielestään tämän keräämissä nimikirjoituksissa oli epäselvyyksiä. Tsapkala lensi 24. heinäkuuta Moskovaan, koska pelkäsi pidätystä.

19. kesäkuuta oli viimeinen päivä uusille presidenttiehdokkaille. Seuraavana päivänä oli mielenosoitus, jossa poliisi pidätti monissa kaupungeissa yhteensä 120 mielenosoittajaa. Pidätetyt kertoivat pahoinpitelyistä ja täyteen ahdetuista selleistä. Myös alaikäistä Aljaksandr Seradaa pahoinpideltiin pidätyksen aikana.https://spring96.org/be/news/97718

29. kesäkuuta Valko-Venäjän viranomaiset pidättivät ilmeisesti näennäisesti Venäjältä saadun rahan takia suositun bloggaajan Sjarhei Tsihanouskin, joka on oppositiojohtaja Svjatlana Tsihanouskajan mies.

29. heinäkuuta Valko-Venäjä pidätti venäläisiä palkkasotureita. Valko-Venäjän viranomaiset väittivät näiden yrittäneen häiritä vaaleja. Valko-Venäjä syytti, että oppositio toimii sitä vastaan Venäjän avulla.

30. heinäkuuta Minskissä oli eri arvioiden mukaan noin 18 000-70 000 ihmistä luvallisessa, poliisin valvomassa mielenosoituksessa. Mielenosoitus oli suurin kymmeneen vuoteen.

Poliisi pidätti kesän aikana satoja oppositioaktivisteja ja journalisteja.

8. elokuuta poliisi alkoi pidättää oppositioaktivisteja ja ihmisiä summamutikassa jo päivää ennen vaaleja.

Vaaleja seuranneet protestit

9. elokuuta Poliisi sulki Minskiin johtavat tiet jo vaalipäivän aamuna, ettei muista kaupungeista pääsisi protestoijia Minskiin. Hallitus sulki Internetin osittain, viestipalveluista vain Telegram toimi. alt=Mielenosoittajat levittivät suuren puna-valkoisen lipun.|pienoiskuva|Opposition Tsihanouskajaa tukenut mielenosoitus ennen vaaleja. alt=Mielenosoittajat levittivät suuren puna-valkoisen lipun.|pienoiskuva|Opposition mielenosoitus Baranavitšyssä.

Lukašenka voitti 9. elokuuta 2020 presidentinvaalit 80,2 prosentin ääniosuudella. Vaalivilppi oli ilmiselvä.

Sen takia katumielenosoitukset voimistuivat.

Niitä oli yöllä kaikissa suurissa kaupungeissa. Ne olivat lähes täysin rauhallisia. Mutta Minskissä jotkut protestoijat rakensivat katusulkuja, joita poliisi hajotti. Protestoijat myös käyttivät ilotulitteita. Rauhallinen mielenosoitus muuttui kamppailuksi poliisin ja joidenkin protestoijien kanssa. Lisäksi poliisi hyökkäsi rauhallisten protestoijien kimppuun. Poliisi käytti mm tainnutuskranaatteja, kumiluoteja ja vesitykkejä. Ambulansseja saapui, ainakin yksi mielenosoittaja sai ensiapua paikan päällä.

9. elokuuta poliisi pidätti yhteensä 3000, joista 1000 Minskissä. Alle 100 vammautui.

Yksi protestoija kuoli jäätyään poliisin kuorma-auton alle.. Kaksi pidätettyä vammautui. Poliisi pidätti tänä ja seuraavina päivinä 5000.

10. elokuuta Opposition ehdokas Svjatlana Tsihanouskaja sanoi olevansa vaalien todellinen voittaja.

Minskissä oli protestia kukistamassa monia turvallisuusjoukkoja: mellakkapoliisi AMAP/OMON, armeijan sisäministeriön joukot ja terrorisminvastainen eliittijoukko Almaz.

10. elokuuta mielenosoittajat pyrkivät vaihtamaan nopeasti kaupunginosaa protestin aikana häiritäkseen turvallisuusjoukkojen yrityksiä kukistaa protestointi.

10. elokuuta kuoli 34-vuotias Aljaksandar Taraikouski poliisin ampumana. Poliisi väitti alussa että Taraikouskilla olisi ollut räjähteitä, joilla räjäytti itsensä. Protestoijien mukaan tämä ei ollut totta. Videon mukaan Taraikouskin kädet olivat tyhjät, kun poliisi ampui häntä.https://meduza.io/news/2020/08/15/opublikovano-video-kak-v-minske-pogib-aleksandr-taraykovskiy-u-nego-nichego-ne-bylo-v-rukah-mvd-utverzhdalo-chto-on-brosal-bombuhttps://charter97.org/ru/news/2020/8/15/389657/

Видео убийства спецназовцами Александра Тарайковского (обновлено)

15.08.2020, 18:41 Myöhemmin sisäministeri selitti Taraikouskin kuolleen kumiluotiin.

Opposition ehdokas Svjatlana Tsihanouskaja pakeni illalla 10. elokuuta Liettuaan. Tsihanouskajaa oli uhkailtu vaalien jälkeen, ja maan turvallisuuspalvelu KGB kertoi estäneensä Tsihanouskajaan kohdistuneen hyökkäyksen

Joidenkin tietojen mukaan viranomaiset painostivat Tsihanouskajaa lähtemään Liettuaan lupaamalla vapauttaa ja vapauttamallakin hänen kampanjapäällikkönsä Maryja Marozin. Tsihanouskajasta julkaistiin valtion TV:ssä nauhoite, jossa hän keskusvaalilautakunnan tilassa lukee ilmeisesti painostuksen alla paperin, jossa kehottaa lopettamaan mielensoitukset

Novaja gazetan mukaan 10. päivän pidätyksistä ja hakkaamisista olisi ollut vastuussa sisäministeriön joukkojen yksikön 3214 eläkkeelle jäänyt komentaja Dzmitry Paulitšenka, joka nykyään johtaa nopean toiminnan joukkoja.

11. elokuuta Protestit uusiutuivat Minskissä ja muissa kaupungeissa. Turvallisuusjoukot käyttivät laajalti kumiluoteja ja pelotuspommeja.https://web.archive.org/web/20200818202952/https://news.tut.by/society/696279.html Sisäministeriö vahvisti, että sen joukot käyttivät myös kovia ammuksia protestoijia vastaan. Yksi protestoija, Henadz Šutau, kuoli ampumisesta johtuneeseen aivovaurioon noin viikon päästä.https://news.tut.by/society/696355.html

12. elokuuta 12. elokuuta poliisi käytti monenlaisia keinoja: kumiluodeista ja paukkukranaateista kyynelkaasuun. Poliisi ajoi hajaantuneen väkijoukon osasia esikaupunkeihin asti. Poliisi ampui kohti rautaputkin aseistautuneita protestoijia lähellä Puolan rajaa.

Jotkut protestoijat ajoivat päin sotilaiden autoja, ja yksi sotilas haavoittui.https://www.rbc.ru/society/12/08/2020/5f33c3bf9a7947bd30606908

Poliisi pidätti tuhansia mielenosoittajia. Erikoispoliisijoukot pahoinpitelivät ja kiduttivat protestoijia. Kymmeniä naisia pidätettiin kovaotteisesti. Kaltoinkohtelu riippui monesta tekijästä. Jos erikoispoliisit epäilivät jotakuta vahvasta aktivismista, he kohtelivat tätä huonommin. Esimerkiksi pitkähiuksisia ja oppositiotunnuksia kantavia miehiä hakattiin enemmän. Sisäministeri pahoitteli turvajoukkojen käyttämää väkivaltaa ylilyöntinä.

12. elokuuta katosi 18-vuotias Mikita Kryutsou, jonka ruumis löydettiin 10 päivää myöhemmin hirtettynä Minskin läheltä. Poliisin mukaan kyse oli itsemurhasta, mutta omaiset eivät uskoneet sitä.https://nashaniva.by/?c=ar&i=259077&lang=ru Анонимный свидетель утверждает, что видел Никиту Кривцова живым, но избитым. Друзья восстановили последние дни его жизни

12. elokuuta mennessä 200 oli haavoittunut, pari kuollut ja 600 pidätetty.

Poliisien raaka käytös kasvatti entisestään mielenosoittajien määrää.

Elokuun loppupuoli Lukašenka väitti ulkomaiden haluavan uudet vaalit, jotka toisivat tuhon. Lukašenka väitti Nato-maiden aikovan ehkä hyökätä maahansa. Lukašenka katsoi hallituksensa nostanaan maan 90-luvun kurjuudesta ja nälästä. Venäjä lupasi Lukašenkalle apua, joka saattaisi olla aseellista.

Oppositio perusti 14. elokuuta 2020 koordinoivan komitean.

16 elokuuta oli 6000 henkeä käsittänyt Lukašenkaa tukenut mielenosoitus. Mielenosoituksessa oli mukana lähinnä iäkkäitä ihmisiä. Samana päivänä yli 100 000, jopa 200 000 osoitti Minskissä mieltään Lukašenkaa vastaan. Joitain poliiseja loikkasi protestoijien puolelle.

Valtion television toimittajat uhkasivat lakolla, jos eivät saisi kertoa käynnissä olleista protesteista vapaasti. 19. elokuuta, 10 päivän mielenosoitusten jälkeen Lukašenka määräsi sisäministeriön kukistamaan protestoinnin. Lakkolaisten määrä oli vähentynyt toisella mielenosoitusviikolla. Oppositiota tukeneen television työntekijöitä ei päästetty työpaikalleen. Tilalle tuotiin toimittajia Venäjältä. 23. elokuuta oli taas suuri protesti, ja armeija siirtyi Minskiin. Venäjä lupasi lähettää tarvittaessa poliisijoukkoja Minskiin.

Valko-Venäjän viranomaiset peruivat 30. elokuuta 2020 mennessä monia kansainvälisen lehdistön lupia kulkea maassa.

Protestit jatkuvat Mielenosoitukset jatkuivat viikkoja joka sunnuntai. Niitä pidettiin koronapandemiasta huolimatta.

Hallitus ei elo-lokakuussa uskaltanut käyttää tappavaa voimaa, vaikka poliisi käyttikin raakoja otteita.

Elo-syyskuussa arvailtiin, että Venäjä lähettäisi joukkoja Valko-Venäjälle. Mutta Venäjä tuki Lukašenkaa vähäisemmässä määrin, lähettämällä toimittajia ja poliiseja, sekä pitämällä Valko-Venäjän kanssa yhteiset sotaharjoitukset. Venäjän varauksellisuus johtui siitä, että Lukašenka vastusti Venäjän vaikutusvallan kasvua maassaan.

Poliisi käytti tyypillisiä mellakkapoliisin voimakeinoja mielenosoitusten tukahduttamisessa: pamppuja, vesitykkejä ja kyynelkaasua. Pidätykset lisääntyivät, kovat otteet jatkuivat. Pidätettyjen hakkaaminen, nöyryytykset ja kidutukset jatkuivat. Tekijöinä olivat muiden muassa sotilaspoliisi ja poliisin erikoisjoukko OMON. Poliisi pidätti myös lehdistön edustajia ja satunnaisia ohikulkijoita. Opposition johtajat pidätettiin ja heitä pakeni maasta, ilmeisesti karkotettuna. Mielenosoittajat jatkoivat silti sitkeästi joka sunnuntaisia rauhanomaisia, mutta laittomiksi julistettuja protestejaan. Protestoijat saattoivat kääriytyä vanhoihin Valko-Venäjän lippuihin. alt=Poliisi käytti tunnuksettomia pidätysautoja.|pienoiskuva|Poliisin pidätysauto.

Syyskuu Syyskuun alkuun mennessä ainakin kolme kuoli poliisiväkivaltaan.