Taigasananjalka eli sananjalka (Pteridium pinetorum) on metsissä kasvava, isokokoinen saniainen. Sananjalka on myrkyllinen kasviRetkeilykasvio 1998, s. 47..
Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, ja siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.Tampereen luontopolut: Tohloppi. Tampereen kaupunki, Ympäristövalvonnan julkaisuja 8/2004. Viitattu 25.9.2011.
Ulkonäkö ja koko thumb|upright|Nuoren sananjalan verso eli "kuolleenkoura". thumb|right|Pakkasen kuihduttama sananjalkakasvusto. Sananjalan maavarsi on vaakasuora ja levittäytyy laajalle. Siitä kohoaa yksittäin kolmiomaisia lehtiä, joiden ruodit ovat 30–150 cm pitkiä. Lehden lapa on 25–60 cm pitkä, kova, alta karvainen ja päältä kalju. Lehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat liuskaisia, liuskat ehytlaitaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat sananjalalla harvinaisia. Niiden esiintyessä ne ovat yhtäjaksoisena rivinä taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa sananjalan itiöt kypsyvät heinä-elokuussa. Laji on hyvin hallanarka, ja lehdet kuihtuvat syksyllä heti yöpakkasten jälkeen.Ålands flora 2010, s. 94.
Levinneisyys Taigasananjalkaa tavataan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Valko-Venäjällä, Skotlannissa ja Venäjällä.
Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Sananjalan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.9.2011.
Elinympäristö Laajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla, tien- ja radanvarsilla sekä rehevissä purokorvissa.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Taigasananjalan (Pteridium aquilinum subsp. pinetorum) levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalka subsp. taigasananjalka Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Taigasananjalka (Pteridium aquilinum subsp. pinetorum) Valokki – nettikasvio: Sananjalka (Pteridium aquilinum)
Luokka:Tesmasaniaiskasvit Luokka:Myrkylliset kasvit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit