Saintongenajokoira on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu.
Ulkonäkö Rotu oli erään aikalaiskuvauksen mukaan "kookkaampi, komeampi ja jalompi kuin kaikki muut ranskalaiset rodut". Väritys oli valkoinen mustin laikuin; silmien yläpuolella oli tan-merkit. Säkäkorkeus oli 66–76 cm.
Luonne ja käyttäytyminen Saintongenajokoiraa kuvailtiin luonteeltaan lempeäksi, metsästettäessä sitkeäksi ja herkkävainuiseksi.
Alkuperä Saintongenajokoira oli nimensä mukaan kotoisin Saintongen historiallisesta maakunnasta nykyiseltä Uuden-Akvitanian alueelta. Se kehittyi keskiajalla hubertuksenajokoirasta tai normandianajokoirastaSaintongeois Hound. Worldly Dogs. Haettu 26.1.2024., ja sitä käytettiin suden metsästykseen. Rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon Ranskan vallankumouksen myötä – siitä selvisi vain kaksi urosta nimeltä Fouilloux ja Mélanthe sekä yksi narttu nimeltä Minerve. Ne omisti markiisi de la Porte-aux-Loups, joka joutui pakenemaan maasta, minkä jälkeen niistä piti huolta Château de Beaumont -linnassa hänen alaisensa. Koiria käytettiin sittemmin jalostukseen, ja ne päätyivät myöhemmin Saint-Légier'n kreivin omistukseen, joka kokosi niistä ajueen suden metsästystä varten.
Kreivin väitettiin jalostaneen rotua puhtaana 30 sukupolven ajan. Koska sitä oli jalostettu yksinomaan sisäsiitoksen avulla niin pitkään, siitä tuli ajan saatossa heikompi ja vaikeampi jalostaa eteenpäin. 1840-luvulla kreivin jo vanhennuttua ajokoirakasvattaja Vireladen paroni Joseph de Carayon-Latour hankki viimeiset jäljellä olleet yksilöt kenneliinsä. Hän yritti pelastaa rodun risteyttämällä sen paroni Rublen isogascognenajokoiran kanssa, mutta tulikin lopulta luoneeksi täysin uuden rodun, joka sai myöhemmin nimen gascogne-saintongenajokoira.
Lähteet
Luokka:Ajokoirat Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Sukupuuttoon kuolleet koirarodut