Tapani I eli Pyhä Tapani (unk. I. István, Szent István), alun perin Vajk (s. perimätiedon mukaan Esztergomissa, syntymäajasta ei luotettavaa tietoaBerend (2024): s. 2–3 – 15. elokuuta 1038 Esztergom) oli Unkarin ensimmäinen kuningas vuosina 1000/1001–1038. Hänet tunnetaan kristinuskon vakiinnuttajana ja Unkarin valtion perustajana. Hän on yksi vain niistä yhdeksästä keskiajan henkilöstä, joiden muistopäivää vietetään valtion kansallispäivänä.Berend (2024): s. 1 Pyhänä Tapanina hän on myös katolisen kirkon pyhimys, jonka paavi kanonisoi kuningas Ladislaus I Pyhän hallituskaudella vuonna 1083. Pyhän Tapanin muistopäivää vietetään Unkarissa 20. elokuuta. Suku ja lapsuus thumb|vasen|Tapanin syntymä teoksesta Chronicon Pictum 1300-luvulta.|346x346px Tapanista on hyvin vähän tietoa aikalaislähteissä. Suurin osa siitä, mitä hänestä perinteisesti on tiedetty ja kerrottu, perustuu hänen kuolemansa jälkeen syntyneisiin legendoihin ja kronikoihin ja sisältää niille tyypillisiä aihelmia, joita on lähes mahdoton erotella historiallisista tosiasioista. Selvää on kuitenkin, että Tapani kuuluu niiden 900- ja 1000-luvun Keski-Euroopan, Venäjän ja Skandinavian hallitsijoiden joukkoon, jotka liittivät valtakuntansa kristittyyn Eurooppaan ja lujittivat valtaansa omaksumalla kristinuskon.Berend (2024): s. 3–5
Tapanin syntymävuodeksi esitetään eri lähteissä vuosia 967, 969 ja 975, mutta mikään näistä tiedoista ei ole luotettava.Berend (2024): s. 2 Hänen isänsä, ruhtinas Géza oli kronikkatietojen mukaan Árpádin jälkeläinen (Árpádin nuorimman pojan Zoltán pojanpoika), minkä vuoksi Tapanista alkavaa kuningassukua nimitetään Árpádien hallitsijasuvuksi. Tapanin äiti Sarolt (n. 950 – n. 1008) mainitaan kronikoissa gyulan eli eräänlaisen korkea-arvoisen sotapäällikön tyttärenä (gyula, joka sittemmin on ymmärretty henkilönnimeksi, oli tuolloin vielä arvonimi). Saroltin isän oletetaan vaikuttaneen Transilvanian alueella ja käyneen Konstantinopolissa ottamassa kasteen. Tämä selittäisi, miksi Géza, toisin kuin toiset Árpád-suvun ensimmäiset ruhtinaat, joiden kerrotaan avioituneen vieraiden maiden ruhtinaantyttärien kanssa, valitsi puolisonsa Unkarin alueelta. Unkarin läntisemmät ja itäisemmät alueet olivat jo erottautumassa toisistaan. Samoin se selittäisi sen, miksi Géza ei kääntynyt Bysantin suuntaan, missä hänen puolisonsa suvulla jo oli etulyöntiasema, vaan aloitti Unkarin lähentämisen kristittyyn Länsi-Eurooppaan ja katoliseen kirkkoon.
Tapanin lapsuudesta ei tiedetä mitään varmaa. Hän syntyi todennäköisesti Esztergomissa, minne Géza oli perustanut hallintopaikkansa. On epäselvää, missä vaiheessa Tapani kastettiin ja miten kristillinen hänen kasvatuksensa oli. Gézan kerrotaan ottaneen kasteen mutta jatkaneen pakanallisille jumalille uhraamista, ja myöhemmässä Pyhän Tapanin legendassa hänet esitetään julmana ja verisenä hallitsijana. Tapanin äitiä Saroltia taas kuvataan kronikoissa hurjaluonteiseksi, väkivaltaiseksi ja viinaanmeneväksi naiseksi. Tapanin luultavasti alkuperäinen pakananimi Vajk mainitaan varhaisissa saksalaisissa lähteissä, mikä viittaa siihen, että hän on alun perin tullut tunnetuksi tällä nimellä ja ottanut kasteen vasta myöhemmin jo aikuisiällä. Hänet kastettiin pyhän marttyyri Stefanoksen (suom. Tapani, unk. István) nimiseksi luultavimmin siksi, että saman nimen oli kasteessa ottanut myös hänen isänsä Géza, jonka kerrotaan rakennuttaneen Esztergomin linnaan Pyhälle Stefanokselle omistetun kirkon.
Tapanilla ei tiedetä olleen veljiä, mutta eri lähteissä mainitaan ainakin kolme sisarta, joista yksi olisi ollut naimisissa Bulgarian tsaari Samuelin pojan kanssa; toinen sisar oli naimisissa Venetsian dogen Ottone Orseolon (heidän poikansa Pietari Orseolo nimettiin sittemmin Tapanin kruununperijäksi) ja kolmas sisar oli naimisissa Sámuel Aban kanssa.
vasen|pienoiskuva|upright|Tapani I ja kuningatar Gisela lahjoittavat kirkon Óbudaan. Chronicon Pictum 1358
Avioliitto ja lapset Pitkään jatkunut sota Unkarin ja Baijerin välillä päättyi Tapanin otettua vuonna 996 puolisokseen Baijerin herttua Henrik II Riitaisan ja Welf-suvun vanhempaan haaraan kuuluvan Burgundin prinsessa Giselen tyttären, Giselan (unk. Gizella, n. 985–1065). Tämän avioliiton kautta Unkarin hallitsijat saivat läheisen yhteyden Euroopan mahtavimpiin hallitsijasukuihin. Isänsä kautta Gisela oli sukua keisari Otto III:lle, hänen veljestään tuli keisari Henrik II Pyhä ja toisesta veljestä Augsburgin piispa Bruno. Giselan mukana Unkariin muutti saksalaista, etenkin baijerilaista papistoa ja ritaristoa.
Tapanille ja Giselalle syntyi ainakin kaksi poikaa:
Otto (unk. Ottó; ennen 1000/1002 – n. 1002), kuoli alle 2-vuotiaana
Pyhä Imre (n. 1007 – 2. syyskuuta 1031), kuoli metsällä villikarjun tappamana, legendan mukaan naimattomana ja joka tapauksessa ilman perillisiä. Joissakin lähteissä mainitaan myös Tapanin tytär (tai mahdollisesti sisar) Agatha (unk. Ágota, Árpád-házi Ágota), joka avioitui Unkariin saapuneen Englannin kuninkaan pojan Edvard Maanpakolaisen kanssa. Heille syntyi kolme lasta, joista vanhimmasta tuli Skotlannin kuningatar (Skotlannin Pyhä Margaret), tämän veljestä Edgar Æthelingistä Englannin kuningas. Agathasta ja tämän syntyperästä kertovia lähdetietoja pidetään kuitenkin epävarmoina.
Tapanin kuoltua vuonna 1038 leskikuningatar Gisela, hänen palvelijansa ja monet baijerilaiset uudisasukkaat palasivat Unkarista Baijeriin vuonna 1046. Gisela vetäytyi Niedernburgin benediktiiniläisluostariin Passaussa ja ryhtyi sen abbedissaksi. Siellä hän myös kuoli noin 80-vuotiaana vuonna 1065. Kuningatar Gisela julistettiin 910 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1975 autuaaksi.
Valtaannousu ja Koppányn kapina Géza kuoli vuonna 997, ja samana vuonna legenda kertoo myös Tapanin rippi-isän, pyhän piispa Adalbertin saaneen marttyyrikuoleman lähetystyössä Preussin eli Itämeren kaakkoisrannikon pakanoiden luona. Gézan arvon olisi perinteisen järjestyksen mukaan pitänyt periytyä Árpádin vanhemman pojan Tarkacsun (Tarhos) jälkeläisille, mutta Géza oli tehnyt Tarkacsun sukulinjaa edustavan Tar (”Kaljupää”) Szerindin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Tarkacsun suku luopuisi vaatimuksestaan ja saisi Balatonin eteläpuolisen Somogyn alueen hallintaansa. Gézan kuoltua Tar Szerindin poika Koppány ryhtyi vaatimaan ruhtinaan asemaa itselleen. Legendoissa annetaan ymmärtää, että Koppány edusti pakanuutta (tähän on nähty myös hänen isänsä liikanimen ”Kaljupää” viittaavan) ja hänen nostattamansa kapina oli myös kapinaa kristinuskoa ja läntisiä eli saksalaisia vaikutteita vastaan.
Perinteisen, kronikkatietoihin ja legendoihin perustuvan kertomuksen mukaan Koppányn ja Tapanin joukot kävivät lopullisen taistelun Veszprémin lähistöllä vuonna 998. Tapani sai voiton etenkin puolisonsa Giselan mukana maahan tulleiden saksalaisten ritarien avustuksella. Koppány mestattiin, hänen ruumiinsa leikattiin neljään osaan ja kappaleet lähetettiin näytteille pantavaksi ja varoitukseksi Esztergomiin, Veszprémiin, Győriin ja Transilvaniaan. Näistä viimeksi mainittu ei varmastikaan kuulunut Tapanin tuolloiseen valta-alueeseen joka kattoi vain nykyisen Unkarin länsiosat, muita historiallisen Unkarin osia hallitsivat paikalliset heimojohtajat. Sitä vastoin se oli Tapanin äidin Saroltin kotiseutu.
Kriittisessä tutkimuksessaan Tapaniin liittyvästä tarustosta Nóra Berend muistuttaa, että ”Koppányn” (keskiaikaisissa latinankielisissä lähteissä nimi esiintyy muodossa Cupan, unkarilaisessa historiankirjoituksessa vakiintunut ”Koppány” on vasta 1800-luvulla käyttöön tullut tulkinta nimen unkarilaisesta muodosta) tarinasta ei ole aikalaislähteissä mitään todisteita. Vanhimmissa lähteissä kyllä kerrotaan tyytymättömien pakanoiden tai ylimysten kapinoineen nuorta Tapania vastaan, mutta henkilöhahmona ”Koppány” ja häneen liittyvät tarinan yksityiskohdat saattavat olla jopa kokonaan myöhemmin keksittyjä. Tässä Berend näkee vertailukohtia piispa Henrikin ja Lallin tarinaan Suomen historiassa.Berend (2024): s. 27–50
Tapani Unkarin kuninkaana thumb|Gyula vangitaan, teoksessa Chronicon Pictum eli Képes krónika n. 1360|250x250px Tapanin vakiinnutettua asemansa läntisen Unkarin valtiaana kristinuskon asema vahvistui, myös kuningatar Giselan ja tämän avioliiton myötä solmittujen suhteiden vaikutuksesta. Legitimiteettinsä tueksi Tapani pyysi vielä paavi Sylvester II:lta kruunua sekä Unkariin perustettavaksi arkkipiispan istuinta. ”Kuninkaan” (lat. rex) nimikkeellä oli vanhimmissa lähteissä kutsuttu myös Gézaa ja tämän esi-isiä, eikä Tapanin valtapyrkimysten kannalta olennaista ollut nimitys sinänsä vaan asema länsimaisten kristittyjen hallitsijoiden vertaisena eikä esimerkiksi Saksan tai Baijerin hallitsijoiden vasallina.
Tapani kruunattiin ”unkarilaisten kuninkaaksi” (rex Ungarorum) luultavasti keväällä tai kesällä 1001. Legendan mukaan tämä tapahtui itsensä paavin lähettämällä kruunulla. Paavin lähettämä tai ei, Tapanin alkuperäinen kruunu on sittemmin kadonnut. Nykyään ”pyhänä kruununa” tai ”Pyhän Tapanin kruununa” tunnettu kansallisaarre on myöhempää perua.Berend (2024): s. 161–173
Kruunauksen jälkeen Tapani ryhtyi liittämään maihinsa muiden unkarilaisten heimoruhtinaiden hallitsemia alueita. Ensimmäisenä oli vuorossa hänen enonsa, Transilvanian gyula, jonka Tapani vangitutti vuonna 1003. Näin Transilvania liitettiin Unkariin, tosin aivan selvää ei ole, miten laajalle gyulan ja sittemmin Tapanin valta ulottui. Tämän jälkeen Tapanin kerrotaan kukistaneen Keánin (jota kronikoissa nimitetään bulgaarien ja slaavien hallitsijaksi mutta joka todennäköisemmin on ollut osassa nykyistä Transilvaniaa vaikuttanut päällikkö) sekä ”mustat unkarilaiset”, jotka saattoivat olla jokin Tonavan alueella vaikuttanut turkkilaisperäinen, mahdollisesti kavaareihin kuulunut heimo. Kavaareja eli myös Unkarin pohjoisosassa. Gyula Kristón mukaan heidän päällikkönsä Sámuel Aba saatiin Tapanin liittolaiseksi, ja hän ilmeisesti solmi avioliiton Tapanin sisaren kanssa. Viimeiseksi Tapani liitti valtaansa Marosvárin (nyk. Nagycsanád/Cenad, nykyisen Romanian länsirajoilla) alueella vaikuttaneen heimoruhtinaan Ajtonyn maat. Näin Tapani sai kolmenkymmenen vuoden kuluessa vakiinnutetuksi valtaansa koko historiallisen Unkarin, ja häntä voidaan siinäkin mielessä pitää Unkarin valtion perustajana.
Kuninkaana Tapani rakensi maahansa keskushallinnon ja perusti entisten, kukistettujen heimopäällikköjen maille paikallisia hallintoyksikköjä: linnoja ja linnaläänejä. Saksalaisen esikuvan mukaan otettiin käyttöön läänitysjärjestelmä, jolla hallitsija palkitsi merkittäviä alamaisiaan näiden palveluksista ja jonka kautta kehittyi uusi aristokratia. Entinen puolustusjärjestelmä, jossa vapaat miehet olivat "maksaneet veroa verellään" eli taistelemalla hallitsijan joukoissa, alkoi korvautua erillisellä ammattiarmeijalla, jonka rahoittamiseksi kansaa verotettiin. Tapanin säätämät lait pyrkivät takaamaan yhteiskunnan rauhan, henkilökohtaisen omaisuuden ja fyysisen koskemattomuuden suojan; esimerkiksi lesken pakottaminen uuteen avioliittoon kiellettiin, varkaudesta, noituudesta tai esimerkiksi kirkkorauhan rikkomisesta säädettiin ankarat rangaistukset. Tapanin valtiomiesajattelun esimerkkinä on nähty myös hänen pojalleen Imrelle kirjoittamansa hallitsijanohjeet, "Kehotukset" (Admonitiones, unk. Intelmek tai István király intelmei). Niitä ei tosin kirjoittanut Tapani itse vaan luultavammin joku kirkonmies.Berend (2024): s. 7
Unkarin kuninkaana Tapani oli myös Unkarin kirkon päämies. Unkariin perustettiin kymmenen uutta hiippakuntaa, minkä lisäksi Esztergomista ja Kalocsasta tehtiin arkkihiippakuntia. Hiippakunnat, tuomiokapitulit ja luostarit saivat suuret maaomistukset lahjoituksina, papit saivat verovapauden ja maanomistajien tuli maksaa kirkolle kymmenykset. Tapani valitsi residenssikseen Székesfehérvárin ja rakennutti paikalle Neitsyt Marian taivaaseenastumisen basilikan (Nagyboldogasszony-bazilika), josta tuli Unkarin kruunajaiskirkko sekä myöhemmin Tapanin hautapaikka.