Väkivalta Koraanissa

thumb|Badrin taistelussa enkelit (kuvassa valkoisin turbaanein) osallistuivat Koraanin islamilaisen tulkinnan mukaan sotaan Muhammedin puolella (kuva vuodelta 1594).

Väkivalta Koraanissa tarkoittaa niitä islamin pyhän kirjan Koraanin kohtia, joissa kehotetaan väkivallan käyttöön. Koraanissa esiintyy sekä väkivaltaan että rauhaan kehottavia osia. Tavalliset muslimit eivät saa Islaminuskon käsityksiä väkivallasta suoraan Koraanin sivuilta, vaan he kuulevat ne uskonoppineilta, kuten imaamilta tai pyhän islamilaisen lain asiantuntijalta eli muftilta. Uskonoppineiden tulkintoihin vaikuttaa Koraanin ohella Muhammedin esikuva eli sunna sekä oppineiden yksimielisyys.Silverstein 2010, s. 72 Islamin opit voivat sen takia joskus olla jopa vastakkaisia Koraanin kanssa.Schacht, 1950, s. 224; Schacht 1982, s. 202

Islaminuskossa vakiintunut ja klassinen tulkinta on, että Koraani velvoittaa muslimeita pyhään sotaan eli jihadiin. Sen aiheeksi riittää vääräuskoisten olemassaolo, sillä sodan tavoitteena on levittää islamin valta koko maailmaan.Spencer, 2005, s. 19–32 Sotaa tulee käydä kalifin johdolla, jos islamilaisessa maailmassa sellainen on.Reliance of the Traveller, 2017, s. 599 (o9.0); 602 (o9.8) Liberaalien islamintulkintojen mukaan kehotukset sotaan ovat kuuluneet vain tiettyyn historialliseen tilanteeseen eivätkä ole yleispäteviä.Hämeen-Anttila, 2012, s. 48–50 Nykyisin muslimit katsovat yleisesti, että vain puolustussota on uskonnollinen velvollisuus. Siihen on ryhdyttävä, kun islam on uhattuna.Haeri, 1996, s. 58

Suhde sotaan muuttuu Koraanissa siten, että sotaisuus kasvaa iältään myöhäisemmissä suurissa, joissa puolustussodan sijaan kannustetaan myös hyökkäämään. Käsite jihad ei Koraanissa aina esiinny sotimisen merkityksessä. Sen sijaan käytössä voivat olla käsitteet qital (uskonnollinen sota) tai harb (sota yleensä). Abbasidikalifaatissa sana jihad alkoi yleisesti merkitä imperialistista hyökkäyssotaa. Muhammad al-Shafi‘i (767–820) oli ensimmäinen merkittävä lainoppinut, joka hyväksyi hyökkäyssodan.Lapidus 2022, s. 44

Taistelu Jumalan tiellä Jihad Taistelua tarkoittava sana jihad esiintyy Koraanissa kolmekymmentä kertaa, mutta sen merkitys vaihtelee. Koraanin ajoitukseltaan muita uudemmissa suurissa se on yleisempi kuin vanhemmissa teksteissä. Samoin suhde vastustajaan tiukkenee ajan myötä siten, että ”selkeästä varoituksesta” (22:49) edetään askel kerrallaan hyökkäyssotaan uskottomia vastaan (9:29).

Uskonsodan käsite esiintyy vain pari kertaa niissä suurissa, jotka Nöldeken luokittelun mukaan kuuluvat Koraanin ajallisesti varhaisimpaan osaan eli niin sanottuihin Mekan ajan suuriin. Niissä jihad esiintyy kuusi kertaa, joista korkeintaan puolessa sana viittaa väkivaltaan. Jihad -sanojen käännökset on seuraavassa alleviivattu. Käännökset ovat Ahsen Bören Koraanista vuodelta 1942, jota muslimit pitävät arvovaltaisimpana suomennoksena.Koraani, 1942

"Mutta totisesti, Herrasi on silloin oleva anteeksiantavainen, armollinen niitä kohtaan, jotka pakenivat kotoaan vainottuina ja jotka sitten taistelivat ja pysyivät lujina." (16:110)

"Älä siis tottele uskottomia, vaan taistele kaikin voimin heitä vastaan Koraanilla" (25:52) "Ja ken ponnistelee, hän tekee sen oman sielunsa hyväksi. Totisesti, Jumala on riippumaton maailmoista." (29:6) "Me olemme myös käskenyt ihmisiä hyvyyteen vanhempiaan kohtaan, mutta jos nämä vaativat sinua asettamaan Minun rinnalleni sellaista, mistä et mitään tiedä, niin älä heitä tottele" (29:8) "Mutta jotka taistelevat asiamme puolesta, heidät johdatamme teillemme" (29:69) "Mutta jos he pakottavat sinua asettamaan Minun rinnalleni sellaista, mistä sinulla ei ole mitään tietoa, älä heitä silloin tottele." (31:15). Myöhemmissä Medinan ajan suurissa (noin 40 % Koraanista) sana jihad esiintyy 24 kertaa ja saa yleensä sotilaallisen merkityksen. Aiheet käsittelevät muun muassa taistelemista, sotavankien kohtelua, aselepoa, puolueettomuutta, sotataktiikoita, sodan aloittamista ja lopettamista sekä sotasaalista. Kolmasosa kaikista Koraanin jihad -sanoista löytyy sotaisasta yhdeksännestä suurasta. Siinä taistelu Jumalan tiellä esiintyy ihmisen ylimpänä onnena (9:111):

Miekkajakeet Yhdeksännessä suurassa on myös jae 9:5, joka tunnetaan Koraanin "miekkajakeena".Koraani, 1942

Toisinaan myös jakeeseen 9:29 viitataan miekkajakeena:

Fyysiset rangaistukset Väkivaltaisia jakeita ovat myös ne, joissa Koraani määrää ankaria rangaistuksia vangituille vihollisille. Sellaisiin voi kuulua raajojen amputaatio tai ristiinnaulitseminen. Jälkimmäisen käytöstä on tietoja esimerkiksi Al-Andalusista. Chronicle of 754, 2011, s. 107; Collins, 2014, s. 34–36

Teorioita Koraanin väkivaltaisuudesta thumb|upright|Islamilaisessa terrori-iskussa New Yorkin kaksoistorneihin 11. syyskuuta vuonna 2001 on nähty symbolinen viittaus Koraanin jakeeseen 9:111, sillä amerikkalainen päiväysmerkintä on muotoa “mm-dd-yyyy”. Erimielisyyttä ei ole siitä, että Koraani kehottaa väkivaltaan. Mielipiteet eroavat siinä, miten nämä kohdat tulisi ymmärtää. Islamilainen selitys vakiintui 800-luvulla. Siinä Koraanin kehotukset liitetään pyhään sotaan, johon osallistuminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Toisenlaisen selityksen ovat esittäneet nykyajan liberaalit muslimit ja länsimaiset orientalistit, jotka katsovat, että Koraanin kehotukset koskevat vain muslimien taistelua Mekan quraishilaisia vastaan. Ohjeet eivät siten ole yleispäteviä, vaan rajoittuvat 600-luvulle. Kolmannen teorian ovat esittäneet historiakriittiset tutkijat. Heidän mukaansa Koraani on luultavasti käynyt läpi useita editointivaiheita, ja uutta aineistoa on lisätty vielä 700-luvullakin. Väkivaltaiset kohdat liittyvät islamin kehitysvaiheisiin arabivaltakunnan valtionuskontona 700-luvulla, mutta tekstien tarkemmat asiayhteydet pysyvät arvoituksina.

Islamilainen tulkinta Islaminuskossa Koraanin tekstejä tulkitaan haditheihin nojautuvan tulkintakirjallisuuden (tafsir) pohjalta. Muslimit uskovat, että Koraani koostuu islamin profeetta Muhammedin (570–632) saamista ilmoituksista, jotka olivat jumalallista alkuperää. Islamilaisessa selityksessä Koraani kytketään tällä tavoin Muhammedin henkilöhistoriaan. Hadithien antamaa apua tarvitaan Koraanin tulkinnassa, sillä Koraani itsessään sisältää vain vähän asiayhteyksiä, paikannimiä tai muita kuin raamatullisia nimiä. Esimerkiksi sana "muhammad" esiintyy Koraanissa vain neljä kertaa.Ohlig, 2013, s. 272–273 Muslimit alkoivat 800-luvulla tulkita Koraania siten, että kirjassa kerrottiin profeetta Muhammedin aloittamasta sodasta uskottomia vastaan. Uskovilla oli velvollisuus osallistua tähän sotaan.Jansen, 2008; Shoshan, 2016

Reliance of the Traveller- šariakäsikirjan mukaan jihadin tärkein perustelu löytyy seuraavista Koraanin jakeista: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä." (2:216) "ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin" (4:89) "taistelkaa pakanoita vastaan, kuten he taistelevat teitä kaikkia vastaan" (4:89). 800-luvulta lähtien velvoite käydä pyhää sotaa muuttui uskonoppineiden yksimieliseksi kannaksi (ijma). Islamiin kuuluvan abrogaatio-opin (naskh) mukaan Muhammedin myöhemmät ilmestykset kumosivat aikaisemmat, jos niiden välillä on ristiriitaa.Hämeen-Anttila, 2012, s. 40 Koraanin sotaisin eli yhdeksäs suura on yleensä arvioitu joko viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi, joten sen on katsottu edustavan Koraanin lopullista sanaa.Ernst, 2011, s. 191: Ouissani, 1910

Läntinen orientalismi Monet länsimaiset arabistit, kuten Jaakko Hämeen-Anttila, uskovat islamilaiseen tulkintaan, jonka mukaan Koraanin ilmestykset laskeutuivat Muhammedille vuosina 610–632.Hämeen-Anttila, 2004, s. 96 Sen takia niitä on tulkittava Muhammedin elämäkerran pohjalta, joka puolestaan löytyy myöhemmistä hadith -kertomuksista.Hämeen-Anttila, 2004, s. 95–96 Koraanin kehityskaarta kohti suurempaa sotaisuutta on tulkittu Ibn Ishaqin 760 -luvulla kirjoittaman Muhammed -elämäkerran tietojen pohjalta. Ibn Ishaqin mukaan Muhammed sai ensimmäiset ilmestyksensä Mekassa kaupungin tavallisena kansalaisena. Tässä vaiheessa hänen saamissaan ilmestyksissä ei ollut kehotuksia lähteä sotaan. Muhammedin asema kuitenkin muuttui, kun hän vuonna 622 pakeni Medinaan. Siellä hänestä tuli kansanjohtaja, jolla oli poliittisia tavoitteita. Ne selittävät, miksi myöhemmissä suurissa puhutaan niin paljon sodasta. Useimmat läntiset orientalistit uskovat, että Medinassa Muhammed aloitti kymmenen vuotta kestäneet sota- ja ryöstöretkensä, jotka loppuivat hänen kuolemaansa vuonna 632.Hämeen-Anttila, 2004, s. 13–24

Hämeen-Anttila on laajasti eritellyt niitä Koraanin kohtia, joihin sisältyy kehotuksia väkivaltaan. Hämeen-Anttila, 2012, s. 39–50 Hän katsoo, että kaikki tavat lukea tekstiä sisältävät aina tulkintaa, joten on mahdoton sanoa, mitä jokin teksti kirjaimellisesti ottaen tarkoittaa.Hämeen-Anttila, 2012, s. 43 Hämeen-Anttila Itse uskoo islamilaisen tafsir -selityksen mukaisesti siihen, että Lehmän suuran (suura 2) sotaisat kehotukset kertovat Mekan ja Medinan välisestä sodasta 620-luvulla. Hän uskoo myös islamilaiseen selitykseen, että sotaisa yhdeksäs suura liittyy vuonna 631 solmittuun neljän kuukauden mittaiseen välirauhaan "suojellun temppelin" eli Kaaban ympäristössä.Hämeen-Anttila, 2012, s. 45; 2008, s. 70 Jakeessa 9:29 viitataan nimenomaan Medinan juutalaisiin.

Hämeen-Anttila kirjoittaa, että erityisesti "miekkajae" 9:5 on militanttien muslimien suosiossa. Hän kuitenkin katsoo, että seuraava jae 9:6, missä puhutaan dhimmi -asemasta kuolemantuomion vaihtoehtona, pitkälti kumoaa sen. Hämeen-Anttila toteaa myös, että muslimien maltillinen enemmistö katsoo, että jakeen 2:256 sanat Lehmän suurassa "ei uskontoon pakoteta" kumoavat kaikki Koraanin kaikki kehotukset väkivaltaan. Hämeen-Anttila, 2012, s. 46, 50

Koraanin jae 47:4 ei Hämeen-Anttilan mukaan sisällä mitään asiayhteyksiä:

Hän kuitenkin katsoo vertailun osoittavan, että sekin liittyy sotaan Mekkaa vastaan.Hämeen-Anttila, 2012, s. 48 Hämeen-Anttila tulkitsee Koraanin sotaisat kohdat historialliseen tilanteeseen sidotuiksi ja rauhaan kehottavat kohdat, kuten jakeen 2: 256 universaaliksi. Hän päätyy tulkintaan, jonka mukaan Koraani ei itsessään ole sodan tai rauhan kirja, vaan antaa mahdollisuuden tulkita itseään molemmilla tavoilla.Hämeen-Anttila, 2012, s. 50 Tämä ei silti ole islamin oma käsitys Koraanista.

Historiakriittinen tutkimus Muutamat läntiset orientalistit uskovat, että Muhammed ei kirjoittanut eikä sanellut Koraania, vaan kirja syntyi pitkän ajan kuluessa tuntemattoman uskonnollisen lahkon keskuudessa Lähi-idässä.Wansbrough, 1977, s. 20 Tällöin Muhammedin elämäkertaan perustuva Koraanin selitys menettää merkityksensä. Historiallisista lähteistä löytyy myös toisenlaisia selityksiä sille, miksi uskonnollinen teos sisältää niin paljon kehotuksia väkivaltaan. Islaminuskon mukaan Koraanin lopullinen teksti valmistui kalifi Uthmanin aikana 650-luvulla. Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta on kuitenkin löytynyt katkelma, jossa keisari esittää toisenlaisen väitteen Koraanin alkuperästä:

Keisari Leo III väittää, että al-Hajjaj ibn Yusuf, kalifi al-Malikin raakuudestaan tunnettu kuvernööri, olisi kirjoittanut osia Koraanista (Pourkan = Furqan). Samanlaisen version Koraanin kokoamisesta esittivät al-Kindi ja Abraham Tiberialainen, jotka kirjoittivat vuosina 813–833:Hoyland, 1997, s. 501