Saksan presidentinvaalit 1925 järjestettiin 29. maaliskuuta ja 26. huhtikuuta 1925.Graper 1925, s. 592–593 Vaalit oli alun perin suunniteltu pidettäväksi kesäkuussa, mutta niitä jouduttiin aikaistamaan, sillä valtakunnanpresidentti Friedrich Ebert kuoli yllättäen 28. helmikuuta.Cary 1990, s. 185 Vaalit voitti entinen sotamarsalkka Paul von Hindenburg.
Ehdokasasettelu
Sekä oikeistolla että vasemmistolla oli vaikeuksia valita keskuudestaan ehdokasta vaaleihin. Ensimmäisenä valintansa tekikin kommunistinen puolue, jonka ehdokkaaksi valittiin Ernst Thälmann.Graper 1925, s. 593 Oikeistolaisista muodostunut Loebellin komitea valitsi presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle ehdokkaakseen Duisburgin pormestari Karl JarresinCary 1990, s. 186, mikä vahvistettiin 12. maaliskuutaGraper 1925, s. 594 sen jälkeen, kun keskustapuolue oli ilmoittanut asettavansa ehdokkaakseen Wilhelm Marxin Loebellin komitean yhteistyöehdotuksista huolimatta.Cary 1990, s. 191–192 Sosiaalidemokraattisen puolueen ehdokkaaksi valittiin entinen Preussin pääministeri Otto Braun.
Ensimmäinen kierros
Presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle osallistui yhteensä seitsemän ehdokasta, jotka olivat:Falter 2013, s. 219Graper 1925, s. 595–597
Karl Jarres, useiden puolueiden tukema (Reichsblock), 10 408 365 ääntä (38,8 %) Otto Braun, sosiaalidemokraattinen puolue, 7 798 002 ääntä (29 %) Wilhelm Marx, keskustapuolue, 3 884 877 ääntä (14,5 %) Ernst Thälmann, kommunistinen puolue, 1 871 207 ääntä (7 %) Willy Hellpach, demokraattinen puolue, 1 567 197 ääntä (5,8 %) Heinrich Held, Baijerin kansanpuolue, 1 006 790 ääntä (3,7 %) Erich Ludendorff, völkisch-ehdokas, 284 975 ääntä (1,1 %)
Äänestysprosentti oli noin 70, eli alempi kuin joulukuussa 1924 järjestetyissä valtiopäivävaaleissa, jossa se oli ollut noin kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi.Graper 1925, s. 597
Vaikka Jarres olikin saanut ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä, hänen tukijansa olivat tulokseen pettyneitä, ja alkoi uuden ehdokkaan etsintä presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Otto Braun puolestaan luopui ehdokkuudestaan, ja hänen kannattajansa siirtyivät tukemaan Marxia.
8. huhtikuuta Jarresia tukenut Reichsblock-ryhmittymä ilmoitti, että sen ehdokkaana vaalien toisella kierroksella olisi sotamarsalkka Paul von Hindenburg. Häntä oli pyydetty ehdokkaaksi tuloksetta jo useita kertoja, mutta hän suostui lopulta, kun amiraali Alfred von Tirpitz vetosi häneen ja sanoi, että vain hänellä oli mahdollisuus voittaa Marx.Graper 1925, s. 598Cary 1990, s. 198Jones 2020, s. 261 Myös Baijerin kansanpuolue siirtyi tukemaan Hindenburgia.Falter 2013, s. 224
Toinen kierros
Toiselle kierrokselle pääsi kolme ehdokasta, jotka olivat:Cary 1990, s. 201Graper 1925, s. 599
Paul von Hindenburg, 14 655 766 ääntä (48,3 %) Wilhelm Marx, 13 751 615 ääntä (45,3 %) Ernst Thälmann, 1 931 151 ääntä (6,4 %) sekalaisia 13 416
Äänestysprosentti nousi ensimmäiseen kierrokseen verrattuna, lähes kahdeksaankymmeneen prosenttiin. Hindenburg sai äänienemmistön ja tuli näin valituksi valtakunnanpresidentiksi. Saksalaiset kansallismieliset olivat innoissaan tämän voitosta, tosin Hindenburg julisti virkaanastujaispuheessaan 12. toukokuuta, että pitäisi itse parhaansa mukaan tasavaltaa yllä.
Marxin tappion syyksi voidaan laskea noin puoli miljoonaa ääntä, joita hän ei saanut joko siksi, että Baijerin kansanpuolue ei tukenut häntä, tai siksi, että Thälmann jatkoi ehdokkaana toiselle kierrokselle. Vaihtoehdoista ensimmäistä pidetään uskottavampana.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
1925 Luokka:Vuoden 1925 vaalit