Eha Lättemäe (2. lokakuuta 1922 Viljandi, Viro – 14. marraskuuta 2012) oli virolainen runoilija. Hänen esikoiskokoelmansa Oma sammude varjust ilmestyi 1968. Lättemäe on kääntänyt kirjallisuutta virosta suomeenLättemäe, Eha, Kirjasampo, viitattu 23.5.2021 ja suomesta viroon.
Lättemäen vanhemmat olivat opettajia. Hän kirjoitti ensimmäisen – vapaamittaisen – runonsa kahdeksanvuotiaana. Hän valmistui Tarton yliopistosta 1948 historia pääaineena. Isä oli määritelty "kansan viholliseksi", joten Lättemäe ei saanut työtä historioitsijana, ja hän joutui elämään kulttuurisessa eristyksessä. Hän oppi suomea kuuntelemalla Suomen Yleisradion ohjelmia ja alkoi kirjoittaa suomeksiLauri Sommer, Eha Lättemäe at the edge of several cultures, Elm no 27, autumn 2008, viitattu 23.5.2021 (alkuperäinen teksti julkaistu Sakalassa).
Lättemäe sai vuonna 2008 Juhan Liivin runopalkinnon.
Suomenkieliset teokset Uskon aurinkoon: runoja 1958–1968. Petroskoi: Karjala-kustantamo, 1969 Elulugu. Tallinn: Eesti raamat, 1981. (viron- ja suomenkielisiä tekstejä) Poimin marjoja sinisestä metsästä: runoja. Petroskoi: Karjala, 1975 Iltakävelyllä – Õhtune jalutuskäik. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2003. (runoja suomesta viroksi) Runoja antologiassa Minun maani: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1941–1979. Petroskoi: Karjala-kustantamo, 1980
Lähteet
Luokka:Virolaiset runoilijat Luokka:Virolaiset kielenkääntäjät Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 2012 kuolleet