Musterpyynjärvi, jonka nimi oli aikaisemmin myös Mustajärvi, on Uudellamaalla Lohjan Salonkylän ja Vivolan välissä sijaitseva järvi. Etäisyys Lohjan keskustasta on 14 kilometriä pohjoiseen.
Maantietoa Musterpyynjärvi on 1,2 kilometriä pitkä, 700 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 50 hehtaaria. Sen vedenpintaa on laskettu useaan otteeseen ja sen pinta-ala on laskujen seurauksena pienentynyt noin puoleen alkuperäisestä. Samalla on muodostunut laskujokeen 1,7 kilometriä pitkä Sitarlanjoeksi kutsuttu osuus. Järven länsipuolella sijaitsee Vivolan kylä, koillispuolella Salonkylä ja kaakossa Sitarla. Se on muodostunut savikkoalueelle mäkien ympäröimään painanteeseen. Alavat alueet ovat peltomaata, mutta mäet kasvavat metsää. Esimerkiksi Vivolassa rannasta kohoaa Kalmonmäki , joka yltää 38 metrin korkeuteen vedenpinnasta, itärannasta kohoaa Punalahdenmäki eli Härkähaanmäki 33 metrin korkeuteen ja eteläistä näkymää hallitsee Karhunpää, joka kohoaa kauempana 55 metrin korkuisena. Järvessä ei ole kartan mukaan saaria. Vesistöviranomaisen vesinäytteet on otettu keskeltä järveä, jossa on noin 4,5 metriä syvää . Järven syvyys on aiemmin ollut suurempi .
Järven rantaviivan pituus on 3,4 kilometriä , josta merkittävä osuus on rantakosteikkoa. Kosteikon takana aukeavat peltomaat lukuun ottamatta viidellä mäellä, jossa kasvaa rantaan asti metsää. Mäkien kohdalla rannat ovat jyrkkiä. Sen rantoja on paikoitellen ruopattu . Järven lähiympäristössä on kymmenen kiinteästi asuttua tilaa ja rantojen läheisyydessä on 15 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tiet seututieltä 110 haarautuvilta yhdystieltä 1091 ja Salonkylän kylätieltä, sekä eteläpuolella kulkevalta yhdystieltä 11153.
Luontoarvoja Luonnonsuojelualue Koko järvialue ja sen vesijättömaat on merkitty luonnonsuojelualueeksi (Musterpyynjärvi, YSA200429, 81,2 hehtaaria). Luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 2004 ja sen avoveden pinta-ala on 38 hehtaaria. Järvi tulvii keväisin Sitarlan luhta-alueella nostaen vedet myös pelloille. Luusuan kosteikot ovat järven rehevintä osaa. Järveltä tavataan säännöllisesti harmaahaikaraa, luhtakanaa, luhtahuittia ja ruisrääkkää. Yölaulajista harvinainen on pensassirkkalintu. Muuttoaikoina tavataan runsaasti joutsenia, puolisukeltajia ja korkean veden aikana kahlaajia.
Kasvillisuus Järven vesikasvillisuutta on tutkittu aiemmin 1960-luvun alussa, vuosina 1983, 2001 ja 2007. Itä- ja etelärannoilla vallitsee ilmaversoiset järviruoko- ja järvikaislakasvustot, ja luusuan ympäristössä laaja haarapalpakkokasvusto. Länsi- ja pohjoisosissa on vallitsevana järvikortteikko. Järven ympäri ulottuu yhtenäinen kelluslehtisvyöhyke, joka muodostuu pääosin ulpukasta ja jonka joukossa esiintyy vesitatarta, uistinvitaa ja pohjanlummetta. Harvinaisena lajina voi löytää mutayrttiä. Tulvaniityt kasvavat ruokohelpiä, jota löytyy Nummenjoen tulvarannoilta. Saraluhdat ovat yleisiä ja runsasruohoisia. Järvellä esiintyy yleisesti peltopähkämöä, jota esiintyy muilla lähijärvillä niukemmin. Sitarlanjoen varsilla kasvaa jokileinikki, joka on Suomessa harvinainen.
Kalasto Järvellä on kalastus vähäistä. Järvessä esiintyy ainakin ahven, ankerias, hauki, kiiski, kuha, lahna, made, pasuri, ruutana, salakka, siika, sulkava, särki, suutari ja toutain. Niistä runsain on särki, mutta yleisiä ovat myös kuha, hauki, lahna, ahven, sulkava, salakka ja pasuri. Rapu näyttäisi järvestä puuttuvan.
Vedenlaatu Järven vettä on tutkittu ainakin vuodesta 1974 alkaen epäsäännöllisin välein. Vuonna 1992 tehdyn selvityksen mukaan veden ulosteperäisten bakteerien pitoisuudet olivat korkeita eikä järveä suositeltu uimiseen . Seuraavat tiedot perustuvat vuoteen 2015 kertyneeseen aineistoon. Niiden mukaan se on selvästi rehevöitynyt järvi. Järven ulkoinen ravinnekuormitus tulee yläjuoksulta Nummenjoen valuma-alueelta . Heinäkuussa 2015 veden sameus oli 11 FNU, happamuustaso pH 7,1 ja näkösyvyys 0,7 metriä. Vaikka se on matala järvi, on pohjan lähellä veden happipitoisuus vaihdellut suuresti (0,2–12 mg/l). Siinä esiintyy ajoittain selvää happikatoa . Heinäkuussa 2015 se oli 5,7 mg/l, jonka kylläisyysaste oli 60 %. Veden sisältämiä ravinteiden pitoisuudet vaihtelevat myös. Kokonaisfosforipitoisuus on vuosien saatossa kasvanut, kun se 1970-luvulla oli yli 30 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), niin sen jälkeen se on vaihdellut noin 45–110 μg/l. Heinäkuussa 2015 se oli 69 μg/l. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vastaavalla aikavälillä noin 600–1400 μg/l ja heinäkuussa 2015 se oli 970 μg/l. Yhteyttävän levän määrää ilmaistaan klorofylli-a -pitoisuudella, joka oli heinäkuussa 2015 19 μg/l.
Vesistösuhteet Musterpyynjärvi sijaitsee Karjaanjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 23) Pusulanjoen alueella (23.06), jonka Sitarlanjoen-Härkäjoen alueeseen (23.061) järvi kuuluu. Sen valuma-alueen pinta-ala on 582 neliökilometriä . Järvi on läpivirtausjärvi siinä mielessä, että suurivirtaamainen joki virtaa sen läpi ja järven vesi vaihtuu nopeasti . Siihen tulee pohjoisesta Härkäjoki ja siitä laskee pois Sitarlanjoki kohti etelää. Muut siihen tulevat ojat ovat lyhyitä ja vähävetisiä. Järven vedenpinnan korkeus on 32,8 metriä mpy (N2000). Savijärven vedenpinta on 32,5 metriä mpy. ja Maikkalanselällä 31,8 metriä mpy. Laskujoelle kertyy pudotusta noin metrin 4,3 kilometrin matkalla. Laskujoen kaltevuus on tällöin keskimäärin 0,23 metriä kilometrille.
Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistu Senaatin kartaston Nummen seudun karttalehti, jossa järvi näkyy keskellä karttaa. Vuonna 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven karttanimi on ”Musterbyjärvi”. Tuolloin on järven vedenpinnan korkeus ollut ylempänä kuin se on nykyään. ”Koisjärvestä” alkava jokiuoma on piirretty kapeana, mutta Musterpyyjärven lasku-uoma on paljon leveämpi. Lasku-uoma tulee ”Savijärveen” leveänä ja Savijärvi on piirretty kuin se olisi osa jokea. Tuolloin itäpuolinen ”Kyynäräjärvi” oli hyvin pitkä ja sen laskuoja tuli Musterpyynjärven itärantaan. Järvi ylettyi Rintalan sillan kohdalle asti. Järven rannoilla on kaksi kylää: ”Salo by”, jossa kolmella maatalolla on yhteensä kolme manttaalia, ja ”Sitarla by” (4 maataloa, 8 manttaalia).
Vuonna 1913 julkaistussa Lohjan seudun taloudellisessa kartassa on ”Kyynäräjärveä” ja ”Savijärveä” laskettu niin, että ne ovat jakautuneet kahdeksi järvialtaaksi. Musterpyynjärvi, jonka karttanimi on ”Mustajärvi”, on laskettu hieman. Järven muoto on kapeampi ja rantaviiva kulkee eri tavalla. Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston karttalehti on myöhempää painosta (katso oikealla). Siinä on järven vedenpinta alentunut selvästi. Järven karttanimi on edelleen ”Musta järvi”. Se on järvenlaskun seurauksena jakautunut kahdeksi järvialtaaksi, joita yhdistää vesijättömaalle kaivettu jokiuoma (tuleva Sitarlanjoki). Ylemmässä järvialtaassa on pohjoisrannassa saari ja samalla kertaa lasketun ”Kyynäräjärven” laskuoja tulee alempaan altaaseen.
Vuoden 1945 taloudellisessa kartassa tilanne on ”Mustajärven” osalta entinen , mutta vuoden 1947 kartassa on vesijättömaat merkitty vihreällä ja vesialueet sinisellä värillä. Tällä tavalla erottaa paremmin järvenlaskun todellisen tilanteen, joka on nykyisen kaltainen. Järven karttanimeksi on merkitty ”Musterpyynjärvi”. Vuoden 1959 peruskartassa on järven vesialue merkitty samanlaiseksi kuin se on nykyään. Etelärannassa oleva lahti ja luusuassa joen alkuosa ovat nykyään kasvaneet umpeen. Vesijättömailla esiintyy pieniä rakennuksia, jotka voisivat olla heinälatoja. Laskujoen karttanimi on Sitarlanjoki. Heinälatoja on olemassa vielä vuoden 1990 kartassa ja hieman vähemmän vuoden 1996 kartassa. Rantojen umpeen kasvaneeseen rantaan on monin paikoin ruopattu lahdelmia.
Lähteet
Luokka:Lohjan järvet Luokka:Sitarlanjoen-Härkäjoen alue