Brandolinin laki (tunnetaan myös nimellä hölynpölyn epäsymmetriaperiaate tai paskapuheen epäsymmetrian periaate) on italialaisen ohjelmoijan Alberto Brandolinin vuonna 2013 muotoilema internet-aforismi. Se kuvaa, kuinka paljon enemmän vaivaa vaaditaan virheellisen tai harhaanjohtavan väitteen kumoamiseen kuin sen tuottamiseen. Brandolinin laki ei ole vääjäämätön luonnonlaki vaan heuristinen periaate, jota käytetään kuvaamaan disinformaation kumoamisen vaikeutta. Laki kuuluu:
Alkuperä
Brandolini esitti periaatteen julkisesti tammikuussa 2013 Twitterissä. Hän kertoi saaneensa inspiraation Daniel Kahnemanin teoksesta Ajattelu, nopeasti ja hitaasti juuri ennen kuin katsoi Italian entisen pääministerin Silvio Berlusconin ja toimittaja Marco Travaglion väittelyä poliittisessa keskusteluohjelmassa.
Merkitys ja sovellukset
Brandolinin lakia on käsitelty erityisesti sosiaalisen median aikakauden yhteydessä, jota luonnehtii valeuutisten ja disinformaation nopea leviäminen. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että valheellinen tieto leviää verkossa pidemmälle ja nopeammin kuin tosi tieto.
Periaatteen epäsymmetriaa on verrattu retorisiin taktiikoihin, kuten Gish gallop, joissa väitteiden suuri määrä ylittää vastapuolen mahdollisuuden kumota ne. Ilmiötä on myös selitetty psykologisilla tekijöillä, kuten yli-itsevarmuudella (Dunning–Kruger-ilmiö) ja muilla kognitiivisilla vinoumilla, jotka ylläpitävät virheellisten uskomusten sitkeyttä.
Esimerkkejä
Tunnettu esimerkki on Andrew Wakefieldin vuonna 1998 julkaisema vilpillinen tutkimus, joka väitti MPR-rokoten aiheuttavan autismia. Vaikka artikkeli vedettiin takaisin ja Wakefieldin lääkärinlupa peruutettiin, väärä tieto jatkaa leviämistään vuosikymmenten tutkimuksesta huolimatta.
Brandolinin laki kuvaa, miksi virheellisen tiedon kumoaminen on työlästä ja miksi salaliittoteoriat ja valeuutiset ovat sitkeitä. COVID-19-pandemian aikana tämä epäsymmetria näkyi verkossa: videoissa ja julkaisuissa esitettyjen väitteiden kumoaminen saattoi vaatia huomattavasti enemmän asiantuntijatyötä kuin sisällön alkuperäinen tuottaminen.
Vastaavia sanontoja
Samankaltaisia ajatuksia on esitetty jo 1700-luvulta lähtien. Jonathan Swift kirjoitti vuonna 1710:
George Horne esitti samansuuntaisen huomion vuonna 1786:
Taloustieteilijä Frédéric Bastiat totesi vuonna 1845:
Torjuntakeinot
Brandolinin laki tekee disinformaation kumoamisesta vaikeaa, mutta tutkijat ja asiantuntijat ovat ehdottaneet keinoja sen vaikutusten vähentämiseksi : Aktiivinen osallistuminen: Tieteellisen prosessin ei tulisi päättyä vertaisarvioituun julkaisuun. Virheiden korjaaminen ja oikean tiedon viestiminen on olennainen osa työtä. Ennakointi (prebunking) ja toistuvat oikaisut: Ennakkovaroitukset, toistuvat oikaisut ja vaihtoehtoisen kertomuksen tarjoaminen voivat vähentää virheellisen tiedon vaikutusta. Tarkkuuteen kannustaminen: Pienenkin huomion siirtäminen tarkkuuteen (accuracy prompts) voi parantaa verkossa jaettavan sisällön laatua. Selkeys ja avoimuus: Faktantarkistajien läpinäkyvä perustelu, selkeä viestintä ja epävarmuuksien avoin kuvaus edistävät luottamusta.
Huomautukset
Katso myös Poen laki Suuri valhe Tekoälytauhka Todistuksen taakka
Lähteet
Luokka:Internet-kulttuuri Luokka:Terminologia Luokka:Valheet