Ain on Rhônen sivujoki Itä-Ranskassa. Sen mukaan on saanut nimensä myös Ainin departementti.

Ain on 189,89 kilometrin pituinen. Se alkaa Franche-Comtésta, Juran departementista, Conten ja La Favièren kylien välistä ja laskee Rhôneen Saint-Maurice-de-Gourdanin ja Loyettesin kuntien rajalla. Joen varrella asuvat ja muutkin Juran ja Ainin departementtien asukkaat käyttävät siitä yleisesti nimitystä Rivière d'Ain erotukseksi samannimisestä departementista.

Nimen alkuperä

Nykyranskaksi joen nimi lausutaan yksinkertaisesti [ɛ̃]. Sen ainoa äänne on suomen Ä:tä vastaava nenävokaali.

800-luvulla joen nimi oli Igneus. Vuonna 1169 se mainittiin nimellä Hinnis. Nimen esilatinalainen muoto Inn on epäilemättä sama, josta johtuu myös Itävallan Inn-joen nimi.

René Guénon on selittänyt nimen johtuvan arabian sanasta aïn (). Hänen mukaansa nimi olisi peräisin siltä ajalta, 700-luvulta 900-luvulle saakka, jolloin saraseeneja asui laajalti Etelä- ja Itä-Ranskassa.

Myöhemmin joesta on käytetty myös latinalaistettua nimeä Idanus. Sen mukaisesti jokeen, sen seutuun tai Ainin departementtiin viitataan ranskankielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa toisinaan adjektiivilla idanien (feminiinissä idanienne).

Maantiede

Ain alkaa kapeasta ja metsäisestä laaksosta Conten ja La Favièren kylien välistä Juran departementista läheltä Conten ja Nozeroyn kuntien rajaa. Joen alkulähde on 681 metrin korkeudella merenpinnasta.

Ain kulkee Champagnolen ja Pont-d'Ainin kautta.

Ainin valuma-alueeseen kuuluu Jura-vuoriston eteläosa, joka on vuoriston korkein ja samalla sateisin osa. Koska vuoristo on pohjois-eteläsuuntainen, se muodostaa esteen sateita tuoville länsituulille. Tämä selittää joen suuren virtaaman: 123 m</sup>3</sup> sekunnissa sen ja Rhônen yhtymäkohdassa. Se ja sen sivujoet kulkevat suurelta osaltaan alueelle tyypillisissä kallioperän painumissa, synkliineissä.

Kunnat Juran ja Ainin departementeissa Ain kulkee seuraavien 65 kunnan kautta: Barésia-sur-l'Ain, Blye, Boissia, Bourg-de-Sirod, Cernon, Champagnole, Chancia, Charency, Charézier, Châtillon, Cize, Condes, Conte, Coyron, Hauteroche, Crotenay, Doucier, Doye, Largillay-Marsonnay, Lect, Maisod, Marigny, Mesnois, Moirans-en-Montagne, Monnet-la-Ville, Montigny-sur-l'Ain, Ney, Nozeroy, Onoz, Orgelet, Patornay, Pont-de-Poitte, Pont-du-Navoy, Sirod, Syam, Thoirette-Coisia, La Tour-du-Meix, Vescles, Ambronay, Blyes, Bolozon, Charnoz-sur-Ain, Châtillon-la-Palud, Chazey-sur-Ain, Cize, Corveissiat, Dortan, Hautecourt-Romanèche, Jujurieux, Loyettes, Matafelon-Granges, Neuville-sur-Ain, Poncin, Pont-d'Ain, Priay, Saint-Jean-de-Niost, Saint-Jean-le-Vieux, Saint-Maurice-de-Gourdans, Saint-Maurice-de-Rémens, Saint-Vulbas, Samognat, Serrières-sur-Ain, Varambon, Villette-sur-Ain, Villieu-Loyes-Mollon.

Valuma-alue Ain kulkee 20 hydrografisen vyöhykkeen kautta.

Viranomaiset Ain-joen alajuoksun hoidosta vastaavia viranomaisia ovat Ainin laakson syndikaatti sekä heinäkuusta lähtien 2012 Juran departementin yleiset hallintoviranomaiset. Joen yläjuoksusta ei huolehdi mikään viranomainen.

Sivujoet Ainilla on 15 yli kymmenen kilometrin pituista sivujokea. Yhdeksän sivujokea on 5–10 kilometrin pituisia ja 31 alle viiden kilometrin pituisia..

thumb|400px|right|Ain ja sen tärkeimmät sivujoet (interaktiivinen kartta) Serpentine Bief de la Fraite Combe Sandonin puro Bief de Froide Fontaine Bief des Cornesin Bief des Grands chaux Bief cent Tours Bief de la Creuse Bief de Provelle Bief de Rougemont Bief de Paillasson Bief de Coquenelle Bief de sous le Crêt Bief de Fosse Bief du Moulin Bief Martin Bief de l'Œuf Dudon Buronnet'n puro Cimante Lantenne Grave Balme Veyron Toison (14,8 km, oikealta) Angillon Hérisson Drouvenant Bienne Oignin Albarine Valouse Suran. Saine. le Riez [puro] L'Oiselon

Hydrologia Ainin valuma-alue on lähes kokonaan vuoristoista. Seudun kallioperä on suurelta osin vettä läpäisevää kalkki­kiveä, minkä vuoksi seudulla esiintyy runsaasti karsti­maille tyypillisiä piirteitä kuten maan­alaisia vesi­virtoja ja paikkoja, joissa jonkin joen vesi imeytyy maahan tai päätyy ikään kuin luonnon muodostamaan maan­alaiseen putkeen tai tunneliin, jonka toisesta päästä se tulee jälleen näkyviin toisessa paikassa. Samasta syystä Ainin virtaama vaihtelee epäsäännöllisesti ja sangen huomattavasti: sateet saavat virtaaman kasvamaan nopeasti, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Sen sijaan lumisateiden ja lumen sulamisen vaikutus joen virtaamaan on vähäisempi, vaikka seutu onkin talvisin luminen. Ainissa esiintyykin toisinaan suuria tulvia: vuonna 1926 sen virtaamaksi Chazey-sur-Ainissa mitattiin 2600 kuutiometriä sekunnissa.

Ain Chazey-sur-Ainissa

Ainin virtaamaa Chazey-sur-Ainissa, lähellä kohtaa, jossa joki laskee Rhôneen, on seurattu 63 vuoden ajan (1959–2021). Joen tämän kohdan kautta kulkevan osuuden valuma-alue on pinta-alaltaan 3630 km</sup>2</sup>.

Joen keskivirtaama Chazey-sur-Ainin kohdalla on 120 kuutiometriä sekunnissa. Virtaama vaihtelee selvästi vuodenaikojen mukaan ja on talvella ja keväällä, marraskuusta huhtikuuhun saakka selvästi suurempi kuin muuna aikana kesällä ja alkusyksyllä. Suurimmillaan joen virtaama on yleensä joulukuusta helmikuuhun, keskimäärin 175–176, ja pienimmillään elokuussa, keskimäärin 44,2 kuutiometriä sekunnissa. Nämä kuukausikeskiarvot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä virtaaman epäsäännölliset vaihtelut ovat vielä merkittävämpiä.

Pienimmät virtaamat

Keskimäärin joka kolmas vuosi sattuu vähäsateisena vuodenaikana, että kolmen peräkkäisen päivän keskivirtaama Ainissa on 10 m3/s tai pienempi.

Tulvat

Ainissa esiintyy toisinaan varsin suuria tulvia. Joen suurin hetkellinen virtaama on mitattu 15. helmikuuta 1990, jolloin se oli 1910 m3/s. Samana päivänä mitattiin myös suurin yhden vuorokauden keskivirtaama, 1770 m3/s. Arvo 920 m3/s ylittyy keskimäärin joka toinen vuosi, arvo 1200 m3/s kerran viidessä, 1500 m3/s kerran kymmenessä ja 1700 m3/s kerran 20 vuodessa. Lisäksi on arvioitu, että virtaama ylittää arvon 1900 m3/s keskimäärin kerran 60 vuodessa. Tämä on jo suurempi kuin Allier-joen suurin mitattu virtaama, joka on noin 1500 m3/s.

Vertailun vuoksi voiaan mainita, että Marnen virtaama sen lähestyessä Pariisia saavuttaa kerran 10 vuodessa arvon 510 m3/s ja vain kerran 50 vuodessa arvon 650 m3/s, vaikka Marnen valuma-alue on kolme kertaa niin laaja kuin Ainin. Seinen virtaama taas ylittää Alfortvillen kohdalla kerran 10 vuodessa arvon 1200 m3/s ja kerran 50 vuodessa arvon 1600  m3/s, vaikka Seinen valuma-alue (30 800 km2) on kahdeksan kertaa niin laaja kuin Ainin.

Sademäärä ja ominaisvirtaama Ainin valuma-alue on Ranskan sateisinta seutua. Vuotuinen sadanta on siellä 1070 millimetriä, mikä on kolme kertaa niin suuri kuin Ranskassa keskimäärin. Tämä merkitsee, että alueella sataa keskimäärin 33,8 litraa sekunnissa neliökilometriä kohti.

Rakennukset ja ekologia Sähkövoiman tuotanto

Ain-jokeen on rakennettu useita voimaloita ja patoja, joiden taakse on muodostunut tekojärviä. Niistä suurin on vuonna 1968 valmistunut Vouglansin tekojärvi, joka on 35 kilometrin pituinen, tilavuudeltaan 600 miljoonaa kuutiometriä ja sellaisena Ranskan kolmanneksi merkittävin.

Ainin viisi suurinta voimalaa ovat:

Nimi Otettukäyttöön Hyötytilavuus (miljoonaa m3) Maksimi-teho Vuosi-tuotanto Padonkorkeus Korkeus />merenpinnasta Vouglans1968420 Mm3285 MW180 GWh110 m 430 – 320 m Saut Mortier19661,07 Mm344 MW75 GWh20 m 330 – 310 m Coiselet19703,7 Mm341 MW110 GWh20 m 300 – 280 m Cize-Bolozon19314,72 Mm323 MW90 GWh15 m 285 – 270 m Allement19603 Mm332 MW110 GWh30 m 275 – 250 m

Eläimistö

Ain on hyvin kalaisa. Siinä esiintyy muun muassa taimenia, harjuksia, hauki, coregonuksia, ahvenia, jokibarbeja, nokkasärkiä, lahnoja, karppeja, toutaimia, särkiä, mutuja ja turpia. Harvinainen hyppijätsingeli tavattiin Ainissa Port-Gallandissa (Saint-Maurice-de-Gourdans) vuonna 1989, ja sitä on siitä lähtien jatkuvasti tutkittu joen alajuoksulla.

Joen varrella pesii monia lintuja kuten sorsia, joutsenia, haikaroita ja taivaanvuohia. Varsinkin sen alajuoksun ja sivujokien varsilla tavataan myös majavia, kun taas jokea ympäröivissä metsissä esiintyy villisikoja ja metsäkauriita. Saukkoja Ainissa esiintyi pitkät ajat vain satunnaisesti, mutta vuodesta 2003 lähtien niitä on havaittu paljon entistä useammin.

Kuvia

Lähteet

Luokka:Ranskan joet Luokka:Rhônen vesistö Luokka:Ain Luokka:Jura