Snorri Hjartarson (22. huhtikuuta 1906 Borgarfjörður, Islanti – 27. joulukuuta 1986 Reykjavík, Islanti) oli islantilainen runoilija. Hän oli merkittävimpiä toisen maailmansodan jälkeisen ajan islantilaisia lyyrikoita. Hän työskenteli Reykjavíkin kaupunginkirjaston ylikirjastonhoitajana 1943–1966.
Snorri luopui uransa loppuvaiheessa sidotusta mitasta, ja samalla runojen sävy muuttui tummemmaksi.
Palkinnot ja tunnustukset 1981 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto kokoelmasta Hauströkkrið yfir mér (1979).
Suomennettuja runoja LähdeSnorri Hjartarson, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 3.9.2021, viitattu 21.9.2021 Runoja antologiassa Ja tunturin takaa kuulet –: Islannin sodanjälkeistä lyriikkaa, suom. ja toim. Maj-Lis Holmberg, Espoo: Weilin + Göös 1977 Gnitaheiði-nummella Ilta Kenties; myös antologiassa: Tämän runon haluaisin kuulla 2, Helsinki: Tammi 1987 Kuulin heidän lähestyvän; myös antologiassa: Minä olen sukua hevosille, toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, Helsinki: Otava 1996 Laulu Laulujen alkukoti Maisema Matka Pyhäinkuva Syysmetsässä Talo Roomassa Teräsmetsä Tiivistelmiä
Runoja julkaisussa Parnasso, 1982; nro 6, suom. Maj-Lis Holmberg Ajautunutta Erämaata Jälleennäkeminen Kalvakkuuttta Muisto Rauha Taivaanvuohi Valaanniemellä Valkeat pilvet
Putoilevat lehdet, suom. Maj-Lis Holmberg antologiassa: Parantava runo, Helsinki: Tammi, 1982
Lähteet
Luokka:Islantilaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1906 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet