Ludvík Vaculík (23. heinäkuuta 1926 Brumov, Tšekkoslovakia – 6. kesäkuuta 2015 Dobřichovice, Tšekki) oli tšekkiläinen kirjailija ja toisinajattelija Tšekkoslovakian aikana. Hän oli aktiivinen Prahan kevään 1968 toimija. Hänen teoksensa joutuivat julkaisukieltoon 1969.
Elämä Vaculík syntyi puusepän perheeseen Brumovin kylässä itäisessä Määrissä. 1940-luvun alussa hän työskenteli Batan tehtailla ja opiskeli ammatillisessa oppilaitoksessa kengänvalmistusta. 1946–1950 hän opiskeli journalismia Prahassa, minkä jälkeen hän työskenteli opettajana sekä konepajatehtaan työntekijänä. Kahden vuoden pakollisen asepalveluksen jälkeen Vaculík siirtyi toimittajan uralle vuonna 1953. Hän kuului tähän aikaan Tšekkoslovakiassa valtaapitäneeseen kommunistiseen puolueeseen.
Vuonna 1965 Vaculík sai paikan uudistusmielisen kirjallisuuslehti Literární novinyn (myöhemmin Literární listy ja Listy) toimituksessa, jossa hän keskittyi erityisesti yhteiskunnalliseen journalismiin. Hänen suomeksikin käännetty Kaksituhatta sanaa -manifesti julkaistiin lehdessä kesäkuussa 1968, Prahan kevään tapahtumien ollessa käynnissä. Manifesti asetti tavoitteeksi yhteiskunnan, jota ohjaisi vapaa kansalaismielipide, ei kommunistipuolue. Vuosien 1967 ja 1968 jälkeen Vaculík ei kannattanuut enää kannattanut kommunistista aatetta, ja hänet erotettiin puolueeta näihin aikoihin. Listy pakotettiin lakkauttamaan toimintansa vuonna 1969, minkä jälkeen Vaculík jatkoi uraansa vapaana toimittajana.
Normalisaation aikakaudella Vaculík oli yksi Tšekkoslovakian Samizdat-liikkeen keskushahmoista. Hänen 1972 perustamansa Edice Petlice julkaisi noin 400 teosta. Vaculík oli myös yksi Peruskirja 77:n ensimmäisistä allekirjoittajista. Hallituksenvastaisen toimintansa takia maan turvallisuuspalvelu vainosi Vaculíkia aina samettivallankumoukseen saakka.
Vaculík palasi julkiseen elämään vasta kommunistivallan kaatumisen jälkeen. Viimeiset vuosikymmenensä hän pysyi aktiivisena kirjailijana, kolumnistina sekä yhteiskunnallisena keskustelijana. Vaculíkille myönnettiin useita kunnianosoituksia ja muun muassa Tšekin kirjallisuuden valtiopalkinto vuonna 2008. Vaculík kuoli 88-vuotiaana Dobřichovicessa.
Tuotanto, tyyli ja maine Vaculík julkaisi kirjailijan urallaan paljon henkilökohtaisia tarinoita sekä fiktiota sekoittavaa proosaa. Esimerkiksi Rušný dům kuvasi tšekkiläistä yhteiskuntaa 1970-luvun lopulla päiväkirjamerkintöjen, muistojen sekä proosan keinoin toisinajattelijan näkökulmasta. Vaculíkia on pidetty tyyliltään Franz Kafkan seuraajana muun muassa suomeksi Marsut nimellä julkaistussa Morčatassa.
Kirjojen lisäksi Vaculík julkaisi huomattavan määrän följetongejä. pienoiskuva|Vaculíkin hauta Brumovssa.
Suomennetut teokset Marsut (Morčata), suom. Kirsti Siraste, Helsinki: Tammi 1977 Sarja: Keltainen kirjasto 136 Kaksituhatta sanaa, manifesti. Teoksessa: Maailma tänään: yhdeksän artikkelia, suom. Tutteli Lindberg. Helsinki: Otava 1968
Perhe Vaculík oli naimisissa vaimonsa Marie Vaculíkován kanssa vuodesta 1949 aina kuolemaansa saakka. Pari sai yhdessä kolme poikaa. Pitkäaikaisen kumppaninsa Lenka Procházkován kanssa Vaculík sai tyttären ja pojan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Tšekkoslovakialaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1926 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet