Alutagusen kansallispuisto () on kansallispuisto Peipsijärven pohjoispuolella Itä-Virumaan maakunnassa Koillis-Virossa.
Alutagusen kansallispuisto perustettiin 24.11.2018 yhdistämällä 11 suojelualuetta, se kattaa yhden prosentin Viron pinta-alasta ja se on Viron kuudes ja nuorin kansallispuisto. Puistolla on pinta-alaa yhteensä 45 019,4 hehtaaria, josta vesistöä on 795,9 ha. Puistoa hallitsee ja hoitaa Viron ympäristöviraston pohjoinen aluekeskus (). Puiston tarkoitus on suojella Itä-Virolle ominaista massiivisia suo-, metsä- ja rannikkomaisemia sekä alueellista historiallista ja kulttuurista perintöä, säilyttää ja palauttaa soiden, metsien, niittyjen, järvien, jokien ja Peipsijärven rannikon kasvustoa ja ekologisia yhteisöjä, alueelle ominaista maaston muodostumia, eliöstön monimuotoisuutta, suojeltuja lajeja sekä tärkeitä muuttolintujen pesintäpaikkoja. Tarkoitus on suojella mm. Selisoon, Murakan ja Puhatun soita, Kurtnan järvirikasta kumpualuetta, Jõuga- ja Kõnnu-harjustoa, Mäetagusen tammilehtoa t. tammistoa, Tärivere-kukkulaa, Peipsirannan dyynejä, Narvanjoen juolua- ja ketoalueita ja Alutagusen suonselänteitä. Tämä on Viron suurin havumetsien alue, johon kuuluvat sekä Viron pisin hiekkaranta ja maan ainoat mannermaiset 5–20 metrin korkuiset dyynit Peipsijärven pohjoisrannalla että ainutlaatuinen Smolnitsan dyynistö.
Kansallispuistossa on 122 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitseva 28 metrin korkuinen Iisakun näkötorni. Puiston logossa on sääksi ja mäntyjä, koska Virossa sääksien elinympäristönä ovat soiset metsät ja sen melko leveä pesä on lähes aina rakennettu männyn latvaan. Se kuuluu suojelualueiden Natura 2000 -verkostoon.
Sijainti thumb|left|Iisaku 2009 Alutagusen kansallispuisto kattaa valtaosan Itä-Virumaan Alutagusen kalkkikivitasangosta, joka sijaitsee Narvanjoen läntisellä rannalla, Pandiveren ylängön itä- ja kaakkoisosassa Narvanjoen vesistö- ja Mustveejoen valuma-alueella. Hyvin varovasti kohti Peipsijärveä ja Narvanjokea kaltevan alangon tyypillisimpiä piirteitä on harva-asutus.
thumb|left|Vasknarvan venepaikka Kansallispuisto sijaitsee Itä-Virumaan maakunnassa, pääasiassa Alutagusen kunnan alueella ja ulottuu hieman Lüganusen, Jõhvin ja Toilan kuntien alueelle. Suojelualue yltää
• sekä Alutagusen kunnassaAgusalun, Alajõen, Allikun, Arvilan, Ediveren, Imatun, Jaaman, Jõugan, Kaatermun, Kamarnan, Karjamaan, Karolin, Katasen, Kiiklan tai Kellassaaren, Kivinõmmen, Konsun, Kuningakülan, Kurtnan, Kurun, Lõpen, Metskülan, Mäetaguse küla, Ongassaaren, Oonurmen, Permiskülan, Pootsikun, Puhatun, Rajakülan, Remnikun, Roostojan, Smolnitsan, Sällikun, Taga-Roostojan, Täriveren, Uhen, Uuskülan, Vasaveren, Varesmetsan, Vasknarvan ja Väike-Pungerjan kylissä ja Iisakun että Mäetagusen pienkauppalassa,
• Lüganusen kunnan Lipu, Tarumaan ja Virunurmen kyliin,
• Jõhvin kunnan Kosen kylään,
• että Toilan kunnassa Konjun kylään. thumb|left|Rüütli-suo Murakan luonnonsuojelualueella Joidenkin lähteiden mukaan:
• Alutagusen kansallispuistoon yhdistettiin Puhatun, Agusalun, Murakan ja Selisoon luonnonsuojelualueet, Kurtnan, Smolnitsan, Jõugan, Struugan ja Mäetagusen maisemansuojelualueet, Narvanjoen latvaseudun suojelualue ja Iisakun puistometsä; thumb|Kurtna • Alutagusen kunnanlehden mukaan maaliskuussa v. 2018 kansallispuiston 43 568 hehtaarin kokopinta-alasta valtion maata on 42 627 ja yksityistä 910 hehtaaria, Alutagusen kunnan maita 38 426, Lüganusen kunnan 5130, Toilan kunnan 9 ja Jõhvin kunnan 3 hehtaaria. Myöhemmin kesäkuussa v. 2019 suojelualueen osuus eri kunnissa on seuraava: Alutagusen kunta 32,4 % e. 47310 ha, Lüganusen kunta 20,9 % e. 12535 ha, Toilan kunta 6 % e. 1603 ha, Narva-Jõesuu 1,4 % e. 550 ha, Jõhvin kunta 0,4 % e. 53 ha, Narvan kaupunki 0,1 % e. 8 ha.
Joidenkin lähteiden mukaan Alutagusen pinta-ala on nykyisin noin 45 000, tarkemmin 45 019,4 hehtaaria.
Perustamisen historia Nykyisin luonnonsuojelun alkupäiväksi Virossa lasketaan 14. elokuuta 1910, jolloin Itämeren Vaika-saarille perustettiin suojelualue. Tämän jälkeen ensimmäisen kansallispuiston perustamista Alutagusen alueelle harkittiin 1920-luvun alussa, kun Tarton yliopiston Viron luonnontieteilijäseura oli suunnitellut Viron ensimmäisen kansallispuiston Virumaalle Paasveren lähelle. Yhteiskunnan johtavat hahmot, Tarton yliopiston professorit Feodor Bucholtz ja Johannes Piiper vierailivat Paasverea ympäröivässä aarniometsässä ja olivat ihastuneita näkemästään. Yhdistys esitti tasavallan hallitukselle ehdotuksen ensimmäisen kansallispuiston perustamisesta ja ideaa tuki myös kasvitieteilijä, luonnontieteilijä ja Viron ensimmäinen luonnonsuojelutarkastaja Gustav Vilbaste (vuoteen 1935 Gustav Vilberg). Kansallispuiston perustaminen ei kuitenkaan onnistunut tuolloin ja suunnitelma hylättiin suurilta osin taloudellisista syistä. thumb|Agusalun maastosuojeluala Itä-Virumaan luonnonsuojeluhistoria ulottuu useiden kymmenien vuosien taakse, kun vuonna 1936 ensimmäisenä luonnonsuojelun kohteena täällä pidettiin presidentti Konstantin Pätsin palatsia ympäröivä Oru-puistoa. Tämän puiston hoito ja ylläpito työllisti yli sataa ihmistä. Luonnonsuojelun ensiaskeleeksi lasketaan ensimmäisen suon- ja kotkiensuojelureservaatin perustamista Murakan suolla Ratvan rämeelle () vuonna 1938. Tästä lähinnä maakotkien, myös lapinpöllön ja liito-oravan pesimisalueesta tuli Viron ensimmäinen suonsuojelualue. Paikallisissa maisemissa asuu viisi kotkalajia, mustahaikaria, lapinpöllöjä ja muuttohaukkoja. Tuolloin maakotkat olivat hyvin harvinaisia kaikkialla Euroopassa ja Virossa niitä pesi arviolta vain viisi (nyt jopa 70) paria. Vuonna 1937 Viron kulttuurielokuvatuotanto teki Ratvasta Kotkanpesä-elokuvan, joka oli jo ennen toista maailmansotaa ehtinyt olla esityskiertueella Englannin elokuvateattereissa. Ratvan n. 1 110 hehtaarin suuruinen suojelualue oli tuolloin Viron suurin. Vuonna 1957 perustettiin kasvitieteellinen ja eläintieteellinen suojelualue Murakan suolle, joka vuonna 1981 sisällytettiin Murakan suon suojelualueeseen. Tutkijoiden painostuksella 8. kesäkuuta 1987 perustettiin Kurtnan 2 820 hehtaarin kokoinen maisemansuojelualue järvirikkaan kosteikon suojelemiseksi. Koko nykyiseltä ulottuvuudeltaan (14 059 ha) alue on ollut suojelualuetta alkaen v. 1997. Murakan luonnonsuojelualue sisällytettiin kansainvälisesti tärkeiden kosteikkojen e. Ramsarin alueiden luetteloon ja nykyisin se kuuluu maan nuorimpaan kansallispuistoon. Joten Alutagusen kansallispuistoa pidetään Viron suoalueiden suojelun kehtona.
Eesti Rahvusringhäälingun eli Viron yleisradion radiouutisten mukaan 25.01.2018 Viroon suunnitellaan uutta kansallispuistoa. Põhjarannik-lehdessä 07.12.2017 ilmestyneessä artikkelissa kerrotaan, että ympäristöministeriö haluaa luoda Itä-Virumaalle Alutagusen kansallispuiston ja että nimikkokunnalle tarkastettavaksi lähetetyssä konseptiluonnoksessa uusi luonnonsuojelualue ei tarkoita uuden alueen suojaamista tai uusien rajoitusten asettamista. Kansallispuiston tavoitteena on koota yhteen 11 nykyistä suojelu- tai suojelualuetta, jotta niitä voidaan paremmin ylläpitää ja markkinoida. Luotavan kansallispuiston päämajana olisi alun perin Alutagusen hallinnollisessa kuntakeskuksessa Iisakussa sijaitseva metsänhoito- ja ympäristövirasto. Jos paikalliset asukkaat hyväksyvät ajatuksen ja osapuolten kanssa päästään yhteisymmärrykseen Alutagusen kansallispuiston perustamisesta, ympäristöministeriö haluaa tämän luonnonsuojelualueen virallistaa vuonna 2018, jolloin se olisi ”myös arvokas lahja 100 vuotta täyttävälle Virolle”.
Uuden kansallispuiston perustamista koskien luonnonsuojelulain muutosluonnos lähetettiin v. 2018 huhtikuussa hyväksyttäväksi sekä ministeriöille että paikallishallinnoille. Heinäkuun loppupuolella tasavallan hallitus päätti hyväksyä luonnosluonnoslain muutoksen, jonka mukaan perustetaan uusi Alutagusen kansallispuisto. Sen jälkeen kansallispuiston perustamiskysymys otettiin esille parlamentissa. Ympäristövaliokunta kannatti 17.syyskuuta 2018 järjestetyssä kokouksessaan uuden Alutagusen kansallispuiston perustamista. Itä-Viron suo-, metsä- ja rannikkomaisemien sekä perintökulttuurin suojelemiseksi tarkoitetun uuden kansallispuiston avaamisesta uutisoitiin 24.11.2018.
Metsähakkuiden uhan vuoksi Viron luonnonsuojelusäätiö () ehdotti syksyllä 2020 niin ympäristövirastolle kuin -ministeriölle Alutagusen kansallispuiston laajentamista ensisijaisesti arvokkaiden valtionmetsien osalta. Laajentamisehdotuksessa kansallispuistoon on tarkoitus lisätä enintään 282 km² luontoarvoalueita, jotka sijaitsevat pääasiassa valtion mailla ja yli puolet liitettävästä alueesta on jo suojeltua. Mm. pinta-alaltaan yhteensä 609 hehtaarin kokoinen Arvilan ja Mustassaaren metsojen pysyvä elinympäristö. Ehdotuksenalaisia yksityisiä alueita on hieman yli 4 % eli laajennus vaatisi silti noin 11,3 km²:n verran yksityistä metsää ja maata, josta aiemmin suojaamattomia on alle 0,9 km² verran. Kansallispuiston laajennus lisäisi 115 km² verran rajoitusvyöhykkeitä, joilla maltillinen taloudellinen toiminta on edelleen sallittua, ja muu laajennusalue on suunniteltu erityissuojelualueeksi. Alkaen 1.1.2021 käyttöönotetun yhteisten suojelusääntöjen mukaan kansallispuistoon lisättiin viereinen, jo suojeltu Arvilan ja Mustassaaren metsojen elinympäristö ja aiemmin suojaamaton metsäalue, jonka pinta-ala on 38 hehtaaria. Myös kansallispuiston rajoja tarkennettiin pääkartan uusimman version perusteella, mikä tarkoitti täydennystä vielä 41:llä hehtaarilla, ja sekä liitettävä metsäalue että rajamuutokset kattavat vain valtion maa-alueen. Suojelualueen kokonaispinta-alan kasvua tuli 79 hehtaarilla.
Kuvaus thumb|left|Puhatu luonnonsuojelunalueen Liguski-rajoitusvyöhyke Kansallispuiston ytimen muodostavat laajat suoalueet (23 855 hehtaaria eli 54 %) ja metsämaisemat (18 759 hehtaaria eli 42 %) vaihdellen kammuodostelmien, harjujaksojen ja dyynistöjen kanssa. Alutagusen kansallispuisto kattaa valtaosan ympäröivää aluetta alempana, noin 30–40 m merenpinnan yläpuolella levittäytyvästä Alutagusen alangosta tai tasangosta, jossa on jääkauden loppuvaiheen jäätikkövedellä täyttyneitä painaumia ja onteloita ja tasaisia turvesoita. Se selittää maaperän kuvion, jossa hallitsevat laajamittaiset kamesterassit ja hajanaista savipintaa kattavat hellävaraisesti aaltoilevat hiekkatasangot, jotka ovat pääasiassa turpeen peitossa. Jõugan ja Kõnnun selänteet ovat 30–40 metriä korkeita ja niiden juurella on viisi metsän ympäröimää järveä. Korkein maastonkohouma on yli 92 metriä merenpinnasta kasautuva geologinen drumliini Kuremägi, jonka selänteellä sijaitsee ortodoksinen Pühtitsan nunnaluostari. Kuremäen rinteessä on myös suhteellisen harvinainen lajirikas rinneniitty ja etelämpänä Kivinõmme-metsässä ns. kasaumahautausmaa, jonka tiettyä osaa tunnetaan Viron kansalliseepoksen päähenkilön Kalevipojan hautana. Etelämpänä on Viron korkein harjujakso Iisaku (), johon kuuluu yksi Viron korkeimmista huipuista, merenpinnasta 94 metrin korkeuteen nouseva Täriveren harju (), ja jossa asuu liito-oravia. Viime jääkauden aikana jään sulamisesta syntyneet sedimentit täyttivät Vasaveren muinaislaakson ja kertyivät sulavien jääpankkien väliin Kurtnan kummuille, joka on pääasiassa hienorakeista kvartsirikasta hiekkaa 69 m merenpinnan yläpuolella. Harjut ovat mäntymetsän peitossa ja niiden välissä on painauma-, yleisimmin lämpökarstialkuperää olevia, huomattavan syviä ja epämääräisen muotoisia altaita, johon syntyneet järvet muodostavat Viron suurimman Kurtnan järvialueen. Alutagusen kansallispuisto eroaa muista siinä, että se luotiin yhdistämällä 11 suojelualuetta, johon kuuluvat: