Suomalaiseen helluntaiherätykseen laskettiin vuoden 2019 lopussa kuuluvan yhteensä 275 suomen- ja ruotsinkielistä helluntaiseurakuntaa. Vuoden 2024 lopussa seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli 44 038 henkilöä. Lapset mukaan laskettuna helluntaiherätykseen lasketaan kuuluvan noin 70 000 ihmistä. Helluntaiherätyksen rakenteelle on ominaista paikallisseurakuntien itsenäisyys ja suuri osa seurakunnista toimii kirkkokuntiin järjestäytymättöminä yhdistyksinä.Luoma 2020, s. 85–87 Vuonna 2002 perustettuun Suomen Helluntaikirkkoon kuului 82 jäsenseurakuntaa.
Helluntaiherätys saapui Suomeen norjalaisen metodistipastori Thomas Ball Barrattin ansiosta. Barratt vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1911. Helluntailiikkellä on ollut voimakkaita kasvukausi 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, sotien jälkeisenä aikana sekä 1970-luvun lopulla Niilo Yli-Vainion uudenlaisen julistustyylin myötä. 1980- ja 1990-luvuilla helluntailaisuuden painopiste siirtyi kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin.
Suomen suurin helluntaiseurakunta on Helsingin Saalem, johon kuuluu noin 3 500 jäsentä. Yhteensä Suur-Helsingin helluntaiseurakuntiin kuuluu noin 7 000 jäsentä. Muita suuria helluntaiseurakuntia ovat muun muassa Tampereen, Turun, Jyväskylän, Seinäjoen, Lahden, Oulun ja Kuopion seurakunnat.Herberts 1995, s. 201–202 Suuria, yli tuhannen jäsenen helluntaiseurakuntia on kuusi. Lähimpänä tuhannen jäsenen rajaa olivat vuoden 2025 vaihteessa pääkaupunkiseudun Malmin Saalem-seurakunta sekä Korson helluntaiseurakunta. Noin kaksi kolmasosaa helluntaiseurakunnista on pieniä, alle sadan jäsenen seurakuntia.
Suomen helluntaiherätys tekee laajaa lähetystyötä ja toimii 47 maassa Euroopassa, Aasiassa ja Itä-Afrikassa. Lähetystyöstä vastaa Fida International, joka tarjoaa lisäksi myös humanitaarista apua ja tekee kehitysyhteistyötä. Suomalaisen helluntaiherätyksen lehtiä ovat muun muassa Ristin Voitto ja Hyvä Sanoma sekä ruotsinkielinen Livet. Aikaisemmin liike on julkaissut myös Maailman Ääret -lehteä. Helluntaiherätyksen tunnetuin tapahtuma on kesäisin Keuruulla järjestettävä Juhannuskonferenssi. Suomen helluntaiherätys vastaa myös Iso Kirja -kansanopiston toiminnasta.
Suomen ruotsinkielisillä seurakunnilla on läpi historian olleet tiiviit yhteydet Ruotsiin. Vuosien varrella monet seurakuntien johtajista ovat olleet Ruotsista ja saarnaajat ovat toimineet molempiin suuntiin. Kirjakustantamo Taborförlaget toimi vuosien ajan myös yhdyssiteenä Ruotsin ja Suomen välillä.Herberts 1995, s. 202–203
Oppi
Helluntaiherätyksen alkaessa vaikuttaa Suomessa tavoitteena oli tuoda (tai palauttaa) liikkeelle ominainen näkemys alkukristillisyydestä kaikkiin kristillisiin kirkkokuntiin, mutta usein tällainen ajatus kohtasi vastustusta. Siksi helluntaiherätys päätyi perustamaan itsenäisiä paikallisseurakuntia, jotka toimivat yhdistyspohjalta. Seurakuntien taustalla toimii uskonnollisia yhdistyksiä, jotka vastaavat seurakuntien hallinnollisista ja taloudellisista asioista osana paikallisseurakunnan seurakuntarakennetta.
Opillisesti Suomen helluntaiherätys on lähinnä yksi haara maailmalla vallitsevista suuntauksista. Pohjois-Amerikassa vaikuttava Assemblies of God on neljän suurimman haaran joukkoon kuuluva ja on opillisesti lähinnä Suomen Helluntaiherätystä. Suomessa helluntaiherätyksen opin on usein kuvailtu sisältävän uskosta vanhurskauttamisen luterilaisilta, pyhityksen metodisteilta, kastekäsityksen baptisteilta ja omanaan opin Pyhästä Hengestä. Jos kuitenkin luterilainen uskosta vanhurskauttaminen määritellään Tunnustuskirjojen ja Martti Lutherin mukaan, helluntailainen uskosta vanhurskauttamisen oppi eroaa monella tavalla luterilaisesta, koska usko käsitetään näissä opinsuunnissa eri tavalla.
Henkilökohtainen usko Helluntailiikkeen teologian mukaan jokaisella ihmisellä voi ja tulee olla henkilökohtainen suhde Jumalaan. Se syntyy, kun uskoo Jeesukseen ja hänen sovituskuolemaansa, mitä helluntaiseurakunnissa kutsutaan uskoontuloksi. Uskoontulo voi olla tiettynä hetkenä tapahtunut kokemus tai pitkäaikainen prosessi.
Uskovien kaste Helluntailiikkeen opin mukaan uskoontullut ihminen kastetaan seurakunnassa upottamalla, ja hän liittyy samalla paikallisen seurakunnan jäseneksi. Helluntaiherätyksessä nähdään tärkeäksi, että jokainen uskova saa kokea myös Pyhän Hengen kasteen henkilökohtaisesti. Se on yleensä tunnepitoinen kokemus, johon liittyy usein kielilläpuhumisen armolahjan saaminen.
Historia
Mielenkiinto helluntailaisuutta kohtaan heräsi Suomessa, kun Kotimaa-lehti julkaisi raportteja Thomas Ball Barrattin Tukholman kokouksista.Ahonen 1994. s. 32–37 Barratt piti kokoussarjan Suomessa, helluntaiherätyksen "äidiksi" kutsutun Hanna Castrénin kotona vuonna 1911. Toimittaja Pekka Brofeldt raportoi kokouksista Kotimaa-lehdessä ja alkuvaiheessa hänestä muodostui liikkeen "isähahmo". Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Helsingissä vuonna 1915. Vuonna 1920 vakiintunutta seurakuntajärjestystä kannattaneesta helluntaiherätyksestä jakautui vapaata järjestäytymistä ja avointa ehtoollisyhteyttä kannattanut Helluntaiystävät. Vuonna 1960 pääliikkeestä erkani Vapaa helluntaiherätys, joka palasi liikkeeseen vuonna 1980.
Helluntaiherätyksen Suomeen tuonut Thomas Ball Barratt oli alkuun lapsikasteen kannalla. Niin sanottu uskovien kaste vakiintui pohjoismaalaiseen helluntaiherätyksen oppiin Tukholman Filadelfia-seurakunnan pastori Lewi Pethruksen kautta, joka toi herätykseen selvemmin baptistisen vaikutuksen.
1940- ja 1950-luvut olivat helluntailiikkeen voimakkaan kasvun aikaa. Voimakas julistus ja hengellinen sanoma vetosivat vakavien sota-aikojen jälkeen. Julistus ja kansaan vetoava musiikki siivittivät liikettä käytännössä koko maahan. Ajan julistuksessa korostui herättely ja henkilökohtaiseen uskoonratkaisuun johdattaminen. Seurakuntarakenne perustui paikkakunnittain perustettuihin seurakuntiin, joiden toiminnasta vastasi usein rukoushuoneyhdistykset. Neuvostoliiton varjossa eläminen vaikutti seurakuntien ilmapiiriin ja pyhityskäsitys vahvistui. Samalla seurakuntien tavoittavuus ulospäin heikkeni.
1960- ja 1970-luvulla liikkeessä tehtiin voimakkaasti evankelioivaa työtä ja siihen haettiin uusia toimintamuotoja. Aikakauden esimerkkejä olivat teetupatoiminta sekä kouluissa tapahtuva opetustyö. Sisäisessä opetuksessa korostettiin enemmän kristityiltä edellytettyä elämäntapaa ja moraalia.
1970- ja 1980-luvun vaihde oli helluntaiherätyksessä ylivainiolaisen herätyksen aikaa ja herätys kasvoi voimakkaasti. Kasvun johtohahmo oli karismaattinen saarnamies Niilo Yli-Vainio. Evankeliumia julistettiin myönteisesti ja saarnoissa tuotiin rohkaisua ja toivoa. Yli-Vainion toiminnan seurauksena jäsenmäärä on tästä lähin lisääntynyt ja julistustoiminta vaikutti koko liikkeeseen positiivisesti. Ilmapiirin vapautuessa seurakuntien jäsenmäärät kääntyivät kasvuun ja Yli-Vainion herätyksen perintönä rakennettiin useita uusia rukoushuoneita.
1980-luvulta lähtien väestö alkoi Suomessa kaupungistua ja samalla herätysliikkeen painopiste siirtyi maakuntakeskuksiin. Tämä vaikutti samalla merkittävästi seurakuntakulttuuriin ja uusien ihmisten tavoittamiseen. Vuosituhannen vaihteessa seurakuntien julistustyö muuttui ammattimaisemmaksi ja mediatyön merkitys on noussut. Helluntaiseurakunnat ovat hakeutuneet aktiivisesti yhteistyöhön yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Liikkeessä on korostettu entistä enemmän teologian merkitystä. 2000-luvulla myös seurakunnat ovat panostaneet ammattimaiseen johtajuuteen ja ulospäin suuntautumiseen.
Vuonna 2003 helluntailaisuuden piirissä oli kastetut jäsenet ja perhekunnat mukaan lukien yli 100 000 ihmistä. Vuonna 2003 osa helluntaiseurakunnista järjestäytyi Suomen Helluntaikirkko -nimiseksi yhdyskunnaksi. Valtaosa helluntaiseurakunnista ei ole kuitenkaan liittynyt mukaan järjestöön. 2000- ja 2010-luvulla seurakuntakulttuuria on edelleen uudistettu ja pyritty tarkoituksenmukaistamaan seurakuntien toiminta- ja johtajuuskulttuuria. Tällaisista helluntailaisia tai helluntailaistaustaisia seurakuntia ovat muun muassa Station Jokela, Tampereen helluntaiseurakunta, Fila Church Helsinki, Seinäjoen helluntaiseurakunta ja Houm Church.
Hallinto Paikallisseurakunnat Helluntaiherätykselle on ominaista seurakuntien itsenäisyys. Organisoitumistapa perustuu opilliseen näkemykseen seurakunnasta alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti, jonka yläpuolella ei ole kirkkorakennetta tai valtakunnallista organisaatiota. Liikkeessä on alkuajoista lähtien pidetty yllä opetusta, jonka mukaa Uusi testamentti ei tunne muuta kirkkorakennetta kuin paikalliset seurakunnat.
Seurakunnat ovat toimineet koko 1900-luvun paikallisina yhteisöinä. Käytännön tarpeet ovat kuitenkin aiheen järjestää erilaisia valtakunnallisia rakenteita. 2000-luvulla ajattelutapa on jonkin verran muuttunut ja liikkeessä on nähty myös yhteisten rakenteiden ja seurakuntien yhteistyön hyödyt sekä tarve sitoutua yhteisesti sovittuihin periaatteisiin, oppeihin ja käytäntöihin.
Syyspäivät ja veljespäivät
Seurakuntien opillisen yhtenäisyyden ylläpitämiseksi helluntailiike on järjestänyt vuosittain Syyspäivät, jotka aikaisemmin tunnettiin Talvipäivinä. Epävirallisesta järjestäytymistavasta huolimatta Syyspäivät on tehnyt merkittäviä linjauksia ja päätöksiä. Työntekijät ja vastuunkantajat ovat kokoontuneet maakunnittain veljespäiville, joilla on käsitelty maakunnan seurakuntien yhteisiä asioita. 1990-luvulla talvipäivien toimeksiannosta ryhdyttiin pohtimaan muun muassa mahdollisuuksia järjestäytyä valtakunnallisesti uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Suomen Helluntaikirkko
Vuonna 2002 Suomen uskonnonvapauslain uudistuksen ohella perustettiin Suomen Helluntaikirkko (uskonnollinen yhdyskunta). Yhdyskuntamalli toimii Suomen Helluntaiherätyksessä helluntaiseurakuntien yhdistysten rinnalla, joten osa helluntailaisista kuuluu Helluntaikirkkoon (jäseniä vuoden 2014 syyskuussa 8 011) ja osa helluntaiseurakuntien jäsenyhdistyksiin (jäseniä vuoden 2014 syyskuussa 38 389). Helluntaikirkko ja sen seurakunnat ovat osa Suomen Helluntaiherätystä, kuten muutkin siinä itsenäisesti toimivat helluntaiseurakunnat. Suomessa on noin 250 helluntaiseurakuntaa. Lisäksi suomenkielisiä helluntaiseurakuntia löytyy muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta, Espanjasta, Kanadasta ja Ruotsista.
Helluntaikansa ja Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakunnat Helluntaikirkon muodostuminen on aiheuttanut Suomen Helluntaiherätyksen sisällä pitkäaikaista kiistaa ja jakaantumista. Uuden uskonnollisen yhdyskunnan syntymisen johdosta Suomen Helluntaiherätys muodostuu tätä nykyä kolmesta eri seurakuntasuuntauksesta, joiden raja kulkee seurakuntatasolla. Suuntaukset ovat ”helluntaikirkkolaisuus”, ”helluntaikansalaisuus” ja ”Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakunnat”. Kovimmat ristiriidat ja jakaantumiset ovat muodostuneet kirkollisesti järjestäytyneen Helluntaikirkon ja vanhoillisempaa helluntailaisuutta edustavan Helluntaikansan välillä.
Helluntaikansan ja Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakunnat järjestäytyvät ja toimivat itsenäisinä ja tasavertaisina paikallisseurakuntina helluntailiikkeessä. Helluntaikirkon seurakunnat järjestäytyvät sille määritetyn yhdyskuntamallin- ja järjestyksen mukaisesti omana yhteisönä Suomen Helluntaiherätyksessä. Vaikka Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa Muutosten keskellä - Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000–2003 todetaan Helluntaikirkon olevan uudelleenorganisoitunut helluntaiherätys, ei tätä näkemystä ole hyväksytty Helluntaikansan eikä Suomen Helluntaiherätyksen helluntaiseurakuntien keskuudessa. Näin ollen Helluntaikirkosta ei ole muodostunut toiminnallisesti, rakenteellisesti eikä hallinnollisesti synonyymiä Suomen Helluntaiherätykselle. Suomen Helluntaiherätys jatkaa toimintaansa edelleen protestanttisena historialtaan yhtenäisenä liikkeenä Suomessa, johon kuuluvat kaikki kolme edellä mainittua seurakuntasuuntausta toistaiseksi.
Toiminta HYRY-yhteisöt