pienoiskuva|pysty=1.06|Akhaia ja muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla. Akhaia (, myös , ) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan pohjoisosissa ja käsitti suurin piirtein nykyisen Akhaian alueyksikön alueen.

Akhaian polikset eli kaupunkivaltiot muodostivat Akhaian liiton, joka oli olemassa löyhänä uskonnollisena liittoumana jo klassisella kaudella viimeistään 400-luvulla eaa. Siihen kuului kaksitoista kaupunkia. Uusi Akhaian liitto perustettiin hellenistisellä kaudella vuonna 280 eaa. Se kasvoi ajan kuluessa erilleen alkuperäisestä Akhaian kaupunkien liitosta, kun siihen liitettiin uusia jäseniä, ja laajimmillaan se käsitti koko Peloponnesoksen. Roomalaiset kukistivat ja hajottivat liiton vuonna 146 eaa.

Roomalaisella kaudella Akhaian mukaan nimetty Achaea oli yksi Rooman provinsseista. Siihen kuuluivat paitsi alkuperäinen Akhaia ja muu Peloponnesos, myös Keski-Kreikka. Näin se käsitti koko varsinaisen Hellaan.

Maantiede Luonnonmaantiede

Akhaia sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan pohjoisosassa Korintinlahden etelärannalla. Lännessä Akhaia ulottui Larisos-joelle, hiemen etelään Araksoksen niemestä, joka erotti sen Eliistä. Idässä se ulottui Sythas-joelle, joka erotti sen Sikyoniasta eli Sikyonin poliksen alueesta. Akhaian eteläpuolella sijaitsi Arkadia ja lounaispuolella Elis. Akhaian rannikon pituus oli noin 105 kilometriä, ja Akhaian alueen leveys sisämaahan pohjois-eteläsuunnassa noin 20–32 kilometriä. Sen pinta-ala oli arviolta noin neliökilometriä.

pienoiskuva|vasen|pysty=1.6|Antiikin Akhaian kartta. Näin Akhaia muodostui suhteellisen kapeasta rannikkoalueesta, joka sijaitsi Arkadian pohjoisrajan muodostaneiden vuorten ja Korintinlahden rannan välissä. Vuorissa oli lukuisia syviä ja kapeita rotkoja, joiden kautta Akhaiaan voitiin hyökätä etelästä. Vuorijonoista laskeutui rannikon suuntaan lukuisia harjanteita, joista osa laski mereen asti, kun taas joidenkin harjanteiden ja rannan väliin jäi kapea rannikkotasanko.

Akhaian tasangot ja vuorten väliset laaksot olivat yleisesti varsin hedelmällisiä. Tasangoilla virtasi useita jokia. Niiden alkulähteenä toimineiden vuorten läheisyydestä johtuen ne olivat kuitenkin lyhyitä, ja suuri osa niistä oli kuivia kesäisin. Alueen rannikkotasangot olivat muodostuneet ajan kuluessa näiden jokien tuodessa maa-ainesta vuorilta, ja tämän vuoksi tasangot olivat suurimpia juuri suurimpien jokien kohdalla, ja työntyivät suistonieminä kohti merta. Rannikko oli matalaa ja siellä oli vain vähän hyviä satamapaikkoja.

Vuoret

Akhaian suurin vuori oli Panakhaikon, joka sijaitsi lähellä Patraita. Se on mahdollisesti sama vuori, jonka Plinius vanhempi mainitsee nimellä Skioessa (lat. Scioessa).Polybios: Historiai 5.30; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.6. Eliin sekä Dymen ja Tritaian erotti toisistaan Skollis-vuori. Akhaian etelärajalla sen erottivat Arkadiasta Erymanthos-, Aroania- ja Kyllene-vuoret.

Niemet

Rannikon huomattavimmat niemet olivat:

Drepanon () oli Peloponnesoksen pohjoisin kohta, joka sijaitsi noin seitsemän kilometriä itään Rhionista, ja muodosti matalan hiekkaisen niemen. Strabon sekoitti Drepanonin Rhioniin. Pausanias yhdisti niemen nimen Kronoksen sirppiin, mutta sama nimi esiintyy antiikissa monien muidenkin matalien, hiekkaisten sirpinmuotoisten niemien nimenä.Strabon: Geografika s. 335; Pausanias: Kreikan kuvaus 7.23. Rhion () sijaitsi Drepanonista länteen ja vastapäätä Antirrhionia () Korintinlahden pohjoisrannalla Aitolian ja Ozolian Lokriin rajalla. Antirrhion tunnettiin sekin joskus nimellä Rhion. Tällöin paikat erotettiin toisistaan kutsumalla toista Akhaian Rhioniksi () ja toista Molykreionin Rhioniksi (), sillä se sijaitsi lähellä Molykreionin kaupunkia. Nämä kaksi niemeä muodostivat Korintinlahden suun. Salmen leveys on vajaa kaksi kilometriä, mutta antiikin kirjailijat kuvaavat sen kapeammaksi: Thukydideen mukaan sen leveys olisi ollut seitsemän stadioninmittaa, Strabonin mukaan viisi stadionia ja Plinius vanhemman mukaan vajaa roomalainen maili. Rhionin niemellä oli Poseidonille omistettu temppeli.Thukydides: Peloponnesolaissota 2.86; Strabon: Geografika s. 335, 336; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.6. Araksos () sijaitsi Dymen länsipuolella ja toimi alun perin Akhaian ja Eliin rajana, mutta myöhemmin raja siirtyi Larisos-joelle.Polybios: Historiai 4.65; Strabon: Geografika s. 335, 336; Pausanias: Kreikan kuvaus 6.26.10.

Joet

Akhaian joet idästä länteen olivat:

Sythas () eli Sys (), joka muodosti Akhaian ja Sikyonian välisen rajan. Sen voidaan päätellä sijainneen lähellä Sikyonia, sillä Pausanias sanoo, että paikallisiin Apollonin juhliin kuului lasten kulkue Sikyonista Sythakselle ja takaisin.Pausanias: Kreikan kuvaus 2.7.8, 2.12.2, 7.27.12; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.16.4. Krios (), joka sai alkunsa Pellenen yläpuolisilta vuorilta ja laski mereen hieman länteen Aigeirasta.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.27.11. Krathis (, nyk. Kráthis), joka sai alkunsa samannimiseltä vuorelta Arkadiasta ja laski mereen lähellä Aigaita. Sitä kuvattiin sanalla ”ainavirtaava” (), erotuksena seudun muista joista, jotka olivat yleensä kuivia kesäaikaan. Styks (), joka sai alkunsa Aroania-vuorelta Arkadiasta, oli Krathiksen sivujoki.Herodotos: Historiateos 1.145; Kallimakhos: Hymni Zeukselle (Hymnus in Jovem) 26; Strabon: Geografika s. 386; Pausanias: Kreikan kuvaus 7.25.11, 8.15.8–9, 8.18.4. Buraikos (, nyk. Vouraïkós), joka sai alkunsa Arkadiasta ja laski mereen Buran itäpuolella. Strabonin perusteella joki tunnettiin myös nimellä Erasinos.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.25.10; Strabon: Geografika s. 371. Kerynites (, nyk. Kerynítis/Boufoúskia), joka sai alkunsa Keryneia-vuorelta Arkadiasta ja laski mereen todennäköisesti Heliken itäpuolella.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.25.5. Selinus (, nyk. Selinoúntas), joka laski mereen Heliken ja Aigionin välillä. Strabon kuvasi virheellisesti sen virranneen läpi Aigionin.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.24.5; Strabon: Geografika s. 387. Meganitas () ja Foiniks (), jotka kummatkin laskivat mereen Aigionin länsipuolella.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.23.5. Bolinaios (), joka laski mereen hieman Drepanon niemestä itään. Se sai nimensä Bolinen kaupungista, joka oli lakannut olemasta Pausaniaan aikaan tultaessa.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.24.4. Selemnos (), joka laski mereen Drepanonin ja Rhionin niemien välillä, hieman itään Argyrasta.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.23.1. Kharadros () ja Meilikhos (), jotka kummatkin laskivat mereen Rhionin nieman ja Patrain välillä.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.22.11, 7.19.9, 20.1. Glaukos (, nyk. Gláfkos), joka laski mereen hieman etelään Patraista.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.18.2. Peiros (, nyk. Peíros/Kamenítsa) eli Akheloos (), joka laski mereen lähellä Olenosta. Peirokseen laski Teutheas (, nyk. Parapeíros) -joki, joka puolestaan sai vettä Kaukon-joesta. Peiros virtasi ohi Farain, jossa sitä kutsuttiin nimellä Pieros ().Strabon: Geografika s. 342; Herodotos: Historiateos 1.145; Pausanias: Kreikan kuvaus 7.18.1, 22.1. Strabon kutsuu jokea eräässä kohdassa nimellä Melas (), mutta lukutapa on todennäköisesti virheellinen. Dionysios Periegetes mainitsee Melaksen samoin kuin Krathiksen jokina, jotka saivat alkunsa Erymanthos-vuorelta.Strabon: Geografika s. 386; Dionysios Periegetes: Periegesis 416. Larisos (, nyk. Láris(s)os), joka muodosti Akhaian ja Eliin välisen rajan. Se sai alkunsa Skollis-vuorelta ja laski mereen 30 stadionin päässä Dymestä.Pausanias: Kreikan kuvaus 7.17.5; Strabon: Geografika s. 387; Titus Livius: Rooman synty 27.31.

Näistä joista ainoastaan Krathis ja Peiros olivat merkittävämpiä.

Tasangot

Akhaia ei muodostanut maantieteellisesti tai kulttuurisesti täysin yhtenäistä aluetta, vaan jakaantui neljään erilliseen alueeseen; nämä olivat Aigeiran ja Erineoksen välinen rannikkoalue, Patrain rannikkotasanko, Dymen rannikkotasanko Peiros-joen länsipuolella sekä Farain tasanko Panakhaikon-vuoren lounaispuolella.

Kaupungit Polikset

Akhaian polikset eli kaupunkivaltiot olivat:

Aigai Aigeira Aigion Askheion Bura Dyme Farai eli Fara Felloe Helike Keryneia Leontion Olenos Patrai Pellene Rhypes eli Rhypai Tritaia eli Tritaieis

Muut kaupungit

Akhaian muita kaupunkeja (tai kyliä) olivat:

Akarra Akheion Alos Anake Antheia Arba Argyra, Patrain alainen Aristonautai, Pellenen satama Azotos Boline, Patrain alainen Erineos Euryteiai, Olenoksen alainen Faistos Gonussa tai Gonoessa tai Donussa, Pellenen linnoitus Heketombaion, Dymen alainen Langon, Dymen alainen Leuktron, Aigionin alainen Mesatis Oluros, Pellenen linnoitus Panormos Peirai, Olenoksen alainen Pella Politeia Psofis Skolis Tarne Teikhos, Dymen alainen Teneion Thrius TromileiaAthenaios: Deipnosofistai XIV s. 658.

Historia Esihistoria ja mytologia

Akhaia tunnettiin alun perin nimellä Aigialos (, ) tai Aigialeia (, ), ”Rannikko”.Homeros: Ilias 2.575; Pausanias: Kreikan kuvaus 7.1.1; Strabon: Geografika s. 383. Sen alkuperäisten asukkaiden sanottiin olleen pelasgeja, joita kutsuttiin nimellä Aegialeis (), ”Rannikkolaiset”. Jotkut kuitenkin pyrkivät selittämään nimen mytologisesti, niin että se olisi tullut Sikyonin kuninkaasta Aigialoksesta.Herodotos: Historiateos 7.94; Pausanias: Kreikan kuvaus 7.1. Nimet Aigialos ja Aigialeia kertovat mahdollisesti siitä, että Akhaian alkuperäistä ydinaluetta oli Aigain, Aigeiran ja Aigionin seutu Korintinlahden rannikolla, ja läntisemmät alueet tulivat nimen alle vasta myöhemmin.

Antiikin aikaisen käsityksen mukaan Akhaian asuttivat pelasgien jälkeen joonialaiset. Myytin mukaan Ksuthoksen ja Kreusan poika Ion siirtyi Attikasta Aigialokseen armeijan johdossa. Hän teki kuitenkin sopimuksen Aigialoksen kuninkaan Selinuksen kanssa, nai hänen tyttärensä Heliken, ja seurasi häntä valtaistuimelle. Tämän jälkeen maata kutsuttiin Jooniaksi ja sen asukkaita joonialaisiksi tai Aigialeian joonialaisiksi.

Joonialaisten katsottiin pitäneen maan hallussaan Peloponnesoksen doorilaisvalloitukseen saakka. Antiikin aikaisen käsityksen mukaan doorilaiset ajoivat tuolloin akhaialaiset eli akhaijit, jotka asuttivat alun perin Argosta ja Lakoniaa, pois kotiseuduiltaan. Niin nämä siirtyivät uutta asuinpaikkaa etsiessään Peloponnesoksen pohjoisrannikolle joonialaisten maille, johtajanaan Teisamenos, Oresteen poika. Akhaijit voittivat joonialaiset taistelussa. Joonialaiset vetäytyivät viimeisenä Helikeen, jossa he kestivät piiritystä vielä jonkin aikaa, mutta lopulta heidän täytyi luovuttaa sekin akhaijeille. Näin akhaijit saivat maan haltuunsa, ja se sai heistä nimen Akhaia. Joonialaiset hakivat turvapaikkaa Attikasta.Herodotos: Historiateos 1.145; Polybios: Historiai 2.41; Pausanias: Kreikan kuvaus 7.1; Strabon: Geografika s. 383.

Edellä kuvattu oli yleisin versio asioiden kulusta. Homeros ei kuitenkaan anna mitään viitteitä siitä, että joonialaisia olisi asunut Peloponnesoksen pohjoisrannikolla. Sen sijaan Iliaan laivaluettelossa alue esiintyy yksiselitteisesti Agamemnonin hallussa olleena alueena. Näin jo antiikin lähteiden valossa voidaan kyseenalaistaa se, että joonialaiset olisivat koskaan asuttaneet kyseistä aluetta, tai että akhaijit olisivat valloittaneet sen heiltä. Voi olla todennäköisempää, että Peloponnesoksen pohjoisosaa historiallisella ajalla asuttaneet akhaialaiset olivat pieni jäljelle jäänyt osa niistä akhaijeista, jotka aiemmin olivat asuttaneet koko Peloponnesosta. Mytologiassa joonialaiset ja akhaialaiset kytkettiin yhteen niin, että akhailaisten kantaisä Akhaios oli hänkin Ksuthoksen ja Kreusan poika eli Ionin veli. Tämä kuvastaa käsitystä joonialaisten ja akhaialaisten lähisukulaisuudesta.