pienoiskuva|upright=1.1|Boiotia ja muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla. Boiotia (, ) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Keski-Kreikassa ja käsitti pääosin saman alueen kuin nykyinen Boiotian alueyksikkö.

Boiotia oli merkittävä keskus jo mykeneläisellä kaudella, jolloin sen keskukset olivat Theba ja Orkhomenos. Klassisen antiikin aikana alueen merkittäviä kaupunkeja olivat näiden lisäksi muun muassa Koroneia, Lebadeia ja Tanagra. Boiotian liitto oli alueen tärkeimpien kaupunkien muodostama poliittinen liitto. Boiotian asukkaista käytettiin etnonyymejä Boiōtos () ja Boiōtios ().

Maantiede

Boiotia käsitti keskisen Manner-Kreikan alueen, jonka länsipuolella sijaitsi Fokis, pohjoispuolella Opuntian Lokris sekä Pohjoisen ja Eteläisen Euboianlahden rannat, ja etelä- ja kaakkoispuolella Attika, Megaris ja Korintinlahden rannikko. Alue muodosti suuren laaksomaisen tasangon, jota rajasivat eteläpuolelta Kithairon- ja Parnes-vuoret, lännessä Helikon-vuori, pohjoisessa Parnassos-vuori ja Opuntian vuoret, ja lännessä Ptoion- ja Messapion-vuoret.

pienoiskuva|upright=1.1|Antiikin Boiotian kartta. Alue ei kuitenkaan ollut yhtenäistä tasankolaaksoa, vaan sen jakoi kahteen osaan suunnilleen itä-länsisuunnassa kulkenut Ptoion- ja Fikion-vuorten jono. Pohjoisempi osa oli Kefissos-joen ja sen sivujokien valuma-aluetta, ja alueella sijaitsi suuri Kopais-järvi, joka on sittemmin kuivattu ja nykyisin viljelymaata. Eteläisempi osa oli Eteläiseen Euboianlahteen laskeneen Asopos-joen valuma-aluetta. Kukkulat jakoivat kummankin näistä alueista edelleen pienempiin tasankoihin ja laaksoihin. Antiikin Boiotian pinta-alaksi on arvioitu noin neliökilometriä.

Boiotian läntisimmät kaupungit Fokiin suunnassa olivat Orkhomenos, Khaironeia, Lebadeia ja Khorsiai. Pohjoisessa Boiotian raja kulki Hyettoksen ja Kopain pohjoispuolelta ja Anthedonin länsipuolelta. Itäisimmät boiotialaiset asutukset olivat Oropos ja Delfinion. Oropos päätyi lopulta Ateenan vallan alle, mutta siitä ei koskaan tullut varsinaisesti osa Attikaa. Oropoksesta länteen kuljettaessa lähellä Attikan rajaa sijaitsivat Boiotian kaupungeista Tanagra, Hysiai, Plataiai ja Eleutherai. Näistä Hysiai ja Plataiai olivat ajoittain osa Attikaa. Myös Eleutherai liitettiin Attikaan. Korintin kannaksen suunnassa Boiotian ja Megariin raja kulki Kithaironin harjannetta pitkin Boiotian Kreusiista Megariin Aigosthenaan.

Nykyisen Boiotian alueyksikön alue on jonkin verran antiikin Boiotiaa suurempi, sillä se käsittää luoteessa alueita myös antiikin Fokiin puolelta.

Luonnonmaantiede Pohjoinen Boiotia Järvet

Pohjoisen Boiotian tasangolla sijainnut Kopais-järvi (aiemmin Kēfais limnē ja Kefi(s)sis) sai nimensä sen koillisrannan Kopain kaupungista. Orkhomenos sijaitsi järven pohjoisrannalla, kun taas etelärannalla sijaitsivat muun muassa Alalkomenai, Okalea ja Haliartos. Strabonin mukaan järven ympäryysmitta olisi ollut noin 380 stadioninmittaa eli noin 67 kilometriä, mutta sen koko vaihteli huomattavasti eri vuodenaikoina. Järvi sai vetensä Kefissos-joesta sekä lukuisista vuodenaikaisvirroista, jotka saivat alkunsa Helikon-vuorelta ja muilta alueen vuorilta. Virtojen veden ulosvirtaus tapahtui maanalaisesti, mutta koska aukkoja ei ollut tarpeeksi, alueelle muodostui järvi, jonka rannat olivat soiset. Suurimmillaan järvi tulvi suureen osaan pohjoisen Boiotian tasangosta. Järvellä oli vuorten muodostamat luonnolliset rajat sen pohjois- ja itäsivuilla, mutta muilla sivuilla tasankoa ulottui kaueammas. Orkhomenoksen minyalaiset kuivattivat Kopais-järven jo pronssikaudella rakentamalla kanavia ja tunneleita, mikä on ollut aikakaudelle huomattava työ. Myöhemmin järvi syntyi uudelleen. Minyalaisten kanavat yritettiin avata 300-luvulla eaa. Järvi kuivatettiin lopullisesti 1800-luvulla.Homeros: Ilias 5.709; Strabon: Geografika 9; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.24.2, 9.38.5; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.18; Polyainos: Strategemata 1.3.5.

pienoiskuva|vasen|Näkymä Orkhomenoksen akropoliilta. Vuoret

Kopais-järven pohjoispuolella sen sekä Kefissos-joen ja sen sivujoen Assoksen välillä sijaitsivat Hyfanteion-vuoret.Strabon: Geografika IX s. 424. Niihin kuului Akontion-vuori, jolla sijaitsi Orkhomenoksen akropolis. Hyfanteionin ja Assoksen välissä sijaitsi pienempi Hedylion-kukkula.Strabon: Geografika IX s. 424; Demosthenes: De falsa legatione s. 387; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 16.

pienoiskuva|vasen|Ptoion-vuori. Ptoion-vuori sijaitsi Kopais-järven kaakkoispäässä ja ulottui Euboianlahden rantaan. Vuorella sijaitsi Apollon Ptoioksen pyhäkkö.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.23.5; Herodotos: Historiateos 8.135. Kopais- ja Hylike-järvien välissä sijaitsi Fikion (myös Fikeion, Sfingion; Strabonilla Foinikion) -vuori, joka yhdisti Ptoion-vuoren Helikon-vuorijonoon. Vuori kohosi heti Kopais-järven vieressä. Sen yläosassa oli kivi, joka muistutti järvelle katsovaa naisen päätä. Tästä syntyi legenda, jonka mukaan sfinksi heitti uhrinsa järveen.Vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.26.

Tilfossion (myös Tilfusion, Tilfossaion) -vuori sijaitsi Kopais-järven eteläpuolella Haliartoksen ja Koroneian tasankojen välissä. Sitä voidaan pitää Helikonin kauimmaisena jatkeena. Vuoren juurella oli Tilfossa- tai Tilfussa-niminen lähde. Tietäjä Teiresiaan sanottiin kuolleen sen luona. Vuoren ja järven välistä kulki keskeisin tie pohjoisemmasta Kreikasta Thebaan. Tilfossion-vuorella oli tätä tietä suojannut linnoitus. Tilfossion-vuoren yhdisti Helikoniin Leibethrion-vuori, joka sekin oli Helikonin jatke. Myös Tilfossionin ja Leibethrionin välissä oli sola.Strabon: Geografika IX s. 413; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.33.1; Demosthenes: De falsa legatione s. 385, 387; vrt. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.67, 19.53.

Lafystion-vuori oli myös Helikonin haara, joka suuntautui kohti Kopais-järveä ja erotti toisistaan Koroneian ja Lebadeian tasangot. Se oli vulkaanista alkuperää, ja sen juurella oli kuumia lähteitä. Pausaniaan mukaan vuori oli 20 stadionin päässä Koroneiasta, ja siellä oli Zeus Lafystiokselle omistettu pyhäkkö. Boiotialaisen myytin mukaan Herakles raahasi Kerberoksen maan päälle paikalla, mikä viitannee paikan vulkaaniseen luonteeseen. Thurion- eli Orthopagon-vuori erotti toisistaan Lebadeian ja Khaironeian tasangot.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 13.

Solat

Tärkein kulkutie pohjoiseen Boiotiaan kulki Kefissoksen laaksoa pitkin. Se tuli Khaironeian tasangolle Fokiin suunnasta kapean Parnassos- ja Hedylion-vuorten välisen solan kautta. Tämän vuoksi Khaironeialla oli suuri strateginen merkitys Boiotian puolustamisen kannalta. Samasta syystä Khaironeian tasanko oli monen merkittävän taistelun tapahtumapaikka. Toinen sola johti Khaironeiasta Panopeuksen kautta Dauliiseen ja edelleen Delfoihin.Pausanias: Kreikan kuvaus 10.4.1. Opuntian Lokriihin Boiotia yhdistyi tietä, joka kulki vuorten yli Orkhomenoksesta Abaihin ja Hyampoliihin ja sieltä edelleen Opukseen Pohjoisen Euboianlahden rannalle.Pausanias: Kreikan kuvaus 10.35.1.

Joet

Pohjoisen Boiotian merkittävin joki oli Kefissos (), joka sai alkunsa Fokiista Lilaian kaupungin läheltä. Siellä se syöksyi esiin kallioista pitäen kovaa ääntä.Homeros: Ilias 2.522, Homeerinen hymni Apollonille 240; Strabon: Geografika IX s. 407, 424; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.33.4–5; Plinius: Naturalis historia 4.3 s. 7; Statius: Thebais 7.348. Se virtasi ensin kohti koillista ja sitten kaakkoa halki Elateian tasangon. Parapotamioin kaupungin lähellä siihen yhtyi Assos-joki. Sitten joki tuli Boiotiaan jo mainitun solan kautta.

Pohjoisen Boiotian länsiosissa oli useita pieniä jokia, jotka saivat alkunsa Helikon-vuorelta tai sen haaroista, ja jotka laskivat Kopais-järveen tai Kefissokseen. Näistä tiedetään seuraavien nimet. Morios () sai alkunsa Thurion-vuorelta läheltä Khaironeiaa ja laski Kefissokseen.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 17. Herkyna () sai alkunsa Lafystios-vuoren juurelta läheltä Lebadeiaa ja laski Probatia-jokeen.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.39.2. Probatia () laski Kopaikseen.Theofrastos: Kasvioppi (Histia plantarum) 4.12. Falaros (, myös Fliaros, ) ja Kuarios (, myös Koralios, ) virtasivat Koroneian ohi ja laskivat Kopaikseen.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.34.5; Φλίαρος, Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lysandros 29; Strabon: Geografika IX s. 411. Kuarioksen rannalla sijaitsi Athene Itonian temppeli.

pienoiskuva|none|upright=3|Kefissos-joen laaksoa Parnassos-vuoren suuntaan. Isomantos () tai Hoplias () oli pieni joki, joka laski Falarokseen.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lysandros 29. Triton () virtasi Alalkomenaista Kopaikseen.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.33.8. Siitä Athene sai epiteettinsä Tritogeneia. Okalea () virtasi Haliartoksen ja Alalkomenain välistä, ja sen varrella sijaitsi Okalean kaupunki.Strabon: Geografika IX s. 410. Lofis () oli pieni joki lähellä Haliartosta. Kyseessä on ilmeisesti sama joki, josta Plutarkhos käytti nimeä Hoplites ().Pausanias: Kreikan kuvaus 9.33.4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lysandros 29. Permessos () ja Olmeios () saivat alkunsa Helikonilta. Yhdistettyään uomansa ne laskivat Kopais-järveen lähellä Haliartosta.Strabon: Geografika IX s. 407, 411; Skolia Hesiodoksen Jumalten syntyyn 5; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.29.2.

Kopais-järven itäpuolella oli vain vähän jokia, sillä vuoret kohosivat siellä melkein suoraan järven rannasta. Ainoa merkittävämpi oli Melas (, nyk. Mavropótamos), mitkä kummatkin nimet viittaavat sen tummaan syvään veteen. Se sai alkunsa kahdesta maan alta tulevasta lähteestä Orkhomenoksen pohjoispuolelta. Nämä kaksi lähdettä ovat todennäköisesti samat, jotka Plutarkhos tunsi nimillä Foiniks ja Elaia. Lähteet muodostivat kaksi virtaa, joista toinen virtasi koilliseen ja yhdistyi pian Kefissokseen, ja toinen lännempi päättyi Kopaiksen soihin. Plutakhos sanoo Melaksen saaneen lisää vettä kesäpäiväntasauksen aikaan kuten Niili.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Sulla 20, Pelopidas 16; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.38.6; Strabon: Geografika IX s. 407, 415. Melaksen tumaa vettä verrattiin usein Kefissoksen vaaleaan veteen, ja sanottiin, että ensin mainittu värjää villan mustaksi, viimeksi mainittu valkoiseksi.Plinius vanhempi: Naturalis historia 2.103 s. 106; vrt. Vitruvius: De architectura 8.3; Seneca: Naturales quaestiones 3.25; Solinus: De mirabilibus mundi 7.

Eteläinen Boiotia

Eteläinen Boiotia jakaantui kahteen alueeseen. Ne erotti toisistan Teumessos-vuori. Pohjoisempi puoli oli tasankoa, jolla sijaitsi Theban kaupunki, ja eteläisempi Asopos-joen ja sen sivujokien laaksoa.

Theban tasanko

Theban tasangon pohjoisosassa, Kopais-järven itäpuolella sen ja Euboianlahden välissä, sijaitsi Hylike (, nyk. Ylíki) -järvi.Strabon: Geografika IX s. 407, XV s. 708. Kopais-järvestä sen erotti jo mainittu Fikion- eli Sfingion-vuori. Järvi oli kauttaaltaan vuorten ympäröimä ja kirkasvetinen. Theban tasankoa ympäröineiltä vuorilta tulleet joet, kuten Ismenos, eivät laskeneet Hylikeen vaan sen eteläpuolella olleisiin soihin, joista ne löysivät edelleen tiensä järveen kapean rotkon kautta. Hyliken itäpuolella oli toinen järvi, joka tunnetaan nykyisin nimellä Paralímni. Hyliken vedet ilmeisesti virtasivat maanalaisesti tähän järveen, ja edelleen Messapion-vuoren poikki mereen. Järven antiikin aikainen nimestä ei ole varmuutta; nimen on ehdotettu olleen Skhoinus () tai Harma ().Strabon: Geografika IX s. 410; Aelian, Aelianus: Varia historia 3.45.

pienoiskuva|Hylike-järvi. Tasangon tärkeimpiä jokia olivat Ismenos () ja Dirke (), joiden varrella Theba sijaitsi. Mainitaan myös joki nimeltä Knopos (), mutta se oli ilmeisesti sama kuin Ismenos.Nikandros: Theriaka 887. Tasangon luoteisosa Fikion-vuoren lounaispuolella tunnettiin nimellä Tenerikon ().Strabon: Geografika IX s. 413; Pausanias: Kreikan kuvaus 9.26.1. Theban länsipuolella sijaitsivat Thespiain ja Leuktran tasangot.

Asopoksen laakso