pienoiskuva|pysty=1.06|Lakonia ja muut antiikin ajan Peloponnesoksen maakunnat kartalla. Lakonia (, myös Lakedaimon, , ) oli antiikin Kreikan maakunta, joka sijaitsi Peloponnesoksen niemimaan kaakkoisosassa ja käsitti suunnilleen nykyisen Lakonian alueyksikön alueen.
Lakonian merkittävin kaupunki oli Sparta, ja Lakonia vastaa Spartan poliksen eli kaupunkivaltion alueen ydinosaa arkaaisella ja klassisella kaudella. Alueella oli kuitenkin myös lukuisia Spartan alaisuudessa olleita perioikkien poliksia. Laajimmillaan Lakoniaan luettiin myös Messenia, joka oli 600-luvulta 300-luvulle eaa. sekin Spartan vallassa. Tässä käsitellään kuitenkin vain maakunnan ydinosaa.
Lakonian asukkaasta eli lakonialaisesta käytettiin etnonyymejä Lakōn (), Lakōnos () ja Lakedaimonios (), feminiinissä Lakaina () ja Lakōnis (), ja myöhemmin latinaksi Laco, Laconis ja Lacedaemonius, feminiinissä Laconis. Näitä nimityksiä käytettiin Lakonian koko vapaasta väestöstä, sekä spartalaisista että perioikeista.
Maantiede
Lakonia käsitti Peloponnesoksen niemimaan kaakkoisosan. Sen länsipuolella sijaitsi Messenia ja pohjoispuolella Arkadia ja Kynuria. Varsinaisen Lakonian pinta-alaksi on arvioitu noin neliökilometriä.
pienoiskuva|vasen|pysty=0.9|Antiikin Lakonian kartta. Luonnonmaantiede
Lakonian ydinosa muodostui pitkästä laaksosta, jota reunustivat vuoret kolmelta sivulta, ja joka avautui ainoastaan etelässä merelle, Lakonianlahdelle. Pohjoisessa laaksoa rajasivat Arkadian vuoret. Niistä erkaantui etelän suuntaan kaksi rinnakkaisesti kulkevaa vuorijonoa, laakson länsipuolella Taygetos, joka erotti Lakonian Messeniasta ja päättyi Peloponnesoksen eteläisimpänä kärkenä Tainaronin niemenä, ja itäpuolella Parnon, joka kulki Lakonian itärannikon suuntaisesti ja päättyi Malean niemenä. Laakson halki virtasi pohjois-eteläsuunnassa sen koko pituudelta Eurotas-joki. Se laski mereen Lakonianlahden pohjukassa.
Vuorten vuoksi Lakonia oli hankala valloittaa, ja jopa Epameinondas epäröi sinne hyökkäämistä.Ksenofon: Hellenika 5.5.10. Pohjoissivulla oli ainoastaan kaksi solaa, joiden kautta Spartan tasangolle oli mahdollista edetä. Länsisivulla Taygetos muodosti lähes läpikulkemattoman esteen, ja sen ainoa kulkutie oli hädin tuskin armeijoiden kuljettavissa. Itäsivulla vuoristo ja rannikon jylhyys estivät Lakonian valloittamisen mereltä käsin.
Vuoret
Taygetos-vuori
Taygetos oli koko Peloponnesoksen korkein vuori, ja ulottui lähes katkeamattomasti Arkadian vastaiselta rajalta Tainaronin niemelle yli 100 kilometrin verran. Sen korkeus, pituus ja majesteettisuus mainitaan usein antiikin kirjallisuudessa. Homeros antoi sille epiteetin perimēketon (, ”mitä korkein”).Homeros: Odysseia 6.103. Taygetos nousi korkeuksiin jo hyvin lähellä Spartaa. Sen korkein huippu tunnettiin antiikin aikana nimellä Taleton (, nyk. Profítis Ilías). Se oli pyhitetty Heliokselle, ja tälle jumalalle uhrattiin hevosia ja muita uhreja.Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.4. Joku toinen huippu Taletonin lähellä tunnettiin nimellä Euoras (). Taygetoksen juurella heti Spartan tasangon länsilaidalla oli matalampi vuorijono, joka kulki Taygetoksen korkeampien huippujen suuntaisesti.
Taygetoksen saavutettua suurimman korkeutensa se alkoi madaltua vähitellen kohti etelää. Spartan tasangon etelälaitaa rajasi eräs vuoren Eurotasta kohti suuntautuneista ulokkeista. Tämän jälkeen Taygetos jatkoi etelään nykyisin nimellä Máni tunnetun niemimaan selkärankana. Sen eteläkärki tunnettiin antiikin aikana nimellä Tainaron.
pienoiskuva|Taygetos-vuori Menelaionilta nähtynä. Taygetos-vuoressa on paljon maanjäristyksistä muistuttavia halkeamia. Siksi Homeros kutsui Lakoniaa ”monirotkoiseksi” (), ja Strabon kuvaa maan olleen altis maanjäristyksille.Homeros: Ilias 2.581, Odysseia 4.1; Strabon: Geografika VIII s. 367. Kerrotaan, että Spartan vuoden 464 eaa. maanjäristyksessä suuria lohkareita vyöryi alas vuorelta.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 16. Taygetoksen rinteiden metsät tunnettiin antiikin aikana riistastaan, ja siksi koko alue Talatonin ja Euoraksen huippujen välillä tunnettiin nimellä Theras () eli metsästysmaa.Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.4–5. Siksi Taygetosta pidettiin myös yhtenä Artemiin mieluisimmasta oleskelupaikoista. Samoin Lakonian metsästyskoirat tunnettiin erinomaisina.Aristoteles: Eläinoppi 6.20; Ksenofon: Kynegetikos 10; Vergilius: Georgica 3.405; Horatius: Epodit 6.5.
Taygetoksen eteläosassa oli paljon marmoria ja rautaa. Krokeain läheltä kaivettiin vihreää niin kutsuttua spartalaista kiveä tai basalttia (lat. lapis Lacedaemonius), joka oli roomalaisten suosiossa. Etelämpää saatiin niin kutsuttua Tainaronin marmoria. Myös vuoren hiomakivet olivat suosittuja.Strabon: Geografika VIII s. 367; Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.22 s. 43, ”Taenarius lapis”; 36.22. s. 47, ”cotes Laconicae ex Taygeto monte”. Vuoren rautaa pidettiin hyvänä, ja sitä käytettiin paljon aseiden ja maataloustyökalujen valmistuksessa.Stefanos Bysantionlainen: Ethnika, ; Ksenofon: Hellenika 3.3.7; Plinius vanhempi: Naturalis historia 7.57; Eustathios: Kommentaari Iliaaseen (Ad Iliad) s. 298.
Parnon-vuori
Parnon oli luonteeltaan hyvin toisenlainen kuin Taygetos. Se ei muodostanut yhtä katkeamatonta vuorijonoa, vaan jakaantui useampaan matalampaan osaan. Varsinaisesti nimi Parnon viittasi vuorijonoon, joka muodosti luonnollisen rajan Arkadian, Lakonian ja Argoliin välille. Sen huippu sijoittui lähes Eurotaksen ja Lakonian itärannikon puoliväliin. Vuorijono kulki pääpiirteissään kaakkoon päin, mutta ei ole tietoa, kuinka pitkälle nimi Parnon antiikin aikana ulottui. Vuoren itäsivu, joka ulottui rannikolle asti, käsitti nykyisen Tsakonían alueen, jossa on säilynyt nykyaikaankin antiikkisia piirteitä säilyttänyt tsakonían kieli tai murre.
Länsisivullaan Parnon laskeutui nopeammin ja jakaantui erillisiin kukkuloihin, joista käytettiin nimiä Barbosthenes Olympos, Ossa, Thornaks ja Menelaion. Näistä kaksi viimeksimainittua sijaitsivat vastapäätä Spartaa. Menelaion sai nimensä siellä olleesta Menelaionista. Parnonin eteläinen jatke ulottui Peloponnesoksen kaakkoiselle niemimaalle Lakonianlahden ja Myrtoonmeren välissä, missä nousi uudelleen Zaraks-vuorena. Lopulta se päättyi niemimaan kärkeen eli Malean niemeen.
Eurotas-joki ja sen laaksot
Eurotas () -joki virtasi, kuten jo mainittua, läpi Taygetoksen ja Parnonin välisen laakson koko sen pituudelta. Joen varhaisempia nimiä olivat Bomykas () ja Himeros (). Sen juoksulla voidaan erottaa kolme eri aluetta, ylemmän Eurotaksen laakso, keskisen Eurotaksen laakso eli Spartan tasanko, ja alemman Eurotaksen laakso eli rannikkotasanko.
Ylemmän Eurotaksen laakso
Eurotas sai alkunsa vuorilta, jotka reunustivat Arkadian Asean ja Megalopoliin tasankoja eteläpuolelta. Sekä Pausanias että Strabon katsoivat, että Alfeioksella ja Eurotaksella olisi yhteiset alkulähteet, ja että ne katosivat maan alle virrattuaan jonkun matkaa yhdessä. Alfeios ilmestyi sitten uudestaan maan pinnalle Arkadian Pegaissa Megalopoliin alueella, kun taas Eurotas ilmestyi Lakonian Blemanitiissa.
Pari kilometriä ennen Spartaa Eurotakseen laski sen sivujoki Oinus (, nyk. Oinoúntas eli Kelefína), joka sai alkunsa Parnonilta ja virtasi pääpiirteissään lounaaseen päin.Polybios: Historiai 2.65–66; Athenaios: Deipnosofistai 1.31; Titus Livius: Rooman synty 34.28 Oinuksen tärkein sivujoki oli Gorgylos (), todennäköisesti nykyinen Vrésthenan joki. Lähes vastapäätä Eurotaksen ja Oinuksen yhtymäkohtaa Taygetos-vuori työntyi lähes joelle saakka, mutta vetäytyi pian takaisin ennen kuin joki saapui Spartan laaksoon eli keskisen Eurotaksen laaksoon.
Keskisen Eurotaksen laakso
Spartan kaupunki sijaitsi tämän laakson pohjoislaidalla Eurotaksen länsirannalla. Tasanko oli varsin laaja Taygetoksen ja joen välissä. Sen savinen ja kivinen maaperä sopi paremmin oliivien kuin viljan viljelyyn, ja hävisi monin tavoin hedelmälliselle Messenian tasangolle. Siksi Euripides näitä kahta maata verratessaan kuvaa Lakonian köyhäksi maaksi, jossa on kyllä viljelymaata, mutta joka on työläs muokata.Euripides, teoksessa Strabon: Geografika VIII s. 366. Sen ilmasto oli kuitenkin leuto, sillä laakso oli vuorten suojaama, ja sen maisemia pidettiin kauniina.κοίλη ἐρατεινή, Homeros: Ilias 2.581, 3.443, Odysseia 4.1.
Spartan tasangon suojaisuus hyökkäyksiltä on jo mainittu. Tasangolle johti muualta Peloponnesokselta vain kaksi kulkutietä, joita vieraat sotajoukot saattoivat käyttää. Toinen tuli ylemmästä Eurotaksen laaksosta Arkadian eteläosasta ja Stenyklaroksen tasangolta; toinen kulki pitkin Oinuksen pitkää ja kapeaa laaksoa, jossa Tegeasta ja Argoksesta tulleet tiet yhtyivät lähellä Sellasiaa.
Alemman Eurotaksen laakso
Spartan tasangon etelälaidalla vuoret tulivat jälleen lähelle Eurotasta jättäen sille vain kapean kulkutien edetä rannikkotasangolle. Länsipuolen vuoret olivat Taygetoksen ulokkeita. Rotko, jonka läpi joki virtasi, oli noin 19 kilometriä pitkä.Strabon: Geografika VIII s. 343. Rannikkotasanko, joka tunnetaan joskus Heloksen tasankona, oli hedelmällinen ja suhteellisen laaja. Lopulta Eurotas laski Lakonianlahteen läpi soiden ja hiekkadyynien. Joen varrella kasvoi paljon ruokoja, jonka vuoksi runoilijat käyttivät siitä usein epiteettejä ”ruovikkoinen” (, ).Theognitos 785; Euripides: Ifigeneia Auliissa 179, Helena 207.
Lakoniassa ei ollut muita laajempia tasankoja kuin edellä kuvatut kolme aluetta Eurotaksen laaksossa. Vuorten ja erityisesti Parnonin rinteillä oli kuitenkin huomattava määrä viljely- ja laidunkelpoista maata.
Muut joet ja virrat
Eurotaksen ainoa sivujoki, jolla oli oma laaksonsa, oli jo mainittu Oinus. Muut sivujoet olivat lähinnä vuoriston vuodenaikaisvirtoja. Niistä on säilynyt muutaman nimet. Taygetokselta Spartan tasangolle virtasivat Tiasa (), joka oli Pausaniaan mukaan Amyklaista Spartaan johtaneen tien varrella, ja siksi sen arvellaan olevan nykyinen Panteleímonas;Pausanias: Kreikan kuvaus 3.18.6; Athenaios: Deipnosofistai 4.139. sekä Fellia (), joka sijaitsi Amyklain ja Farain välillä.Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.3. Knakion (), joka mainitaan eräässä Lykurgoksen käskyssä, yhdistettiin myöhemmin Oinukseen.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Lykurgos 6. Smenos () ja Skyras () laskivat mereen Lakonianlahden länsipuolella.
Kaupungit Yleiskuva
Spartan tasangolla pienoiskuva|Spartan teatterin rauniot.
Spartan tasangon tärkeimmät kaupungit olivat Sparta, Amyklai ja Farai. Amyklai sijaitsi vain noin neljän kilometrin päässä Spartasta, ja vaikuttaa olleen merkittävä paikka jo ennen doorilaisvalloitusta. Farai sijaitsi Amyklaista rannikolle johtaneella tiellä. Therapne voidaan lukea lähes Spartan osaksi. Amyklain takana virtasi Fellia-joki. Tasangolla sijaitsi Zeus Messapeukselle omistettu pyhäkkö, joka kuului Messapeain kylälle. Taygetoksen juurella sijaitsi Bryseai. Vuoristossa sijaitsi Eleusinion eli Demeter Eleusinialle omistettu pyhäkkö. Siitä 15 stadioninmittaa etelään sijaitsi Lapithaion. Sen lähellä oli Derrhion, jossa oli Anonos-niminen lähde. 20 stadionia Derrhionista sijaitsi Harpleia. Löytöjen perusteella keskiaikaisen Mystraksen paikalla Spartasta länteen on ollut joku antiikin aikainen kaupunki.
Eurotas-joen ylemmässä laaksossa
Tie Spartasta Megalopoliin seurasi Eurotaksen laaksoa. Jonkin matkaa Spartan jälkeen tiellä tulivat vastaan ensin Kharakoma-niminen linnoitus ja sitten Pellanan kaupunki, joka toimi Spartan rajalinnoituksena. Sata stadionia myöhemmin seurasi Belbinan kaupunki.Pausanias: Kreikan kuvaus 3.20.8–3.21.3. Siitä länteen sijaitsi Aigys, joka oli alun perin Arkadiaa, mutta jonka spartalaiset valtasivat jo varhain. Eurotaksen ylemmässä laaksossa sijaitsi Lakonian Tripolis, johon kuuluivat Pellana ja todennäköisesti myös Belbina; kolmannen arvellaan olleen Aigys tai Karystos.Titus Livius: Rooman synty 35.27; Polybios: Historiai 4.81.