Niemelänkylän lentokenttä oli Ylivieskan keskustasta noin 5 kilometriä luoteeseen sijainnut lentokenttä, joka rakennettiin talvisodan aikana Kauhavan Lentosotakoulun apukentäksi. Kenttää varten pakkolunastettiin 75 hehtaaria peltoa, niittyä ja metsää. Kentälle valmistui vuoden 1940 aikana neljä sorapintaista kiitotietä, pohjoinen-etelä-suuntaisen pituus oli 725 metriä, koillinen-lounais-suuntaisen pituus 710 metriä, länsi-itä-suuntaisen 475 metriä ja luode-kaakko-suuntaisen 650 metriä. Kentällä ei ollut lentokonehalleja vaan ainoastaan kolme sirpalesuojaa koneita varten. Lisäksi kentällä oli rakennustöiden aikainen ruokailu- ja konttoriparakki, maanalainen polttoainesäiliö ja tuulipussi. Kiitotievaloja ei ollut. Kiitoteitä pidennettiin jatkosodan aikana niin että ne olivat kaikki vähintään 700 metriä pitkiä.Jukka Nisula : Lentokentästä raviradaksi – Ylivieskan vanhan sotakentän vaiheet, Ilmailumuseoyhdistys ry, Feeniks-lehti 2/2011 ja 3/2011 thumb|right|Niemelänkylän kentältä lyhyen aikaa operoineen Täydennyslentolaivue 25:n kalustoa olivat mm. Pyry-harjoitushävittäjät. Jatkosodan alkuvaiheessa kesä-heinäkuussa 1941 kenttä oli Täydennyslentolaivue 25:n tukikohtana, tukikohta siirrettiin kuitenkin pian pois kentän huonon kunnon, pienuuden ja kapeiden kiiroratojen vuoksi. Niemelänkylän kenttä toimi sitten Kauhavan Lentosotakoulun matka- eli purjehduslentojen määränpäänä ja kääntöpaikkana.
Kesäkuussa 1944 kentälle siirtyi Kauhavalta tilanpuutteen vuoksi Ohjaajakurssi 7, jonka lentäjien koulutus jatkui kentällä syyskuun alkuun 1944 saakka. Tämän kurssin kalustona olivat tšekkoslovakialaiset Letov Š-18 "Šmolik" -koulukoneet.
Sotavuosien jälkeen kenttä ei ollut enää aktiivikäytössä huonokuntoisuutensa vuoksi. Suomen Ilmailuliiton lentosirkus Pilvien Huimapäät vieraili 1950-luvun alussa kentällä. Sittemmin kentän käyttö päättyi kokonaan ja sen maita alettiin palauttamaan takaisin maanviljelijöille. Kalajokilaakson Ilmailukerho toimi kentällä 1960-luvun lopulla.
Vuonna 1970 kentän länsipuolelle ja osittain entisten kiitoteiden päälle alettiin rakentaa ravirataa, joka valmistui seuraavana vuonna. Lentokentän kiitoteistä oli viimeksi käytössä 1980-luvulle saakka luode-kaakkosuuntainen lyhyt kiitotie, joka on nykyisin raviradan tallialueena. Muut entiset kiitotiet ovat viljelyskäytössä tai jääneet raviradan alle. Kahden konekorsu-sirpalesuojan kaivannot ovat säilyneet, samoin lentokentälle johtanut maantie. Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Ylivieskan liikenne Luokka:Suomen sodanaikaiset lentokentät