Rannikkosotilaskotiyhdistys on perustettu 3. marraskuuta 1918 Helsingissä. Sotilaskotisisaret ovat tehneet naisten vapaaehtoista maanpuolustustyötä sotilaiden hyväksi varuskunnissa, sotilaskodeissa, sotaharjoituksissa ja Suomen käymien sotien aikana aina eturintamia myöten.
Yhdistyksen ensimmäisenä työnimenä oli Saaristosotilaiden joululahjakomitea, joka ilmensi helsinkiläisrouvien aloittaman vapaaehtoisen avustustyön tarkoitusta ja tavoitetta ankaran puutteen aikoina. Komiteasta kehittyi sittemmin vuonna 1920 Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistys (RSHY), ja vuonna 1958 yhdistyksen nimi muutettiin Rannikkosotilaskotiyhdistys ry:ksi (RSKY).
Sotilaskotisisar tunnistetaan Sotilaskotisisarten vaateasun vihreä väri periytyy suomalaisten jääkäreiden sisällissodan aikana käyttämistä sarkaisista univormuista. Heidät tunnistaa edelleenkin vihreästä sisarasusta.
Paikallisosastojen sisaret ovat RSKY:N jäseniä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toiminta- ja työkenttä ei ole muiden itsenäisinä yhdistyksinä toimivien rekisteröityjen sotilaskotiyhdistysten tapaan sidottu yhteen paikkakuntaan tai varuskuntaan. Kaikki rannikon sotilaskotisisaret ovat RSKY ry:n jäseniä, mutta tekevät sisartyötä omien rekisteröimättömien paikallisosastojensa koordinoimina. Niinpä varuskunnan lakkauttaminen ja sisarten joutuminen sotilaskodittomien paikallisosastojen joukkoon voidaan nähdä myös uutena toiminnallisena haasteena rannikkosotilaskotiyhdistykselle ja sen hankolaisille jäsensisarille. Hangon paikallisosasto on tällä hetkellä (2006) vanhin RSKY:n toimivista paikallisosastoista. Hankoa vanhemmat yhdistyksen haaraosastot Viipurissa, Sortavalassa, Käkisalmessa ja Lahdenpohjassa ovat jääneet luovutetuille alueille. Hankokin on ollut luovutettuna ja evakuoituna, jolloin osaston toiminta li runsaan vuoden keskeytyksissä ja "maanpaossa" välirauhan aikana 1940–1941.
Sotilaskoti jokaiselle linnakkeelle
Suomen rannikkotykistön historia kertoo Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen, jota nimeä yhdistys käytti aikaisemmin, paikallisosastojen perustamisesta seuraavaa: "Tammikuussa 1920 pidetyssä varsinaisessa yhdistyksen perustavassa kokouksessa päätettiin paitsi jouluilon valmistamista myös muulla tavoin huolehtia toimintapiiriin kuuluvien sotilaiden viihtyisyydestä heidän vapaa-aikoinaan. Päämääräksi tuli silloin "sotilaskoti jokaiselle linnakkeelle ja jokaiseen tukikohtaan". Yhdistyksen ensimmäiset paikallisosastot perustettiin jo vuonna 1920 Sortavalaan ja Viipuriin sekä vähän myöhemmin Käkisalmeen, Hankoon ja Lahdenpohjaan.
Hangon paikallisosaston perustaminen 8.10.1924 Ote RSHY:n hallinnon pöytäkirjasta 29.10.1924 kertoo seuraavaa:
"Hankoon on perustettu haaraosasto, mikä huomattavan innokkaasti on aloittanut toimintansa. Sihteeri toimittaa asiasta uutisen sanomalehtiin ja vastaa Hankon osaston tiedotukseen."
Alueelliseen organisaatioon kuuluneita itsenäisiksi sotilaskotiyhdistyksiksi rekisteröitymättömiä sisarpiirejä kutsuttiin tuolloin 1920-luvulla vielä haaraosastoiksi, mutta vähitellen tuli käyttöön nimitys osasto ja sitten vuodesta 1931 alkaen alettiin RSHY:n paikallisista piireistä ja haaraosastoista käyttää yhä edelleenkin käytössä olevaa nimitystä alaosasto tai paikallisosasto. Tässä tilaisuudessa Hangon kaupungintalolla Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Hangon paikallisosasto juhlii perustamisensa 80-vuotistaivalta. Säilyneen ensimmäisen toimintavuoden toimintakertomuksen 1925 mukaan haaraosasto perustettiin 8.10.1924 Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Hangon osastoksi.
Koneella kirjoitettu ruotsinkielinen pöytäkirja 8.10.1924 osaston perustavasta kokouksesta silloisessa maankuulussa hankolaisessa Wigrenin kahvilakonditoriassa Vuorikadulla – elokuvateatteri Olympiaa vastapäätä sijainneessa rakennuksessa – on sodan melskeistä ja Hangon evakuointiajasta huolimatta säilynyt. Pöytäkirjasta selviää, että kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kapteenska Inga Petäjäniemi, varapuheenjohtajaksi tohtorinna Gunnel Kumlin, sihteeriksi neiti Aina Sacklen, rahastonhoitajaksi rouva Vilma Lindholm ja muiksi hallituksen jäseniksi tohtorinna Karin Nordlin sekä insinöörinrouva Kiianlinna.
Myös Hangon osaston ensimmäisen toimintavuoden toimintakertomus vuodelta 1925, suomen kielellä laadittuna, on säilynyt käsin kirjoitettuna kappaleena. Sen teksti alkaa seuraavasti: "Toimintakertomus – Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen Hangon osasto perustettiin 8 pv. lokakuuta 1924."
Kertomuksessa selvitetään varsin tarkasti osaston kuluneen vuoden toiminta sekä mm, että johtokunta oli kokouksessaan syyskuun 24. päivänä 1925 valinnut neiti Sacklenin tilalle sihteeriksi Anna Palmenin ja päättänyt pitää vuosikokouksen 29. päivänä samaa kuuta Kaupungintalolla. Toimintakertomuksen on käsin kirjoittanut ja allekirjoittanut sihteeri Anna Palmen.
Hangon osaston ensimmäisestä puheenjohtajasta Inga Petäjäniemestä tiedetään, että hänen miehensä Aarne Petäjäniemi oli filosofian maisteri vuodelta 1912 ja silloin vuonna 1924 kapteeni ja Russarön linnakkeen ensimmäinen päällikkö, joka myös "vikareerasi" aika ajoin patteriston sen aikaista komentajaa majuri Olinia.
Linnakkeiden päälliköt käyttivät toisistaan leikillisiä ja vertauskuvallisia nimiä, jotka hyvin kuvasivat heidän eristettyä, yksinvaltiasta ja ehdotonta esimiesasemaansa saarilinnakkeillaan, jotka olivat heidän sotilaallisessa käskyvallassaan kuin entisajan läänitykset. Petäjäniemen kerrotaan olleen ensimmäinen "Russarön ruhtinas". Vastaavasti "Örön herttua" oli luutnantti Sarasto, "Utön kreivikuntaa" hallitsi luutnantti Hasselbladt ja kaukaisimman Lypertön linnakkeen herrana vaikutti jääkärikapteeni Sandström. He hallitsivat näitä "läänityksiään" usein yksin ja ilman upseerialaisia.
Silloiset ajanhengen mukaiset muistelmakirjoitukset eivät kuitenkaan mainitse mitään siitä, että kutsuttiinko Russarön ruhtinaan puolisoa Inga Petäjäniemeä rouvaspiireissä vastaavasti Russarön ruhtinattareksi, ja muiden linnakkeiden lääninherrojen puolisoja herttuattariksi, kreivittäriksi jne. Linnakkeilla oli toki jo silloin venäjänvallan upseereiden perintönä upseeriklubeja, keilaratoja biljardipöytiä yms., ja aivan varmasti siellä toimi myös sivullisilta suljettuja skruuvi- ja muita korttiporukoita. Lienee hyvä muistaa se, että kaikkea silloista kerho-, kahvila- ja seurapiiritoimintaa sääteli tuolloin voimassa ollut kieltolaki. Kieltolaki oli astunut voimaan 1.6.1919 ja se päättyi vasta 5.4.1932.
1.8.1921 perustettu Turun Erillinen Patteristo sai ensimmäiset "omat" rannikkotykistöupseerinsa maaliskuun viimeisenä päivänä 1922, jolloin palvelukseen astui kadettikoulusta kolme vastaleivottua Suomen armeijan vänrikkiä.
Lukutuvan kahvinurkkauksesta Sotilaskodiksi Alussa yhdistyksen puuhanaiset ja upseereiden rouvat saivat joissain kasarmeissa käyttöönsä huoneen tai nurkkauksen, jonka he kunnostivat asevelvollisina palvelevien varusmiesten vapaa-aikojen viettopaikaksi. Helsingissä toimiva yhdistys tilasi niihin sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjoja ja muuta viihdykettä. Seuraava muoto yhdistyksen toiminnassa oli ns. lukutupien perustaminen linnakkeille, joista ensimmäinen avattiin heinäkuussa 1923 Örön linnakkeella Hangon patteriston alueella. Samana vuonna avattiin myös Russarössä lukutupa. Yhdistyksen ylläpitämien lukutupien kahvinurkkauksia voidaankin pitää niinä historiallisina nurkanvaltauksina, jotka loivat edellytykset varsinaisten linnakesotilaskotien ja kanttiinien perustamisille ja rakentamisille syrjäisimpiinkin linnakesaariin.
Nimiviidakkoa Organisaatioterminologia on yhdistysten, järjestöjen ja eri yhteisöjen kohdalla ollut kuluneiden runsaan 80 vuoden aikana varsin kirjavaa. Esimerkkinä RSHY:n alueorganisaation sotilaskotiyksiköistä käytettyjä nimitermejä ja vuosilukuja: Sortavalan haaraosasto 1921-1930, Sortavalan paikallisosasto 1931-1945, Laatokan 5. lohko, Hangon haaraosasto 1924–1930, Hangon paikallisosasto 1931–1940 (osasto lopetti toimintansa talvisodan jälkeen 1940, kun Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle), jatkosodan aikana 1941–1944 käytettiin nimitystä Hangon alue aina vuoteen 1948, koska Hangon mottia vartioimassa olleiden joukkojen parissa toimi lyhytaikaisesti yli puolisen sataa rintamasotilaskotia, mm. ruotsalaisten vapaaehtoisten oma ruotsalainen sotilaskoti.
Edelleen nimitermejä: Hangon paikallisosasto 1949, Hangon piiri 1950–1954, kokonaan uutena terminä Hangon alaosasto 1955–1957 ja sitten vuodesta 1958 alkaen jälleen Hangon paikallisosasto. Talvi- ja jatkosodan aikana koko sotilaskotitoiminnan valtakunnallinen organisaatio koki melkoisia muutoksia. Sotilaskotiliitto johti toimintaa koko valtakunnassa, kuten se tekee nykyisinkin. Mutta sen alajohtoportaina toimivat sodan aikana sotilaskotikeskuselimet eli SKE:t. Hangon motin – Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen laivasto- ja lentotukikohdaksi luovutetun Hangon vuokra-alueen rajojen vartiointiin osallistuneiden joukkojen parissa toimi jatkosodan alkamisvuonna 1941 kaikkiaan runsaat 70 sotilaskotia ja kanttiinia. Ne eivät kaikki olleet suinkaan rannikkosotilaskoteja, vaikka toimivatkin Hangon alueen nimikkeen alla. Sotilaskotisisar Eija Paanasen kirjoitus kertoo hyvin rannikkosotilaskotitoiminnan laajuudesta sotien aikana. Hän kertoo: "Rannikkosotilaskotiyhdistyksellä oli kiinteiden sotilaskotien lisäksi Laatokan ja Syvärin rintamalinjoilla satoja myyntipisteitä ja kanttiineja, joihin puheenjohtaja Anna-Liisa Rewell (RSKY:n pj 1929–1962) teki yhdistyksen tarmokkaan taloudenhoitajan Fanny Ohtolan kanssa tarkastusmatkoja.
Hangon osaston puheenjohtajat
RSKY:n historiakirjaan 1918–1993 on kirjattu Hangon paikallisosastojen puheenjohtajat, tosin vasta vuodesta 1933 alkaen, ja tämä "myöhäinen ajankohta" juontunee siitä, että Hangon haaraosasto toimi alkuvuosina RSHY:n piiriin kuuluvana itsenäisenä sotilaskotiyhdistyksenä Viipurin, Sortavalan ja Lahdenpohjan yhdistysten tapaan aina vuoteen 1933, jolloin ne kaikki vielä itsenäisinä sotilaskotiyhdistyksinä liittyivät jäseniksi Sotilaskotiliittoon. RSHY ry. oli liittynyt Sotilaskotiliittoon jo vuonna 1927. Syy siihen, että eräät Helsingissä toimineen RSHY:n kaukaiset haaraosastot Karjalassa ja Hangossa toimivat tuolloin itsenäisinä yhdistyksinä on tuntematon, mutta silloisilla sotilaskotiyhdistysten saamilla huomattavilla valtionavustuksillakin saattoi olla merkityksensä asiassa. Sitä jaettiin vain itsenäisille yhdistyksille.
Rannikon sotilaskodeilla ja kanttiineilla ja niiden parissa eri paikkakunnilla vapaaehtoista ja palkatonta organisoitua sisartyötä tehneillä sisarpiireillä, haaraosastoilla, alaosastoilla ja paikallisosastoilla on periaatteessa ainakin perustamisajallisesti omat toisistaan jonkin verran eriävät historiansa, vaikka työkenttä on ollut sama. Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistyksen johtamia ja ylläpitämiä lukutupia ja sotilaskoteja palkattuine taloudesta vastuussa olevine sotilaskodinhoitajineen on ollut linnakkeilla ja rannikkopaikkakunnilla toiminnassa jo ennen paikallisten vapaaehtoista sisartyötä tekevien osastojen syntymistä. Linnakesotilaskoteja on pyritty ylläpitämään niiden kannattamattomuudesta huolimatta syrjäisimmilläkin paikoilla, ja pieniinkin leiriharjoituksiin on saatu leirisotilaskoti tai kanttiini. Tämän on mahdollistanut vapaaehtoinen palkaton sisartyö. Rannikkosotilaskotisisaret ovat lisäksi osallistuneet laajalti sisarpäivystyksiin muiden joukko-osastojen sotilaskodeissa, linnakkeilla ja harjoituksissa
Kestävä organisaatio