Ernst Curtius (2. syyskuuta 1814 Lyypekin vapaakaupunki – 11. heinäkuuta 1896 Berliini) oli saksalainen historioitsija ja arkeologi, joka johti Olympian pyhäkköalueen kaivauksia.
Elämä ja ura Curtius oli filologi Georg Curtiuksen veli ja filologi Ernst Robert Curtiuksen isoisä. Kreikan-matkojensa (1836–1840) jälkeen Curtiuksesta tuli Berliinin yliopiston ylimääräinen professori jo vuonna 1844, ja vuonna 1856 hän sai professuurin Göttingeniin, josta hänet kutsuttiin vuonna 1868 Berliinin yliopiston antiikin taidehistorian professuuriin. Vuonna 1871 hänestä tuli Preussin tiedeakatemian pysyvä sihteeri. Hän oli myös sikäläisen Antiqvarium-kokoelman johtaja ja Saksan arkeologisen instituutin keskushallituksen jäsen. Hän teki useita matkoja Kreikkaan arkeologisia tutkimuksia varten.
Curtius oli 1870-luvun jälkipuoliskolla Olympiassa suoritettujen suurten kaivausten varsinainen alullepanija. Juuri hän teki Saksan hallituksen puolesta sopimuksen Kreikan kanssa vuonna 1874, jolla Olympian kaivaukset annettiin yksinomaan Saksan tehtäväksi. Curtius oli mukana kirjoittamassa virallista selontekoa tästä hankkeesta (Die Ausgrabungen zu Olympia, neljä nidettä 1877-1880). Hänen marmorinen rintakuvansa pystytettiin Olympiaan keväällä 1896. Institut de France nimitti hänet kirjeenvaihtajajäseneksi vuonna 1869 ja ulkomaiseksi jäseneksi vuonna 1889.
Curtiuksen merkittävimpiä teoksia ovat Peloponnesos (1851–1852), joka on tieteellinen esitys kyseisen maan historiasta, saagoista ja muinaismuistoista, Griechische Geschichte (kolme nidettä, 1857–1861; kuudes painos 1887–1889), joka on arvokas vastine Theodor Mommsenin Römische Geschichte -teokselle, ja Die Stadtgeschichte von Athen (1891).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:saksalaiset tietokirjailijat Luokka:saksalaiset professorit Luokka:saksalaiset arkeologit Luokka:saksalaiset historioitsijat Luokka:saksalaiset antiikintutkijat Luokka:Vuonna 1814 syntyneet Luokka:Vuonna 1896 kuolleet