Marketta Pietarintytär Parkkonen (1600-luku) oli kerjäläinen, joka esittäytyi noitana. Hän tunnusti harjoittamiaan noitatemppuja raastuvanoikeudelle yksityiskohtaisesti. Raastuvanoikeus ei uskonut Parkkosen noituuteen ja määräsi tälle tuntuvat sakot.Mäkelä-Alitalo, Anneli: Parkkonen, Marketta Pietarintytär. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 15.1.2023) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008861 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

Noitaoikeudenkäynti

Marketta Parkkonen joutui Vaasan raastuvanoikeuden eteen kesäkuussa 1657, kun Pohjanmaalla ja erityisesti Vaasassa etsittiin 1600-luvun puolivälissä noitia. Hänen väitettiin pilanneen erään kauppiaan oluenpanon ja noituneen räätälimestari Rolof Hannunpojan tyttären, porvari Matti Martinpojan vaimon Kirstin, joka oli synnyttänyt suuria tuskia kärsien neljä sammakkoa.

Kuulustelujen edetessä Parkkonen tunnusti syntyneensä "pahaan aikaan", minkä vuoksi hän kykeni toivomaan lähimmäisilleen pahaa ja toteuttamaan toiveensa. Hän väitti oppineensa taitonsa Paavo Lusilta, joka oli sylkenyt häntä kolme kertaa suuhun kamalasti kiroten, antanut suolapussin ja neuvonut: "Jos haluat pahaa jollekulle, sinun on tipautettava silmistäsi kolme kyyneltä, heitettävä kolme suolanokaretta jälkeesi ja pyydettävä paholaista kulkemaan perässäsi." Parkkonen kertoi myös, ettei paholaista voinut kutsua avuksi milloin tahansa, vaan ainoastaan tiettyinä aikoina – paras tai pahin aika oli torstai-iltaisin.

Parkkonen paljasti yksityiskohtaisesti noitarituaalejaan: "ensin piti pyytää tuhansia paholaisia avuksi, sitten oli hypättävä kolme kertaa kantapäillä ympäri täysinäinen juomamalja kädessä ja juotava se tyhjäksi. Kun sen jälkeen kaatui maahan näennäisen kuolleena, paholainen tuli auttamaan." Hän tunnusti palvelleensa paholaista jo kolmetoista vuotta siitä lähtien, kun oli kaupunkiin palatessaan nähnyt mustan miehen, joka oli luvannut auttaa häntä, mikäli hän ryhtyisi miehen palvelukseen.

Parkkonen kertoi harjoittaneensa sekä valkoista magiaa, jolla hän auttoi ihmisiä, että mustaa, jolla hän toimi toisten vahingoksi. Molempiin rituaaleihin liittyi suola, joka oli tuona aikana kallis ja arvokas aine. Hän myös väitti käyneensä hornassa Isonkyrön Kuivilankalliossa, jossa "paholaiset olivat olleet kotonaan" ja jonne hän oli ratsastanut sialla muiden naisten tullessa erivärisillä vasikoilla. Hän ilmiantoi myös muita naisia noituudesta, kuten Marketta Punasuomalaisen ja Kerttu Nätyrin.

Raastuvanoikeus antoi Parkkosen miettiä pari kuukautta puheitaan, minkä jälkeen hän kiisti kaiken. Vaikka Parkkonen oli ensin tunnustanut paholaisyhteyden, raastuvanoikeus ei tuominnut häntä kuolemaan vaan määräsi 60 markan sakot. Oikeus ei uskonut Parkkosen puheita ja piti todennäköisenä, että hän oli harjoittanut pelkkää silmänkääntöä. Tuomioon vaikutti myös se, että Parkkonen oli perunut tunnustuksensa, hän ei ollut aiheuttanut kenenkään kuolemaa, ja hän sairasti epilepsiaa.

Merkitys

Marketta Pietarintytär Parkkosen tapaus osoittaa, ettei noituuden yhteydessä voida puhua varsinaisista noitavainoista 1600-luvun Ruotsin valtakunnan suomalaisilla alueilla. Parkkosta rangaistiin, koska hänen käytöksensä uhmasi puhdasoppisuuden ajan yhteiskuntarauhaa. Hänen varoihinsa nähden suuri sakko toimi tehokkaana tapana sulkea hänen suunsa.

Lähteet

Luokka:1600-luvulla kuolleet Luokka:Noitavainot Ruotsin valtakunnassa