pienoiskuva|upright|Vasili Knjazev vuonna 1922. Vasili Vasiljevitš Knjazev, (, salanimi Krasnyi petuh eli ”Punainen kukko”; 6. tammikuuta (J: 18. tammikuuta 1887 Tjumen, Venäjän keisarikunta - 10. marraskuuta 1927 tai 1937 Atkan kylä, Kolyman alue, Neuvostoliitto) oli venäläinen runoilija, kirjailija ja toimittaja.
Suku ja koulutus Vasili Knjazev syntyi Tjumenissa varakkaaseen kauppiasperheeseen. Hänen isoisänsä oli kustantaja Konstantin Vysotski. Knjazev ei valmistunut Jekaterinburgin lukiosta hermostosairauden vuoksi. Hän opiskeli vuosina 1904–1904 Pietarin zemstvo-opettajaseminaarissa, josta hänet erotettiin poliittisen toiminnan takia.,
Kirjallinen ura Knjazev julkaisi runoja vuodesta 1905 lähtien monissa satiirisissa aikakauslehdissä. Hänestä tuli Satirikon-lehden vakituinen toimittaja, joka kirjoitti salanimellä muihinkin julkaisuihin. Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1918 Knjazev kirjoitti propagandarunoja bolševikkien Krasnaja gazeta -lehteen ja työskenteli Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean Izvestija-sanomalehdessä, Krasnaja armija -lehdessä, Zvezda krasnoarmeitsa -lehdessä Voronežissa sekä Tšekan viikkolehdessä Ježenedelnik VKTš ja joissakin maakuntalehdissä.
Knjazev tunnetaan kristinuskon vastaisesta runoudesta ja hetkelliseksi bestselleriksi kohonneesta runokokoelmasta Krasnoje jevangelije (”Punainen evankeliumi”, 1918). Knjazev on kirjallisuushistorioissa yleensä unohdettu satiirinen runoilija, jonka runokokoelmasta otettiin jopa neljä painosta vuoden 1918 aikana. Knjazevin suositut säkeet olivat armotonta kristiuskon pilkkaa.
pienoiskuva|upright|Runoilija Vasili Knjazev vartioi vallankumouksen voittoja. Pietari, 1918. Knjazev luopui poliittisesta toiminnasta 1920-luvulla. Hän julkaisi isänsä ja isoisänsä perinnettä seuraten useita kansanperinteen kokoelmia sekä sanontoja ja sananlaskuja. Vuonna 1930 ilmestyi Kniga poslovits (”Sananlaskujen kirja”).
Elämän loppuvaiheet Knjazev pidätettiin 19. maaliskuuta 1937. Toistuvista vetoomuksista ja vammaisuudestaan huolimatta hänet lähetettiin Kolymaan Magadanin kultakaivoksen työleirille Venäjän Kaukoitään Ohotanmeren rannalle, erityisenä ohjeena käyttää häntä "yksinomaan yleiseen fyysiseen työhön". Hän kuoli 10. marraskuuta 1937 Atkan kylässä, 206 km:n päässä Magadanista.
On arveltu, että syy viranomaisten erityishuomioon oli Vasili Knjazevin osuus ”toveri Kirovin kuolemaa käsittelevässä romaanissa”. Venäjän federaation syyttäjänvirasto rehabilitoi hänet vuonna 1992.
Lähteet
Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Venäläiset toimittajat Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Neuvostoliittolaiset toimittajat Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet