Merikissa eli kissakala (Anarhichas lupus) on pohjoisissa merissä elävä tylppähampainen ja vahvaleukainen kala. Virheellisesti myös monneja ja etenkin piikkimonnia kutsutaan kissakalaksi niiden englanninkielisen nimen (catfish) mukaan.
Ulkonäkö ja koko thumb|left|220px|Merikissan kallo, josta näkee hyvin kalan huomattavan vahvan leuan ja hampaat. Merikissa on yleensä alle metrin mittainen kala, väriltään harmaanvihreä tai mustan tai punaisen ruskea. Ruumiissa on 10–15 tummempaa poikkijuovaa.
Elintavat Merikissa elää kalliopohjilla, harvemmin hiekka- tai mutapohjilla, yleensä 20–100 metrin syvyydessä. Se syö kalaa ja kovakuorisia pohjaeläimiä kuten simpukoita, merisiilejä ja taskurapuja.
Levinneisyys Merikissa elää Pohjois-Atlantin molemmilla rannikoilla ja pohjoisessa Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten vesillä. Se esiintyy Vienanmeressä, Skandinavian rannikolla ja Pohjanmeressä ja myös lounaisessa Itämeressä, sekä etelämpänä Biskajanlahdella ja Välimeren Genovanlahdella. Amerikan rannikolla se on yleinen Cape Codiin saakka etelässä, mutta sitä tavataan joskus New Jerseyssä asti.
Pyydystys Sukeltajat pyydystävät merikissoja tavallisimmin pitkällä tukevavartisella keihäällä, koska silloin kala ei pääse hyökkäämään sukeltajan kimppuun. Haavoitettuna ja ärsytettynä kissakala käyttäytyy erittäin aggressiivisesti hyökäten kaiken lähellä olevan kimppuun. Norjalaiset kalastajat murskaavat merikissan pään veneensä laitaa vasten otuksen tartuttua heidän pyydyksiinsä; he käyttävät tarkoitukseen erityistä puunuijaa.
Lähteet
Aiheesta muualla Dagbladet: Verdens største steinbit Uutinen ennätyskokoisen merikissan pyydystämisestä
Luokka:Merikissat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit