pienoiskuva|30.Sotasairaalan henkilökunta Cygnaeuksen koulun juhlasalissa kesällä 1941 30. sotasairaala (30.SotaS) toimi talvisodan ja jatkosodan aikana Jyväskylässä sekä sen ympäristökunnissa. Sotasairaalassa hoidettiin suomalaisia sotilaita ja siviilejä. Myös joitakin venäläisiä sotavankeja hoidettiin kuin mitä tahansa muuta potilasta. Jatkosodan aikana oli myös hoidettavana saksalaisia sotilaita. Miehistö hoidettiin omalla puolellaan ja upseerit upseerihuoneissa.
Talvisota Ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana lotat keräsivät esimerkiksi sänkyjä, potilas- ja vuodevaatteita, sidetarvikkeita ja keittiötarvikkeita. Jyväskylän alueelta saatujen lahjoitusten kokonaisarvoksi arvioitiin 1,5 miljoonaa markkaa. Lahjoituksilla voitiin varustaa kaikki alueelle perustettavat sotasairaalat sekä yksi kenttäsairaala. Lahjoitukset kerättiin Aren liiketaloon, jossa lotat työstivät kangapakkoja. Ne muuttuivat lakanoiksi, tyynynpäällisiksi, pyyhkeiksi, paidoksi, alushousuiksi ja lumipuvuiksi. Kaupunkilaiset lahjoittivat omia liinavaatteita ja osallistuivat leikattujen vaatekappaleiden ompeluun. Ensimmäisen sairasjunan saapuessa 30. SotaS oli toimintavalmiina.
Talvisodan aikana sotasairaalalla oli toimintaa Jyväskylän lisäksi Laukaassa, Petäjävedellä, Muuramessa, Äänekoskella ja Suolahdessa. 30. sotasairaalassa oli erikoistuttu Kinkomaalla hoitamaan silmä- ja korvapotilaita sekä leukavamman saaneita. Suolahdessa toimi sotapsykoosiosasto sekä erinomainen sisätautiosasto, jonka johdossa olivat Helsingin yliopiston parhaat erikoisosaajat. Jämsänkoskella toimi toipilasosasto ja Jämsän kansakoululla sairaalaosasto.
Alan koulutuksen saaneista oli Suomessa pulaa. Jyväskylään saapui hoitajia ja lääkäreitä Ruotsista ja Norjasta auttamaan haavoittuneiden hoidossa. Vapaaehtoisina työskentelevät lotat osallistuivat haavoittuneiden hoitamiseen sotasairaalassa. Työvoimapulasta johtuen vapaa-aikaa ei juuri jäänyt. Työpäivän pituus oli 13 tuntia.
Jyväskylää pommitettiin 29. joulukuuta ja 31. joulukuuta 1939. Ensimmäisessä pommituksessa tuhot tulivat Kankaan paperitehtaalle ja Puistokadulle. Toisessa pommituksessa pommitettiin Väinönkadun ja Vapaudenkadun kulmaa. Siellä kaksi kuoli ja 14 loukkaantui. Tourulassa pommi osui suoraan suojakaivantoon ja tappoi 11 suojaa hakenutta. Pommeja putosi myös juna-asemalle ja ratapihalle, Tourulaan, jo toisen kerrran Kankaan paperitehtaaseen ja Taulumäen alueelle, Tuomiojärveen, Puistokadulle sekä Schaumanin vaneritehtaaseen. Pommit vahingoittivat yhteensä 149 rakennusta. Pommituksissa menehtyi ainakin 21 ihmistä ja lähes 30 loukkaantui. Haavoittuneita kuljetettiin Cygnaeuksen koululla toimineeseen sotasairaalaan. – Potilaita tuotiin potkukelkoilla. He huusivat ja valittivat kauheasti, kertoo Pirkko Jalkanen (o.s. Valorinta). Nämä olivat Keskuksen meijerin vanhaan kaivoon tehdyssä sirpalesuojasta Vapaudenkadun varrella, jonne pommi oli tehnyt täysosuman. Vain hetkeä aiemmin lotat olivat kuljettaneet sairaalan potilaita turvaan. – Silloin me lotat juoksimme portaita. Potilaat piti saada nopeasti rakennuksen hirsillä tuettuun kellariin. Juostessani näin ikkunoista, kuinka pommit putoilivat Nisulan pelloille. Työpäivän aikana vaivasi epätietoisuus oman perheen kohtalosta Jyväskylän keskustassa. Vasta kotiin päästyä selvisi, että kaikki olivat kunnossa, Jalkanen kertoi.
+Talvisodan aikana 30. sotasairaalan sairaaloita olivat (31.8.1940 asti):SijaintiKuvaSairaansijat 2/II/SotaS 30Äänekosken keskuskoulu, Äänekoskipienoiskuva3/I SotaS 30Petäjävesi Kansakoulu, kutomakoulu, seuakuntatalo, kulkutautisairaala ja erään maalaistalon salipienoiskuva Alkuun sairaala korvapotilaille, myöhemmin 180 B-sairaansijaa3/III/ SotaS 30Jyväskylän yhteislyseo, Jyväskyläpienoiskuva Toimi aluksi kaasusairaalana Muutettiin myöhemmin sisätautisairaalaksi6/I/SotaS 30Cygneuksen kansakoulu, Jyväskylä pienoiskuva Sisätautisairaala Toimi myös kaasusairaalanaJyväskylän yleinen sairaala, Jyväskyläpienoiskuva Kirurginen osastoKeski-Suomen parantola (Kinkomaan sairaala), Muuramepienoiskuva 2 osastoa Muuramen kansakoulu, MuuramepienoiskuvaPernasaaren kasvatuslaitos, Leppävesi, LaukaapienoiskuvaKeski-Suomen kotitalousopisto (Emäntäkoulu), Jyväskyläpienoiskuva Toimi aluksi kaasusairaalana
100 sisätautisairaansijaaSuolahden kansanopisto, Suolahtipienoiskuva Kaksi 40 hengen osastoa kivitalossa Päärakenuksessa 1 osasto ja henkilökunnan asuntoja Toipilaskoti 45 paikkaaKeljon kansakoulu, Jyväskylä pienoiskuva Toimi kaasusairaalanaJyväskylän kunnalliskoti, Jyväskyläpienoiskuva Iho- ja sukupuolitauditJämsänkoski
kolme ylä- ja alakoulua 100-paikkainen toipilasosastoJämsän kirkonkylän kansakoulu, Jämsäpienoiskuva 100-paikkainen sairaalaosasto
Sairaalan toiminta pienoiskuva|Kenttäsairaaloista saapuvat potilaat saapuivat sairasjunilla öisin Jyväskylän rautatieasemalle, jossa lääkärit lajittelivat potilaat. Tämän jälkeen potilaat kuljetettiin hoidettavaksi sotasairaalaan ambulansseiksi muutetuilla linja-autoilla.30. sotasairaalan toimintaa johti talvisodan aikana Yleisen sairaalan ylilääkäri, lääkintäeversti Aarne Becker. Hän kuoli Jyväskylässä 7. helmikuuta 1941. Lääkintämajuri Artturi Nyyssönen jatkoi sairaalan johdossa. Jatkosodassa 30. sotasairaalan päälikkölääkärinä toimi alkuun lääkintämajuri Carl Wegelius ja hänen jälkeensä lääkintämajuri Edvin Lindström. Jatkosodassa päällikkö- ja johtajalääkärin tehtävät oli eriytetty; johtajalääkärille kuului (kirurgisesta) hoidosta vastaaminen. Johtajalääkäreinä toimivat lääkintäeverstiluutnantti Viljo Lehtinen (siviilissä Jyväskylän yleisen sairaalan ylilääkäri), lääkintämajuri Ejnar Nyberg (siviilissä Viitasaaren kunnanlääkäri) ja lyhytaikaisesti kesällä 1944 sotilasvirkamiehenä palvellut kirurgian dosentti Väinö Seiro.30. Sotasairaalan toimintakertomukset ja arkisto. KA.
Potilaiden saapuminen ja siirrot Kenttäsairaalat lähettivät öisin potilaita junakuljetuksilla sotasairaaloihin. Sairasjunan lähestyessä Jyväskylää asemalta lähetettiin tieto sairaaloihin. Potilaskuljetusryhmät ryhtyivät heti työhön ja lähetit lähtivät herättämään eri puolilla kaupunkia asuvia hoitajia. Ikkunaan tehty koputus herätti hoitajat, jotka lähtivät heti työpaikoilleen. Lääkärit lajittelivat potilaat junissa tai juna-asemalla, jonka jälkeen potilaat lähetettiin ambulansseiksi muutetuilla linja-autoilla sairaaloihin. Poliklinikoille syntyi ruuhkaa ja potilaat joutivat odottamaan. Vähiten haavoittuneet sijoitettiin suoaan osastoille. Potilaita siirreettiin kesällä 1944 myös Lahdesta Kinkomaalle hinaajan vetämällä proomulla koska rautateillä oli ruuhkaa.
Potilaita siirrettiin myös sairaalasta toiseen, jos potilas vaati erityishoitoa tai potilas halusi päästä lähemmäksi omaa kotiaan. Sairaalassa palvelevat vartiomiehet osallistuivat myös esimerkiksi potilaiden saattaminen Nokialle Pitkäniemen mielisairalaan, jos potilas oli sinne määrätty jatkohoitoon. Jotkut potilaat olivat siinä kunnossa, että heidät sidottiin paareihin ja myös hoitaja lähti mukaan lääkkeiden kanssa saattamaan potilasta.
Tilat Sotasairaala muodostui osastoista, joiden toimintaan vaikuttivat hoidettavat sairaudet ja niiden vaikeusaste. A-osastot ja sairaalat oli tarkoitettu vaikeille kirurgisille tapauksille, joiden hoitoon tarvittiin leikkaussalia, röntgeniä ja laboratoriota. B-osastoilla hoidettiin lievemmin haavoittuneita ja järjestettiin kirurgisten potilaiden kuntoutus. Lisäksi siellä hoidettiin sisätautien potilaita ja tartuntatauteja sairastavia. Koulujen muuttaminen sairaaloiksi tuotti haasteita. Isoissa luokkahuoneissa ei voitu järjestää yhden hengen huoneita potilaille, joiden hoito olisi sitä vaatinut. Rakennuksissa ei ollut hissejä. Pesutiloja ja vessoja ei ollut riittävästi. Luokkahuone muutettiin leikkausosastoksi jakamalla se pahviseinin pienemmiksi tiloiksi. Pommisuojia ei ollut, vaan potilaat siirrettiin esimerkiksi pannuhuoneen takana olevaan halkoliiteriin. Kaikkia potilaita ei sinne saatu pommituksen aikana. Koulu tärisi pommien pudotessa ja ovet heiluivat ilmanpaineen vaikutuksesta auki ja kiinni. Koska kaikkia ei oltu saatu pommisuojaan, jäi osa henkilökunnasta potilaiden luo pommitusten ajaksi.
Puolustusvoimien veripalvelu Puolustusvoimien veripalvelu toimi sotasairaalan alaisuudessa. Verensiirtoihin käytettiin O-verta. Veri säilytettiin virvoitusjuomapuolloissa sitraattiverenä. Luovutettu veri pelasti lukemattomien haavoittuneiden hengen. Veripalvelu toimi Jyväshovin piharakennuksessa Kauppalaisseuran tiloissa. Myös ympäröivällä maaseudulla järjestettiin verenluovutuksia.
Lääkehuolto Sotasairaaloissa oli oma apteekki, jota hoiti apteekkari, proviisori, farmaseutti tai farmasian oppilas. Osastoilla oli omat lukitut lääkekaappinsa, jota ylläpiti osastonhoitaja. Osastonhoitaja annosteli ja jakoi lääkkeet sekä huolehti lääketilauksen tekemisestä. Kirugisia potilaita hoitavalla osastolla lääkekaapista löytyi aspiriini, codeiini, morffiini, sulfonamidi, mikstura simpelx, lakritsipulveri, opiumtipat, parafiini- ja risiiniöljy. Haavanhoidossa oli käytössä esimerkiksi vitolan-, boori- ja sinkkisalva, sterisol-liuos, kaliumpermangnaatti, jodi, rivnoli ja lyijyvesi. Sterisolia käytettiin haavojen puhdistamiseen toukista. Kaadettaessa sterisolia haavaan toukat tippuivat alla olleeseen kaarimaljaan. Lisäksi käytösä olivat sabadillaetikka, harmaasalva, ravistusmikstuura ja syyhysalva. Antibiootteja ei vielä ollut käytössä sulfa tuli käyttöön vasta jatkosodan loppupuolella. Potilaan nukuttamiseen käytössä oli pääsääntöisesti vain sairaanhoitajien annostelema eetteri. Tämä ei vastannut kuitenkaan nykyaikaisia nukutusaineita, vaan potilaan lihakset jännittyivät ja potilaita oli pidettävä kiinni leikkauksen aikana. Välillä potilaita myös sidottiin remmeillä kiinni leikkauspöytään.
Sidetarpeet ja välinehuolto Sidetarpeiden pesusta huolehti pesula, josta ne toimitetiin osastoille. M-siteet ja kolmioliinat silitettiin pesulassa. Sideharsot rullattiin, kompressit silitettiin, taiteltiin ja käärittiin paperiin. Suojakäsineet pestiin, kuivattiin, talkittiin ja taiteltiin paperiin. Tämän jälkeen ne lähetettiin yleisen sairaalan autoklaaviin steriloitavaksi. Instrumentit, lasiset ruiskut ja muut hoitovälineet puhdistettiin, pestiin ja tämän jälkeen ne keitettiin osaston instrumenttikattilasa.
Ruokahuolto Ruokahuollon järjestämiseen osallistuivat lotat. Pääemäntinä toimivat talousopettajina toimineet henkilöt. Lisäksi ruokahuoltoon osallistuivat keittiöapulaiset ja siivoajat, jotka olivat usein maalaistaloista kotoisin olevia työhön tottuneita naisia. Astioiden tiskaaminen myös työllisti. Diettiruokiin erikoistuneet emännät ohjasivat diettiruokien valmistamista. Perunoiden kuorimiseen osallistuivat myös potilaat. Ruokavaliota pyrittiin monipuolistamaan tekemällä potilaiden kanssa marja- ja sieniretkiä lähiseudulle. Muonituslotat osallistuivat myös joissakin sairaaloissa ruoan jakamiseen. Saksalaisilla potilailla oli aluksi omat ruoat, mutta myöhemmin Saksasta tullut ruoka jaettiin koko sairaalalle. Jatkosodan loppupuolella ruoka yksipuolistui. Jouluksi emännät pyrkivät tarjoamaan maukkaampaa ruokaa. Lottien mielestä keittiötyötä pidettiin henkisesti helpompana, koska potilaiden kärsimystä ja tuskaa ei tarvinnut näin joka hetki kohdata.
Virkistystoiminta