thumb|Yhdysvaltalainen Nike Zeus, ensimmäinen ballististen ohjusten torjuntaohjus
Anti-Ballistic Missile Treaty () eli ABM-sopimus oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen aseidentariisuntasopimus, joka rajoitti ballististen ohjusten torjuntaohjuksia (). Sen oli tarkoitus vähentää painetta rakentaa uusia ydinaseita ydinpelotteen ylläpitämiseksi.
Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1972, ja sen oli tarkoitus olla voimassa 30 vuotta. Sopimus päättyi vuoden 2002 aikana, kun Yhdysvallat oli ilmoittanut vetäytyvänsä sopimuksesta ydinasekiristyksen ja terrorismin pelossa joulukuussa 2001. On sanottu, että se on johtanut uuteen asevarusteluun.
Sopimus Sopimus rajoitti strategisten ballististen ohjusten torjuntaan kykenevien ohjusten määrää niin, että kummallakin maalla sai olla kaksi enintään sadalla tämmöisellä ohjuksella varustettua laukaisupaikkaa, jolloin toinen suojasi pääkaupunkia ja toinen omien ydinohjusten laukaisupaikkaa. Niiden piti olla tarpeeksi kaukana toisistaan, jolloin vain kaksi pienehköä aluetta koko maassa olivat vihollisen ohjuksilta suojattuina. Molemminpuoleisen heikon puolustuksen ideana oli vähentää tarvetta uusien ydinaseiden valmistamiselle, sillä jo olemassa oleva määrä riittäisi hyvin suurtuhoon. Vuoden 1974 lisärajoitus vähensi puolustettavien alueiden ja torjuntaohjusten tukikohtien määrän kahdesta yhteen.
Sopimuksen allekirjoittivat Moskovassa 26. toukokuuta 1972 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev. Yhdysvaltojen senaatti ratifioi ABM-sopimuksen 3. elokuuta 1972. Sopimus tuli voimaan ratifiointien jälkeen 3. lokakuuta 1972.
Lähteet
Luokka:1900-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet Luokka:Kylmä sota