Adjektiivi (vanhemmissa suomen kieliopeissa myös laatusana) on sanaluokka, johon kuuluvat sanat tyypillisesti esiintyvät lauseessa substantiivin määritteenä (pehmeä tyyny) tai predikatiivina (tyyny on pehmeä).
Adjektiivien merkitys ja tyypit Adjektiivin päätehtävä on luonnehtia olioita ja asiaintiloja. Adjektiiveja voidaan luokitella eri tavoin sekä merkityksen että taivutuksen tai syntaktisen käyttäytymisen perusteella. Adjektiivin merkitys saattaa vaikuttaa sen taivutukseen tai käyttäytymiseen lauseessa: esimerkiksi suomessa ns. yksilöivät adjektiivit kuten ainoa, suurin, ensimmäinen eivät voi saada intensiteettimääritteitä (*hyvin suurin) eikä niistä muodosteta vertailumuotoja (*ensimmäisempi). Usein erotetaan toisistaan suhteelliset (skalaariset) adjektiivit, joista voidaan muodostaa vertailumuotoja (suurempi, kauniimpi) ja joihin voi liittyä ominaisuuden astetta kuvaavia määritteitä (aika vanha, hyvin vilkas), ja absoluuttiset adjektiivit, joiden kuvaama ominaisuus kuvatulla oliolla joko on tai ei ole (puinen vene, kivikautinen kirves).
Proadjektiiveiksi nimitetään pronominikantaisia adjektiiveja, jotka eivät kuvaa ominaisuutta vaan viittaavat johonkin yhteydestä ilmenevään ominaisuuteen. Suomessa proadjektiiveja muodostetaan -lainen/-läinen- tai -moinen/-möinen-johtimilla, ja niiden kantana voi olla demonstratiivipronomini (esim. tämä → tällainen, tämmöinen), kvanttoripronomini (esim. kaikenlainen), relatiivi- tai interrogatiivipronomini (esim. millainen) tai pronominikantainen adverbi (silloin → silloinen). Proadjektiiveilla ei tyypillisesti ole vertailumuotoja (*semmoisempi), eikä niihin liity intensiteettimääritettä (*erittäin tuolloinen).
Adjektiivien taivutus Suomessa ja useissa muissa kielissä adjektiivit voivat kongruoida eli taipua samoissa muotokategorioissa kuin määrittämänsä substantiivit: sijamuodoissa, luvussa, ja sellaisissa kielissä, joissa substantiiveilla on suku (genus), myös suvussa. Tämän perusteella ne esimerkiksi suomalaisessa kielioppiperinteessä luetaan yhdessä substantiivien kanssa nominien ryhmään. Lisäksi useissa kielissä tietynlaisista adjektiiveista voidaan muodostaa vertailuasteita. Useissa eurooppalaisissa kielissä adjektiiveilla on kolmen vertailuasteen järjestelmä: merkitsemätön positiivi eli perusaste, komparatiivi (pehmeämpi) ja superlatiivi (pehmein). Suomen kielessä tietynlaiset, ns. suhteutusadjektiivit voivat saada myös possessiivisuffiksin: minun kokoiseni.
Adjektiivi lauseessa Adjektiivi voi toimia substantiivilausekkeessa substantiivin määritteenä, mutta se voi myös saada omia määritteitä, joiden kanssa se muodostaa adjektiivilausekkeen: hyvin pirteä, kampamaisesti liuskainen, hyvä uimaan, valmis seikkailuihin, talon korkuinen, ihaninta mitä saatoin kuvitella. Suomessa adjektiivilauseke toimii lauseessa substantiivin kongruoivana etumääritteenä (aika pienessä yksiössä) sekä predikatiivina (yksiö on aika pieni) tai predikatiiviadverbiaalina (hän tuli asiasta hyvin iloiseksi). Adjektiiveja tai adjektiivilausekkeita käytetään myös tilannetta luonnehtivissa kommenteissa tai huudahduksissa nominatiivi- tai partitiivimuotoisina (Selvä! Aivan mahtavaa!).
Suomessa ja useissa muissakin kielissä adjektiiveja voidaan usein käyttää substantiivien tapaan esimerkiksi subjektina (Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät) tai adverbiaalina (Työttömille järjestetään kursseja).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Sanaluokat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit