Armenia (), virallisesti Armenian tasavalta (arm. Հայաստանի Հանրապետություն, Hajastani hanrapetut’jun) on sisämaavaltio Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Sen naapurivaltioita ovat Turkki lännessä ja Georgia pohjoisessa, Azerbaidžan idässä ja Iran sekä Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin maakunta etelässä. Maantieteellisesti Armenian katsotaan yleensä kuuluvan Aasiaan, mutta sillä on poliittisia ja kulttuurisia kytköksiä myös Eurooppaan; maa kuuluu myös Euroopan neuvostoon.
Armenian noin kolmesta miljoonasta asukkaasta valtaosa on etnisiä armenialaisia. Kristinusko on ollut maassa valtauskontona jo ennen Rooman keisarien kääntymystä, ja sitä noudattaa edelleen 90 prosenttia väestöstä. Antiikin aikaan Armenia oli suurvalta ja itsenäistyi myöhemmin myös keskiajalla, mutta joutui sittemmin Osmanien valtakunnan ja Venäjän keisarikunnan haltuun. Osmanien valtakunnan loppuvaiheita leimasi armenialaisten kansanmurha. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin lyhytaikainen Armenian demokraattinen tasavalta, jonka Neuvosto-Venäjä liitti itseensä, ja Armenia kuului Neuvostoliittoon aina vuoteen 1991, jolloin maa itsenäistyi jälleen. Neuvostoliiton hajotessa Armenian ja Azerbaidžanin välille syttyi sota Vuoristo-Karabahin alueesta.
Maantiede
pienoiskuva|left|Armenian topografinen kartta
Armenia on Aasiassa sijaitseva sisämaavaltio. Maa sijaitsee Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä, ja sen rajanaapureita ovat Georgia, Azerbaidžan, Iran ja Turkki. Sen pinta-ala on 29 743 neliökilometriä. Alue on suurimmaksi osaksi vuoristoista muutamine metsineen. Korkein kohta on 4 090 metriin nouseva Aragats-vuori, eikä mikään osa maassa ole alle 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Turkin puolella sijaitseva Ararat-vuori on armenialaisille maan symboli, alueen korkein vuori.
Tärkeimmät kulkureitit pohjoisesta Armeniaan ovat vuoristoa halkovat Debet- ja Akstafajokien laaksot. Maan keskiosassa, 2 070 metrin korkeudessa sijaitseva Sevan on maan suurin järvi, noin 73 km pitkä ja 15–30 km leveä. Maan vuoristoinen kaakkoisosa kuuluu Bargušatin valuma-alueeseen, kun taas suuri osa muusta alueesta on Arasin ja sen sivujoen, Sevanjärvestä lähtevän Radzanin valuma-aluetta. Aras muodostaa suuren osan Turkin ja Iranin vastaisesta rajasta.Topography and Drainage Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
pienoiskuva|120px|left|Jerevanin ilmastodiagrammi: keskilämpötila ja sademäärä. Armeniassa vallitsee äärevä mannerilmasto: talvella on lunta ja kylmää, kesällä lähes trooppisen kuumaa, mutta yöt ovat silloinkin viileitä. Jerevanissa on heinäkuun keskimääräinen ylin lämpötila 33 astetta, yön alin 17 astetta. Tammikuussa lämpötila on −8 ja +1 asteen välillä.
Armeniasta on määritetty 3 200 putkilokasvilajia, joukossa monia kotoperäisiä lajeja. Havupuita on varsin vähän. Kolmasosa Armenian metsistä on tammimetsiä, kolmannes pyökkivaltaisia metsiä. Monet Armenian luonnonvaraiset kasvit, kuten idänunikko ja helmihyasintti, tunnetaan muualla puutarhakasveina.
Monet Armenian eläinlajeista ovat uhanalaisia. Leopardi on sukupuuton partaalla, ja mufloni ja besoaarivuohi ovat vaarantuneita. Edellinen versio uhanalaisten lajien Punaisesta kirjasta luetteli myös esimerkiksi saukon, karhun, tiikerihillerin ja arokissan – kaikkiaan 99 selkärankaislajia. Vuonna 2011 uudistetussa laitoksessa mainitaan 155 uhanalaista eläinlajia.New Red Books of Armenian Flora and Fauna to Be Published Yerevan Report 2010 Armenia on muuttolintujen reitillä, ja siellä on tavattu noin 350 lintulajia.
Armenia yrittää puuttua ympäristöongelmiinsa, ja on luonut erinäisiä ympäristöveroja ongelmien hoidon rahoittamiseksi. Hallitus on luvannut sulkea Jerevanin lähellä Metsamorissa sijaitsevan ydinvoimalan 2016 kun sen korvaava moderni voimala valmistuu.
Historia
pienoiskuva|280px|Roomalainen temppeli Garnissa pienoiskuva|280px|Armenian valtakunta suurimmillaan Tigranes Suuren valtakaudella 95–66 eaa. pienoiskuva|280px|Armenialaisten kansanmurhassa surmansa saaneita ihmisiä
Varhaiset vaiheet Armenia asutettiin noin 6 000 vuotta eaa. Kreikkalaiset historiankirjat mainitsevat armenialaiset ensimmäisen kerran 500-luvun puolivälissä eaa. Persialaiset hallitsivat Armeniaa vuosisatojen ajan, mutta vähitellen siitä kehittyi oma puskurivaltionsa idän Persian ja arabien ja lännen kreikkalaisten ja roomalaisten välille. Armenian kuningaskunta oli suurimmillaan ja vaikutusvaltansa huipulla kuningas Tigranes Suuren valtakaudella 95–55 eaa. Silloin se ulottui Välimereltä koilliseen Mtkvari- eli Kura-joelle nykyiseen Georgiaan. Tigraneksen ja hänen poikansa Artavazd II:n hallintokausilla Armeniasta tuli yksi hellenistisen kulttuurin keskuksista.
Rooman valtakunta valloitti alueen 30 eaa. mennessä. Uusi dynastia, Arsakidit, nousi valtaan 53 jaa. Rooman keisari Nero nimitti Parthian kuninkaan veljen, Tiridates I:n Armenian kuninkaaksi Rooman ja Parthian välisen sodan jälkeen vuonna 66.The Ancient Period Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
Vuonna 301 Armenian kuningaskunnasta tuli ensimmäinen kristinuskon valtionuskonnokseen ottanut maa – 12 vuotta ennen uskonnon virallista tunnustamista Rooman valtakunnassa ja 30–40 vuotta ennen Konstantinuksen kastamista.Early Christianity Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
400-luvun alussa luotiin armenialainen kirjaimisto, ja maassa alkoi kulttuurin kukoistuskausi. Armenia siirtyi Bysantin valtapiiristä arabien hallintaan vuonna 653. Vuonna 806 Bagratidin suku nousi puoliautonomisen Armenian johtoon ensin kuvernööreinä, myöhemmin kuninkaina.
Seldžukit ja heidän seuraajansa osmanien valtakunta hallitsivat aluetta vuodesta 1071. Uusi armenialaisvaltio, Kilikian armenialaiskuningaskunta eli Vähä-Armeenia syntyi Välimeren rannalle Kilikiaan. Se oli eurooppalaisten liittolainen ristiretkien ajan taisteluissa nousevaa muslimivaltaa vastaan kunnes joutui turkkilaisten mamelukkien käsiin vuonna 1375. Kilikian armenialaiskuningaskunnan valtakaudella luotiin klassista taidetta ja kirjallisuutta, ja meriyhteys rohkaisi monia armenialaisia muuttamaan länteen, muihin Välimeren maihin ja jopa Hollantiin asti.
Mamelukit hallitsivat Kilikian Armeniaa 1500-luvulle asti. Samaan aikaan osmanit ja persialaiset jakoivat Kaukasuksen Armenian keskenään niin että Persia sai nykyisen Armenian alueen Sevan-järven ympäristöstä. Useimmat armenialaiset olivat osmanien alamaisiaThe Middle Ages Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995. ja nauttivat useita etuoikeuksia kuten uskonnonvapautta ja vapautusta armeijasta.
1700-luvulta alkaen Venäjän valta voimistui alueella. Vuonna 1813 Gulistanin rauhassa Persia luovutti Sjunik'in maakunnan Venäjän keisarikunnalle. Vuonna 1828 Turkmantšain rauhassa Persia luovutti Venäjälle Erivanin ja Nahitševanin kaanikunnat. Samalla kaanikunnat lakkautettiin ja perustettiin Kaukasuksen varakuningaskunnan osana Armenian oblasti eli Venäjän Armenia, jonka pääkaupunki oli Erivan (Jerevan). Jerevanin kreiviksi tuli alueen vallannut Ivan Paskevitš. Vuonna 1840 oblasti lakkautettiin ja siitä tehtiin Gruusia-Imeretin kuvernementin osa. Vuonna 1850 perustettiin oma Erivanin kuvernementti, joka olikin olemassa aina vuoteen 1917 asti. Vuonna 1878 San Stefanon rauhassa Osmanien valtakunta luovutti Venäjälle alueen, josta tuli Karsin oblasti, jonka suurin yksittäinen kansallisuusryhmä oli armenialaiset.
Venäjän keisarikunnassa armenialaiset toimivat erityisesti liike- ja talouselämässä, vaikka muuten 80 prosenttia armenialaisista eli maataloudesta. Heidän merkityksensä oli suuri koko Kaukasuksen alueella, erityisesti Tiflisissä, jossa armenialaiset olivat enemmistö. Venäläiset kehittivät hallussaan olevalle alueelle infrastruktuuria kuten rautateitä. 1800-luvun puolivälissä myös Osmanien valtakunnassa tehtiin uudistuksia ja Armenia sai oman perustuslain 1863. Vuosisadan loppupuolella suvaitsevaisuus väheni ja armenialaisten asema huononi nopeasti.Between Russia and Turkey Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
Osmanien valtakunnan viimeisinä vuosina suuri osa Anatoliassa asuvista armenialaisista tapettiin tai joutui pakenemaan kotiseudultaan turkkilaisten aiheuttamassa armenialaisten kansanmurhassa. Valtaosa länsimaisista historioitsijoista ja armenialaiset pitävät kuolemia valtion masinoimina joukkomurhina, mutta Turkki ja hyvin harvat länsimaiset tutkijat näkevät tapahtumat sisällissodan, tautien ja nälänhädän yhteistuloksena. Uhriluku asettuu suurimmassa osassa arvioista 600 000:sta aina 1,5 miljoonaan henkeen. Uhrien muistoja kunnioitetaan perinteisesti 24. huhtikuuta. Armenia ja monet maailman valtiot ovat kampanjoineet aktiivisesti tapahtumien tunnustamiseksi kansanmurhana, ja muiden muassa Ranska on pitänyt yhtenä Turkin EU-jäsenyyden edellytyksenä kansanmurhan tunnustamista.French in Armenia 'genocide' row BBC News 12.10.2006
Neuvostoaika pienoiskuva|vasen| Neuvosto-Venäjän synty marraskuussa 1917 mahdollisti ensin helmikuussa 1918 Transkaukasian federaation synnyn ja sen hajottua 28. toukokuuta 1918 Armenian demokraattisen tasavallan synnyn alueelle, joka ennen oli Venäjän keisarikunnan osa. Ententevaltiot tukivat tätä rahallisesti ja viljalla ottomaanien Turkin hajottamisen apukeinona ja maata kutsuttiinkin Wilsonin Armeniaksi. Se alkoi hajota sisäisiin ongelmiin, pakolaisiin ja nälänhätään 1919. 10. elokuuta 1920 ensimmäisen maailmansodan liittoutuneet ja Ottomaanien valtakunta solmivat Sèvresin sopimuksen, jossa tunnustettiin Armenian itsenäisyys. Sopimuksen mukaan siihen oli määrä liittää myös suuri osa Turkille kuuluneista vanhoista armenialaisalueista, ja samalla maa olisi saanut yhteyden Mustanmereen. Turkin Armenian länsiosat jäivät kuitenkin Turkin käsiin. Itäosassa oli enää 720 000 armenialaista asukasta.
Armenia oli jumissa puna-armeijan ja turkkilaisten välissä, ARF ja kommunistit muodostivat koalitiohallituksen jonka Turkin kanssa 2. joulukuuta 1920 allekirjoittama Alexandropolin sopimus antoi Karsin maakunnan Venäjälle ja määritteli, ettei Turkin alueen armenialaisia ollut olemassa.World War I and Its Consequences Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995. Neuvosto-Venäjän 11. armeija Grigori Ordžonikidzen johtamana valtasi Armenian Karavansarain (Ijevan) 29. marraskuuta 1920 edeten 4. joulukuuta Jerevaniin. 4. maaliskuuta 1922 Armenia liitettiin Neuvostoliittoon, samaan neuvostotasavaltaan Georgian ja Azerbaidžanin kanssa. Uusi hallitus suosi armenialaista kulttuuria ja monet maanpaossa olleet taiteilijat palasivat kotimaahansa.Into the Soviet Union Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
Neuvosto-Armenian ja Turkin välinen raja vahvistettiin Karsin sopimuksella 23. lokakuuta 1921. Siinä vahvistettiin, että alueet, jotka Turkki olisi Sèvresin rauhansopimuksen mukaan menettänyt Armenialle, kuuluivat edelleen Turkkiin, joka lisäksi sai vielä Karsin alueen.
Vuodesta 1936 aina vuoteen 1991 asti maa oli Armenian sosialistinen neuvostotasavalta. Stalinin aikana Armenian teollistumista ja kouluttautumista johdettiin tiukasti Moskovasta, ja kansallismieliset ajatukset tukahdutettiin.Communist Era Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.